Anoreksia

Ystäväni on sairastanut jo useamman vuoden bulimiaa. Kipeintä on se riittämättömyyden ja avuttomuuden tunne: Kun en voi auttaa. Vihdoin viime talvena sain hänet hakeutumaan hoitoon, onneksi hän itsekin jo tuolloin ymmärsi, että sairaus oli jo edennyt liian pitkälle.

Kamalinta on kuunnella vessan oven takana kun toinen oksentaa...

Muista, ettet ole yksin ja apua saa aina. Voimia.

Toivon, että sinulta löytyy riittävästi päättäväisyyttä ja lujaa tahtoa saattaa läheisesi pikaisesti hoitoon, vaikka se sitten vaatisi nyrkin lyömistä pöytään joka taholla. Et tule katumaan sitä, sillä lopputulos voi olla ainoastaan parempi kuin se, mikä mahdollisesti nyt odottaa.

Anoreksia ei pelkästään vahingoita elimistöä, vaan pitkään jatkuneena myös psyykeä. Minun tyttäreni anoreksia päättyi psykoosiin ja jouduin toimittamaan hänet pakkohoitoon. Koko sen kevään kävin joka päivä töiden jälkeen katsomassa luurangonlaihaa lastani suljetulla osastolla. Vastaavaa kokemusta en toivo kenellekään.

Tänä päivänä tyttäreni on jo lähes kokonaan toipunut ja normaalipainoinen. Silti soitan hänelle joka päivä ja varmistan, että hän on syönyt kunnolla, sillä suhde ruokaan ja syömiseen on hänellä edelleen monimutkainen ja hankala. Häntä vaivaavat vielä mm. hormonaaliset häiriöt ja ajoittainen huimaus. Sairaus käynnisti hänessä myös osteoporoosin, jonka vuoksi hän syö loppuikänsä kalkkitabletteja. Kaikki ystävät kaikkosivat, opiskelu jäi kesken, itsetunto romahti... hänen on aloitettava kaikki alusta.

Tarkoitukseni ei ole pelotella sinua; kaikille anorektikoille ei kehity psykoosia, mutta jo pelkästään tämän sairauden vaikutus elimistöön ja luustoon, hormonitasapainoon, aineenvaihduntaan jne. on niin raju, että suosittelen tuon mainitsemasi lakipykälän tavaamista lääkäreille: eikö itsensä nälkään näännyttävä ihminen ole muka vaaraksi itselleen? Anoreksia on hidas itsemurha!

Menetin varmaan oman maineeni tapellessani terveydenhuollon byrokratiaa, käsittämättömiä säännöksiä ja vastuuta väisteleviä hoitohenkilöitä vastaan, kun yritin saada tyttäreni ajoissa hoitoon. Todella huonokuntoisen, ulostus- ja ummetuslääkkeitä päivittäin popsivan tyttäreni painaessa enää 35 kg, vaadin, että hänet otetaan sairaalaan hoitoon. Lääkäri ilmoitti, että koska hänen painoindeksinsä on vasta "rajalla", ei voida ottaa sisään. Tytön olisi pitänyt siis laihtua vielä lisää!

Tartu siis toimeen; toivottavasti paikkakunnallasi on vähän inhimillisempi vastaanotto anorektikoille. Ota myös yhteyttä anoreksiayhdistykseen, josta varmaankin saat toimintaohjeita! Voimia sinulle ja läheisellesi!