Moi,
Olen syönyt Venlafaxin Orionia (75mg) masennukseen ja ahdistukseen joka päivä nyt noin 3kk. . Lääke auttoi masennukseen noin parissa viikossa kuten lääkäri sanoi, mutta nyt masennusoireet ovat alkaneet tulla takaisin hetkittäisinä kohtauksina ja tuntuu siltä ,että pian pitää taas mennä lääkärin vastaanotolle puhumaan ihan samasta vaivasta kuin 3kk sitten.
Olen 26v mies. Ensimmäinen kerta siis kun syön masennuslääkkeitä. En haluaisi alkaa nostamaan annosta lääkärin pyynnöstäkään koska sitten niitä varmaan joutuisi syömään loppu elämä tai jotain... Mikä auttaisi???
Olen syönyt Venlafaxin Orionia (75mg) masennukseen ja ahdistukseen joka päivä nyt noin 3kk. . Lääke auttoi masennukseen noin parissa viikossa kuten lääkäri sanoi, mutta nyt masennusoireet ovat alkaneet tulla takaisin hetkittäisinä kohtauksina ja tuntuu siltä ,että pian pitää taas mennä lääkärin vastaanotolle puhumaan ihan samasta vaivasta kuin 3kk sitten.
Olen 26v mies. Ensimmäinen kerta siis kun syön masennuslääkkeitä. En haluaisi alkaa nostamaan annosta lääkärin pyynnöstäkään koska sitten niitä varmaan joutuisi syömään loppu elämä tai jotain... Mikä auttaisi???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole mitenkään epätavallista, että lääkettä joutuu vaihtamaan ja annostuksia muuttamaan varsinkaan, jos kyseessä on ensimmäinen masennuslääkitys. Kukaan ei sinua täällä pysty auttamaan, vain lääkäri osaa oikeasti todentaa tilanteen.
Venlafaxin on ihan ok lääke itselläni menee sitä 225mg aamuisin, eikä ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. Nyt on kolmas vuosi menossa ja lääkäri ei edes ehdota sen lopettamista, koska minulla on ollut todella vaikea masennus takana itsemurhayrityksiä kaksi. Nyt on mieli ollut paljon parempi. Minulle lääkäri sanoi, että käytä vain lääkitystä useamman vuoden jos sinusta tuntuu. Koska on mahdollista että masennus uusiutuu jos lopetan lääkityksen.
No itselläni sama lääkitys ja todella useat sivuoireet löytyy ja lääke ärsyttää myös vatsaa..enpä voi suositella
Psykiatriset hoidot ovat pääasiassa täyttä paskaa. Jopa satoja tuhansia vuosia ihminen on pärjännyt paljon kovemmissa oloissa ilman mitään "mieltä ylentäviä" aineita, ja nyt muka yhtäkkiä Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa järkyttävän iso osas kansasta tarvitsee tällaisia aineita. Elämä yhteiskunnassa, jossa on mm. ilmainen terveydenhuolto ja jossa viime kädessä toimeentulotuki takaa ettei kenenkään tarvitse kuolla perustarpeiden kuten ruoan takia, ei voi olla niin ankeaa!
Itse söin monta vuotta kyseistä paskaa, ja nyt tajuan, että ne vuodet olisi paljon järkevemmin kananttanut kuluttaa siihen, että yksinkertaisesti vain oppii tulemaan toimeen oman ahdistuksen ja masennuksen kanssa. Minulla oli paljon "henkisiä umpisolmuja", joiden oikominen vain lykkääntyi läääkekooman takia.