Jotkin lauseet jäävät mieleen:
"Monesta ruotsalaisesta missistä tulee kuvalehtien isotissi.
Uudempien romaaniensa valossa näyttävät ruotsalaiset vietti- ja vaistoväeltä - ja viinan kanssa varmasti töhrystellään Ruotsin maakylissä, sehän on selvää." (Kirj. v. 1959)
(Olen kirjoittanut tämän joskus muistiin, samoin seuraavan.)
"Mitähän munuaiset tykkäävät suola-annoksesta?
No, kun on kerran munuaiseksi ruvennut, niin tykätköön, mitä tahtoo." ( K.v. 1987.)
Mitä sinä pidät Veikko Huovisesta?
"Monesta ruotsalaisesta missistä tulee kuvalehtien isotissi.
Uudempien romaaniensa valossa näyttävät ruotsalaiset vietti- ja vaistoväeltä - ja viinan kanssa varmasti töhrystellään Ruotsin maakylissä, sehän on selvää." (Kirj. v. 1959)
(Olen kirjoittanut tämän joskus muistiin, samoin seuraavan.)
"Mitähän munuaiset tykkäävät suola-annoksesta?
No, kun on kerran munuaiseksi ruvennut, niin tykätköön, mitä tahtoo." ( K.v. 1987.)
Mitä sinä pidät Veikko Huovisesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kirjoitelkaahan omia muistelmianne otsikon aiheesta!
Hauska ja idearikas kansanomaisella tavalla, pari kole kirjaa olen tainut lukea kesälukemisena. Olisko ollut Hirtettyjen kettujen metsä, enpä muita nimiä, niin mieleenpainuva ei ollut, mutaa viihdyttävä, mielikuvituksensa ansiosta ja--- miks ei uskottavuudestakin sijoittaessaan tavallisen kansa pariin tarinansa:D
Hyvä tyyppi!
Sorry kirjoitusvirheet, syön samaan aikaan tässä, kun hirmuinen nälkä yllätti!
Joopa joo, kirjoiteltu on.
Veikko Huovinen, jos joku, osaa naurattaa pahimmat ihmiskunnan pedot alimpaan solkkuämpäriin.
Niin, se Veitikka ainakin on hyvä ihmiskunnan pedon kuvaus.
No, se oli sitä aikaa kun oli Huovisen aika. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Aura-joessa ja vettä tyrskynnyt Tammerkoskessakin.
Niin ja ne lyhyet erikoiset, ne ja vähän pidemmätkin jutut, siinä tulevat näyttelijätkin kuten. Heikki Kinnunen mieleen. Paljon puuttuis jos ei niitä vuosikymmenien aikana olisi ollut. Hohhoijakkaa!
Huovinen tuli tutuksi koulussa luetetusta kirjasta "Siintävät vuoret", herkkä kuvaus nuoren miehen ja tytön yhteisistä päivistä vuorilla ja laaksoissa. Varsinaista rakkaustarinaa ei kehity, metsä onkin tavallaan pääosassa. Kirjasta jäi rauhoittava, kaihoisa tunnelma, poika ei saanut tietää edes tytön nimeä. Luin sen muutama vuosi sitten uudelleen.
Olen Huovisen tuotannosta suurimman osan lukenut, pidän hänen huumoristaan enemmän kuin esim. Arto Paasilinnan.
Sain lahjaksi Huovien Puukansan tarinan, joka on hieno sekoitus tietokirjaa ja kaunokirjallisuutta. Suosittelen kaikille metsän ystäville !
Tässä muutama näyte :
"Näin siis oli alkanut - salassa, rujoksi palaneen rytöisen maan pinnalla - tuo ihmeellinen tapahtuma, elävän olion syntymä, kasvu ja kehittyminen. Mitättömässä siemenessä piili vuosituhantinen perimätieto, kaava ja ohjeet siitä miten kasvaa suureksi puuksi ja elää ehkä vuosisatoja suuren puukansan yhtenä jäsenenä. Solujen jakaantuminen, tuo kasvamisen ilmentymä, oli tiukasti kurinalaista. Solujen lisääntyminen tapahtui kuin yhteisen suunnitelman mukaisesti, tavoitteena sopusuhtaisesti toimiva kokonaisuus, jossa oli paljon erikoistuneita osia omine tehtävineen."
"Puut eivät pitäneet työmaakokousta, jossa olisi pohdittu kasvamisen pakkoa ja ikuista turhuutta ja viimein päätetty: Emme enää halua kasvaa, pysähdymme tämän hetkiseen vaiheeseen, tyydymme nykyiseen runkoomme ja lehvistöömme. Koetamme tästä lähtien tulla toimeen vähimmällä mahdollisella energialla. Pitkitämme näin tilannetta kituuttaen päivästä toiseen, sillä mitäpä tyhjä toimittaa.
Tällaista kapinaa ei ilmennyt."
"Koska ei voinut kuvitella, että puut ajattelisivat - eihän niillä ollut aivoja eikä elimiä, joiden voisi katsoa yltävän tietoisuuteen tai tajuntaan saati päättelyyn - ei myöskään tuntunut mahdolliselta, että ne ajattelukykyä omaamattomina pystyisivät asettamaan itselleen tavoitteita.
Miksi ne sitten lisäsivät pituuttaan ja paksuuttaan, pidensivät juuriverkostoaan ja ottivat kesästä irti kaiken minkä suinkin saivat.
Ne eivät kerro, niillä ei ole suuta joka sanoisi eikä kieltä jota me ymmärtäisimme."
- Ja silti me ymmärrämme tuon kaiken takana olevan korkeamman voiman, luonnon ikiaikaisen viisauden,
josta nuo puut ja niiden kasvaminen pienestä
siemenestä isoksi puuksi on vain yksi esimerkki.
- Ihan pienilläkin tuntuu olevan tajua enemmän kuin uskoisikaan.
Käyn kolmen päivän välein lapseni kotona, josta perhe on matkoilla, hoitamassa pienimmän lemmikkejä, häkkihoidettavia.
Hän kirjoitti minulle keppikirjaimilla numeroidut ohjeet siitä,
miten lemmikit tulee hoitaa. Kolmeen kertaan hän kutsui minut lisäohjeita saamaan.
Olen nyt käynyt siellä useita kertoja, ja vielä en ole puolessa välissäkään käyntejäni, mutta nyt jo siellä tunnutaan tunnistavan minut : kun vaihdan juomalaitteen, vesipullon,
kättäni nuuhkitaan tarkoin, samoin ruokaa annostellessani ja kylpyhiekkaa vaihtaessani. Kyllä niilläkin pikkuisilla on aivot siellä kirkkaitten, pyöreitten silmiensä takana, aivan selvästi.
:)