Olemme riitautuneet sisarusten kanssa keskenämme. Yhteydenpitoa ei ole ollut moneen vuoteen. Haluaisin tietää kuinka käy kun joku heistä kuolee(voinhan se olla minäkin joka lähtee ensin).
Onko minun allekirjoitettava toisten sisarusten testamentin hyväksyminen vaikka en olekaan pesän osallinen enkä odota mitään perintöjä. Yksi heistä on lapseton. Käsittääkseni laki vaatii sisarusten allekirjoitukset kaikesta huolimatta virkatodistukset perukirjoitukseen oli sitten pesän osakas tai ei.
En asu Suomessa, joten minua on vaikea tavoittakaan kun eivät tiedä osoitettani enkä ole ilmoittanut sitä Suomessa minnekään enkä asuinmaani konsulaattiin. Minulla ei ole Suomen kansalaisuutta enää.
Onko minun allekirjoitettava toisten sisarusten testamentin hyväksyminen vaikka en olekaan pesän osallinen enkä odota mitään perintöjä. Yksi heistä on lapseton. Käsittääkseni laki vaatii sisarusten allekirjoitukset kaikesta huolimatta virkatodistukset perukirjoitukseen oli sitten pesän osakas tai ei.
En asu Suomessa, joten minua on vaikea tavoittakaan kun eivät tiedä osoitettani enkä ole ilmoittanut sitä Suomessa minnekään enkä asuinmaani konsulaattiin. Minulla ei ole Suomen kansalaisuutta enää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinulla ei ole mitään tekemistä niiden sisarustesi kuolinpesien kanssa, joilla on rintaperillisiä (siis lapsia).
Olet lapsettoman sisaruksesi kuolinpesä osakas (mikäli ainakin toinen teidän vanhemmista on kuollut) siihen asti kunnes olet hyväksyt testamentin, joka sulkee sinut pois perinnöstä tai sellainen testamentti tulee muuten lainvoimaiseksi 6 kk kuluttua tiedoksiannosta.
>>Olet lapsettoman sisaruksesi kuolinpesä osakas (mikäli ainakin toinen teidän vanhemmista on kuollut) siihen asti kunnes olet hyväksyt testamentin, joka sulkee sinut pois perinnöstä tai sellainen testamentti tulee muuten lainvoimaiseksi 6 kk kuluttua tiedoksiannosta.
Molemmat vanhemmat jo kuolleet meillä.
Testamentti siis tulee lainvoimakseksi vaikka minun hyväksyntääni ei siinä olisikaan? Jos heillä ei ole tietoa minne tiedoksianto lähettää? Vai joutuvatko etsimään minut sitä allekirjoitusta varten?
>>Vai joutuvatko etsimään minut sitä allekirjoitusta varten?
Kuten kerroin, emme ole keskenämme missään yhteydessä joten en ole luopunut perinnöstä kirjallisesti enkä suullisesti. Lapsia on ja kyseiset sisarukset syyllistyi törkeään kuolinpesän kavallukseen, asiakirja väärennökseen ym...jonka jälkeen emme ole olleet yhteydessä, välit rikkoontui sen vuoksi. Joutuivat vastuulle siitä. Kysyin vain koska en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä enkä allekirjoita heitä koskevia asiakirjoja koskaan. Toivon ettei minua etsittäisi sen asian takia , en ota tiedoksiantoja vastaan enkä allekirjoita mitään.
>>joten en ole luopunut perinnöstä kirjallisesti enkä suullisesti sisaruksesi kuolema. Toki voit perinnöstä luopua kuoleman jälkeenkin.
>>Toivon ettei minua etsittäisi sen asian takia , en ota tiedoksiantoja vastaan enkä allekirjoita mitään.
Mutta eihän tiedoksiannon perillemenoa voi tietää/todistaa ellei sitä tee henkilökohtaisesti ja jos henkilöä ei tavoita. Siihen on aina keinot. Jonnekin postiluukkuun jättäminen ei takaa tietoa, että se on mennyt oikealle ihmisille. Postiluukuissa kun ei ole nimiä, ainakaan täällä. Se vain on jätetty "jonnekin" missä viranomaisella oli tieto, että olen viimeksi asunut. Miehen työn vuoksi muutamme usein paikkakuntaa tai maata. Minua on todella hankala paikallistaa.
Välirikko on niin lopullinen ettei kävisi mielessänikään ilmoitella sinne mitään. Uteliaisuudesta vain kyselen millaiseen byrokratian pyörteisiin joutuvat sitten.
Suomalainen haastemies ensi alkuun jututtaa myös muita sukulaisiasi Suomessa, jos sattuisivat tietämään edes jotain suuntaa missäpäin asut. Useimmissa maissa on meikäläistä haastemiestä vastaava viranomainen, joka etsii sinut mikäli olet laillisesti maassa ja viranomaisten rekisterissä asuinmaassasi. Nuo virka-apuasiat ovat nykyaikana aika tavallisia. Eikä tavatonta ole että seurataan jälkiä useamman maan kautta.
Paperi toimitetaan sinulle aikanaan henkilökohtaisesti, ja katsotaan toimitetuksi vaikka kieltäytyisit siitä.
