Meniköhän nyt ihan oikein?
Henkilö hakee toiselle lähestymiskieltoa perusteenaan että häntä on uhkailtu. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole ja henkilö jolle haetaan on taustaltaan nuhteeton. Syytetylle joka on kahden lapsen lähihuoltaja ja yrittäjä, annetaan kaksi arkipäivää aikaa saapua 300 km:n päähän vastaamaan. Paikalliset asianajajat eivät ehdi auttaa niin lyhyellä varoitusajalla.
Koska ei saavu paikalle määrätään vuoden lähestymiskielto.
Tällainen vastaa käytännössä rikostuomiota joka jää kansiin ja kirjoihin loppu ijäksi eikä sitä sieltä pois saa, mutta sitä ei välttämättä moni ymmärrä. Periaatteessa lähestymiskielto on ymmärrettävä mutta ihmetyttää miksi sen määräämiseksi ei tarvitse olla mitään joka vahvistaisi että se on edes jollain tavalla perusteltu? Täyttääköhän tämä suomalainen käytäntö eurooppalaiset ihmisoikeuskriteerit?
Henkilö hakee toiselle lähestymiskieltoa perusteenaan että häntä on uhkailtu. Mitään näyttöä ei kuitenkaan ole ja henkilö jolle haetaan on taustaltaan nuhteeton. Syytetylle joka on kahden lapsen lähihuoltaja ja yrittäjä, annetaan kaksi arkipäivää aikaa saapua 300 km:n päähän vastaamaan. Paikalliset asianajajat eivät ehdi auttaa niin lyhyellä varoitusajalla.
Koska ei saavu paikalle määrätään vuoden lähestymiskielto.
Tällainen vastaa käytännössä rikostuomiota joka jää kansiin ja kirjoihin loppu ijäksi eikä sitä sieltä pois saa, mutta sitä ei välttämättä moni ymmärrä. Periaatteessa lähestymiskielto on ymmärrettävä mutta ihmetyttää miksi sen määräämiseksi ei tarvitse olla mitään joka vahvistaisi että se on edes jollain tavalla perusteltu? Täyttääköhän tämä suomalainen käytäntö eurooppalaiset ihmisoikeuskriteerit?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Saahan tuomiosta valittaa hovioikeuteen.
Lähärit on nimenomaan säädetty käsiteltäväksi kiireellisinä, siitä syystä istuntopäivä tulee nopeasti hakemuksen jättämisen jälkeen. Se, että tiedoksianto on tavoittanut vasta noin viime tipassa, on tietysti ikävää, mutta mitä tekemistä asian kanssa on sillä, että vastaajalla on lapsia? Pyysitkö käräjäoikeudesta istunnon siirtämistä lyhyen valmistautumisajan vuoksi?
Näyttönä lähäreissä on yleensä hakijan kertomus. Jos vastapuoli ei vaivaudu paikalle, ja kun Suomessa on voimassa vapaa todisteiden harkinta, niin sen jälkeen käräjäoikeus harkitsee, täyttyvätkö laissa säädetyt lähestymiskiellon määräämisen edellytykset. Miksi hakijaa ei pitäisi uskoa?
Koska oikeisavustajaa ei löytynyt niin neuvotkin puuttuivat. Niitä on oltava saatavilla ennen kuin on myöhäistä. Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa että henkilö tietää oikeutensa ja ymmärtää mistä on kyse.
Vastaajan lapsilla, lähihuoltajuudella ja yrittäjyydellä on merkitystä vain siinä mielessä että jokainen vastaavassa tilantessa elävä ainakin ymmärtänee miten mahdotonta on mainitulla varoitusajalla vastata tällaiseen. Jos henkilöllä ei ole minkäänlaista kokemusta ed mainitusta prosessista niin lienee selvä että heikoilla ollaan.
"Miksi hakijaa ei pitäisi uskoa?"
