Epäilen että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö eli välillä masentaa ja välillä intoa löytyy yli paljon ja on vaikea rauhoittaa mieli.
Tällä hetkellä masennus vaihe päällä vajaa kaks kuukautta. Ajatukset itsetuhoiset, puhelin kiinni omissa oloissa, kämppä sikolätti, ruokarytmi mitä sattuu välillä kerran päivässä välillä mässätään.
Ja kun kiukuttaa koko ajan niin ei viittis naamaria muille näyttääkkään.. Ei tästä asiasta oikein luonnistu puhua kenellekkään. Vähän oon kepillä jäätä joskus kokeillut mut en halua huolestuttaa eikä luonto vaan anna periks.
Masennusta ollut semmonen 6-7 vuotta paikoitellen. No ainut mikä on auttanut niin liikunta, jossa olen ollut kilpaurheilu kunnossa. No sitten tulee vamma ja urheilut menee perseelleen ja ei ole mihin turvata. Ja kun ei ole vamma päällä niin tuntuu että mennään innon ja masennuksen vaiheilla vuorotellen.
Kysympä vaan jos nyt tonne arvauskeskukseen meen niin peruslääkärille joka antaa lähetteen ja sit joku puolen vuoden jono? Ei kyllä tekis mieli ruveta syömään lääkkeitä.. kai se on pakko. Kynnys lääkäriin menolle suuri.
Entäs jos tulee diagnoosi. Estääkö työllistymistä tietyille aloille ja vaikuttaako esim. asuntolainan saantiin?
Onse vaan niin ikävää mut ei auta.. käyny mielessä että ottais tilin tyhjäks ja tekis
jonkun kivan reissun ja jäis sille tielle.
Tällä hetkellä masennus vaihe päällä vajaa kaks kuukautta. Ajatukset itsetuhoiset, puhelin kiinni omissa oloissa, kämppä sikolätti, ruokarytmi mitä sattuu välillä kerran päivässä välillä mässätään.
Ja kun kiukuttaa koko ajan niin ei viittis naamaria muille näyttääkkään.. Ei tästä asiasta oikein luonnistu puhua kenellekkään. Vähän oon kepillä jäätä joskus kokeillut mut en halua huolestuttaa eikä luonto vaan anna periks.
Masennusta ollut semmonen 6-7 vuotta paikoitellen. No ainut mikä on auttanut niin liikunta, jossa olen ollut kilpaurheilu kunnossa. No sitten tulee vamma ja urheilut menee perseelleen ja ei ole mihin turvata. Ja kun ei ole vamma päällä niin tuntuu että mennään innon ja masennuksen vaiheilla vuorotellen.
Kysympä vaan jos nyt tonne arvauskeskukseen meen niin peruslääkärille joka antaa lähetteen ja sit joku puolen vuoden jono? Ei kyllä tekis mieli ruveta syömään lääkkeitä.. kai se on pakko. Kynnys lääkäriin menolle suuri.
Entäs jos tulee diagnoosi. Estääkö työllistymistä tietyille aloille ja vaikuttaako esim. asuntolainan saantiin?
Onse vaan niin ikävää mut ei auta.. käyny mielessä että ottais tilin tyhjäks ja tekis
jonkun kivan reissun ja jäis sille tielle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse pääsin terveyskeskuksen lääkärin lähetteellä psykiatrin polille vajaassa parissa kuukaudessa. Vai menikö siinä kuukausi. En muista mutta suht nopeesti pääsin kuitenki. Kaikki on varmaan siitä kii et missä kaupungissa asut. Isoimmissa paikoissa voi mennä kauan aikaa tai sit ei. Ei ne diagnooseja kysele kun asuntolainaa haet. Eikä töissä tarvitse diagnooseista kertoa mitään. Ne eivät kuulu työnantajalle. Itse en ole suostunut käyttämään mitään myrkkyjä. Nyt on parisen vuotta mennyt ihan hyvin. Täytyy vaan elämästä karsia kaikki pahat asiat ja stressaavat tekijät. Ja yrittää elää suht säännöllistä ja terveellistä.
Ei sinun tarvitse heti lääke-asioita miettiä, saati asuntolainoja.
Voi olla että saat avun jo keskusteluista ja vaikka jostain mukavasta ryhmästä (askartelu, kuoro tms, ainakin isommissa kaupungeissa löytyy mielenterveyspuoleltakin ja siellä ei kukaan ihmettele, jos on joskus poissa tai raahautuu paikalle täysin väsyneenä)
Ehkä sinulla on ahdistuneisuutta, joka aiheuttaa ajoittain suurte levottomuutta. Se ei välttämättä vielä viittaa hypomaniaan ja siten kaksisuuntaiseen. Rajusta maniasta taas ei voi erehtyä.
Kaksisuuntaista sairastavia on esimerkiksi hammaslääkäreissä, opettajissa jne joten ei huolta. Pääasia, että jossain vaiheessa - kunhan elämä taas maistuu - löytää sen oman kivan juttunsa.
Hae reippaasti vähän apuja, ei mene koko elämä sängyssä makoilemiseksi.
Tsemppiä!