>>Jonnekin postiluukkuun jättäminen ei takaa tietoa, että se on mennyt oikealle ihmisille.
Tunne on ilmeisesti molemminpuolinen. :)
Minäkin olen sanonut jo alusta alkaen, että minua on vaikea tavoittaa joten kyselin sen allekirjoituksen perään. Tiedoksiantoa ei minulle voi tuoda henkilökohtaisesti. Pidän siitä huolen. En tee minkäänlaisia palveluksia rikollisille jotka on käräjien kautta sellaisiksi tuomittu!
Suomessa ei ole enää muita sukulaisia kuin muutama joilla ei ole osoitettani koska he ovat niin kaukaisia ettei heihin ole ollut yhteyttä kymmeniin vuosiin.
En ole ollut Suomen kansalainen enää viimeisten 30 v aikana, luovuin Suomen kansalaisuudesta, joten ei kaksoiskansalaisuutta.
En usko testamentin takia kenenkään seuraavan jälkiä maasta maahan. Se yritys tavoittaa minua vaan sitten tulee kestämään monta monta vuotta....eikä onnistu ehkä ollenkaan.
Nämä ihmiset ovat aiheuttaneet teoillaan uskomattoman paljon pahaa joten minusta eivät tämän elämän aikana tule enää kuulemaan.
Jos tosiaan on niin että aloittaja ei ole enää edes Suomen kansalainen, eikä häntä löydä järkevin ja realistisin ponnisteluin, niin voiko tuollaisen tiedoksiannon viime kädessä korvata jotenkin muuten, esim kuulutuksella Virallisessa Lehdessä?
Minun oikeustajuuni ei mahdu että joku voisi halutessaan viivästyttää perinnönjakoa vuositolkulla heittäytymällä täysin tavoittamattomiin.
Mainitsin jo, että kyseiset sisarukset ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin kuten törkeään kuolinpesän kavallukseen, väärennöksiin, irtaimiston myyntiin( arvoesineitä) ilman lupaa ym...
Oletko oikeasti sitä mieltä, että minun tulisi olla heitä kohtaan huomaavainen ja helpottaa heille vielä omia perinnönjakojaan? Lohtunani on, että he jäivät teoistaan kiinni mutta se ei pyyhi pois toisten kokemia vaikeita aikoja.
Kyllä voin heittätytä täysin tavoittamattomiin. Vain suurrikollisia etsitään sitkeästi ja lakkaamatta!
Kalavelat maksellaan takaisin sitten..olihan heillä valinnan vapaus rehellisyyden ja rikollisuuden välillä, eikö niin?Nyt on kaikki liian myöhäistä. Nämä ovat vain seurauksia heidän omista valinnoistaan.
No, en nyt ota kantaa nimenomaan tuohon sinun juttuusi. Kiinnosti lähinnä nasse-sedän näkemys siitä mitä tällaisessa tapauksessa voisi tehdä saadakseen asian etenemään vaikka yhtä perillistä ei saataisikaan kiinni järkevässä mittakaavassa olevilla toimilla.
Jos perillinen on tietymättömissä, tuomioistuin määrää hänelle edunvalvojan. Perittävän testamentti annetaan tiedoksi ko. perillisen edunvalvojalle, jolla on valta hyväksyä testamentti - jolloin se siis saa lainvoiman. Jollei edunvalvoja katso aiheelliseksi testamenttia moittia, se saa normaalisti lainvoiman 6 kk:ssa tiedoksiannosta lukien.
Kimurantimpi tilanne on, jollei perittävältä jäänyt testamenttia. Tällöin edunvalvoja edustaa päämiestään perinnönjaossa. Hänellä ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta luopua perinnöstä tai ilman maistraatin lupaa vastikkeellisestikaan luovuttaa pesäosuutta. Mutta kun edunvalvojan toimivaltaa on nimenomaisesti rajoitettu (HolhTL 33.2) siten, ettei hän voi päämiehensä puolesta saattaa voimaan tämän oikeutta perintöön (tai testamenttiin), päämiehen oikeus perintöön vanhentuu 10 vuodessa perittävän kuolemasta (jollei päämies sinä aikana itse ole ottanut perintöä vastaan). Tällöin poissa olevan perintöosuus jakaantuu niille, joille se olisi mennyt, jos hän olisi kuollut ennen perittävää.
no ei sinulle mitään tule,jos kerran on sisarella muksuja.Et ole edes silloin perillinen edes.
Tarkoitin, että itselläni on lapsia mutta yhdellä sisaruksista ei. Kaksi on lapsetonta mutta toinen heistä kuoli muutama vuosi sitten. Hän oli rehellinen ja hyvät välit häneen. Näiden toisten uhri myöskin. Jättivät puille paljaille.
Voiko edunvalvoja olla sitä noin vain toisen maan kansalaiselle, esim. suomalainen edunvalvoja Ranskan kansalaiselle??
Päinvastaisessa tilanteessa en usko, että ranskalainen voisi ilmoittautua ihan mutkattomasti edunvalvojaksi Suomessa asuvalle suomalaiselle.Tiedossa heillä sentään on kansalaisuuteni.