Miksi hakijaa pitäisi uskoa? Uskotko itse jos tuntematon henkilö tulee ja kertoo tarinansa? Tuskin kukaan normaalilla järjellä varustettu uskoisi. Kyllä jotain "kättä pidempää" pitäisi olla. Sähköpostia, teletunnistetietoja, poliisin raportteja, entisiä tuomioita, todistajan lausuntoa jne
Tietääkseni jopa laissa on säädetty, vaikka sanoohan jo järkikin että näin täytyy olla, että mikäli väitetylle rikokselle ei näyttöä ole (ja sellainen ei tietenkään voi olla pelkkä hakijan kertomus) niin tuomio päätetään vastaajan hyväksi?
Mutta nähtävästi se tosiaan on niin että tässä maassa olet syyllinen mikäli et muuta pysty todistamaan.
*****Yhteiskunnan tehtävä on varmistaa että henkilö tietää oikeutensa ja ymmärtää mistä on kyse.*****
Ohhoh, eiköhän kuitenkin ole jokaisen oma asia ottaa selvää, omista oikeuksistaan.
*Vaikkakin on kultalusikalla lapsena syötetty*
Kuten jo yksi vastaajista kertoi, niin Suomessa oikeus saa vapaasti harkinta sitä, mitä se totena pitää ja ketä uskoo. Nythän ei sitäpaitsi ole kyse vielä mistään rikoksesta.
Kyllä tässä maassa jonkunlainen perustuslakikin taitaa olla mutta sitä ei taideta opettaa oikiksessa....
Ja mikähän perustuslain pykälä tähän juttuun vaikuttaisi?
3
"Ohhoh, eiköhän kuitenkin ole jokaisen oma asia ottaa selvää, omista oikeuksistaan."
Meillä tietääkseni juuri sen takia on oikeus avustajaan että näin ei ole. Ei voida olettaa että jokainen on kykenevä ymmärtämään oikeuksiaan, vaikka ne useimpien mielestä olisivat hyvinkin yksinkertaisia. Lisäksi vaatimusta voinee pitää muutenkin kohtuuttomana näin lyhyellä varoitusajalla.
Kultalusikkaan viittausta en ymmärrä.
Se mikä on uskottavaa, perustuu yleensä joihinkin sitä tukeviin faktoihin tai muuten se on olettamus. Se taas on emämunauksen äiti.
Kyse ei juridisesti ole rikoksesta mutta käytännössä vastaajan kannalta asia on sama.
Hohhoihaa !
Jokaisella on tietysti oikeutensa, mutta ei niitä tulla tyrkyttämään, eikä rautalangasta ymmmärtämättömälle vääntämään.
Jos niitä ei ymmärrä vaatia/kysyä, niin omahan on häpeänsä.
Mutta, Suomessa on edelleen oikeudella vapaa harkinta, mitä se totena pitää ja ketä uskoo, ei sinun eriävä mielipiteesi asiaa miksikään muuta.
Syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate jonka pitäisi päteä ihan samalla tavalla näissä lähestymiskieltoasioissa. Näissä vaan on nyt sellainen hysteria että mennään siitä mistä aita on matalin koska kukaanhan ei halua ottaa vastuuta siitä että joku sitten tekeekin jollekin jotain. Määrätään sitten varmuudenvuoksi se kielto.
Olishan se tietysti mielenkiintoista kuulla tuomarin aivoituksista että jos kerran mitään näyttöä ei ole että miten se harkinnallinen päätös syntyi tässä tapauksessa.
Ja älkää epäilkö yhtään kyllä tässä maassa riitttää niitä hulluja jotka mielellään käyttävät lain tarjoamia kiusantekovälineitä mikäli sellaisisa on tarjolla!
Ja älkää yhtään epäilkö, ettäkö tässä on taas väritetty vähän kertomusta parhain päin.
Nyt on muistettava se, että lähestymiskieltoasiassa näyttökynnys on säädetty huomattavasti alemmaksi kuin rikosasioissa.
Rikosasiassa tuomitsemiskynnys on se, että ei saa jäädä järkevää epäilyä vastaajan syyllisyydestä.
Perusmuotoisessa (ei siis perheen sisäisessä) lähestymiskiellossa näyttökynnys on "perusteltu aihe olettaa" rikoksen tai vakavan häirinnän tapahtuvan.
Puhutaan siis vain oletuksista, joiden kuitenkin on oltava perusteltuja. Huomattavasti alhaisempi todennäköisyyden aste, kuin edes syyttämiskynnys ("todennäköisiä syitä") tai tuomitsemiskynnys rikosasiassa. Lisäksi, asianomistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus.
Lähestymiskieltoasiassa annetusta tuomiosta saa aina valittaa hovioikeuteen, eikä edes tarvita jatkokäsittelylupaa.
Jollain tavalla kyllä huvittavia nämä "perustellut olettamukset".
Jos lähdetään syyttömyysolettamasta niin miten siitä saadaan perusteltu syyllisyysolettama, mikäli mitään näyttöä hakijan kertomuksen tueksi ei ole esitetty?
Ei tässä minusta ole mitään ihmeellistä saati huvittavaa. Lähestymiskielto ei nyt kuitenkaan ole rangaistus rikoksesta eikä syyttömyysolettama periaatteessa näihin tapauksiin sovi. Eikä lähestymiskielto muutenkaan ole sen kohteelle kovin dramaattinen asia. Pitää vain olla ottamatta yhteyttä ja pysytellä poissa sen henkilön läheisyydestä, joka ei kyseiseltä henkilöltä halua yhteydenottoja eikä halua häntä nähdä. Oikeastaan voisi kysyä, miksi lähestymiskiellolle ylipäätään tarvitaan joitain perusteluja? Miksi ei voisi vain sanoa, että tuo tyyppi pysyköön minusta kaukana, en halua häntä enää nähdä. Ja asia olisi sillä selvä.
Ahaa.... Erakon mielestä lähestymiskielto on vitsi? Kyse on kuitenkin yksilön vapauden rajoittamisesta. Haetaan kaikille naapureille lähestymiskielto niin saadaan olla rauhassa? Se merkintä siellä rekisterissä ei nosta osakkeitas jos joku asiaa haluaa tarkistaa. Jos kielto on määrätty niin kyllähän se tarkoittaa että olet syyllistynyt uhkailuun ja ahdisteluun. Tietysti jos nyt on muutenkin rikollinen niin eihän se kovin dramaattista ole.
Mutta kumman yksilönvapauden rajoittamisesta on sitten kysymys? Senkö, joka haluaa elellä rauhassa omissa oloissaan vai sen joka tunkee kutsumatta kyläilemään erakkonaapuriinsa tämän hartaista yksinolotoiveista piittaamatta? Olen kuullut yksilönvapaudesta mielestäni aika osuvan määritelmän: Voit vapaasti huitoa käsilläsi ympäriinsä, mutta jos osut toiseen, olet ylittänyt oman vapautesi rajan ja loukannut tuon toisen vapautta.
Nimimerkkini mukaisesti toivon, että voisin saada nuo omalla reviirilläni huitelevat naapurit pysymään oman yksilönvapautensa piirissä mahdollisimman helpoin muodollisin vaatimuksin ja ainakin ilman mitään syyttömyysolettamalässytyksiä.
Suomessa on asennoiduttu niin erikoisella tavalla että jos rikos tai teko ei ole sellainen josta voidaan tuomita "jäykkää" niin tutkinnan ei tarvitse olla kovin perinpohjainen. Eli silloin ei ole niin väliä vaikka syytön tulisi tuomituksi eli oikea syyllinen jäisi rangaistuksetta. Onneksi sentään henkirikoksista ei tuomita (vielä) ihan pelkän tarinan perusteella.
NIINPÄ...
Minulle yksi akka yritti saada lähestymiskiellon musta tuntuu periaatteella. Menin ilman avustajaa oikeuteen ja voitin jutun 100-0. Tuomari pudisteli päätään ja sanoi vastapuolen asianajajalle, että luulisi teidän tietävän, että näillä näytöillä ei voi hakea lähestymiskieltoa. Onneksi vastapuoli joutui maksamaan mukavat rahat avustajalleen.Jos tiedät että näyttöä ei vastapuolella ole, voit mennä oikeuteen ilman avustajaa. Jos et mene, lähestymiskielto todennäköinen, vaikka et olisi koskaan uhannut toista.
Tuomiot lähestymiskiellon rikkomisesta Suomessa aivan liian keveitä. Ehdotonta miltei mahdotonta tuomita, vaikka olisi rikkonut monia eri lähestymiskieltoja.