Minä näen usein sellaisia ihan sekopäisiä unia, joissa paikat vaihtuilevat, esineet muuttavat muotoa jne. Joskus ovat aika normaaleja. Uskon että kyse on enemmän minun vilkkaasta mielikuvituksestani kuin jostakin muusta, koska olen nähnyt näitä unia niin kauan kuin muistan. (Ettette ihmettelisi uneani) Tänä yönä näin aika tavanomaisen unen. Tämä uni saattaa vaikuttaa painajaiselle, mutta tunnelma unessa oli hyvä eikä minua pelottanut lainkaan.
Olin kilpailija eräässä... no, kisailussa. Kilpailun tarkoituksena oli tappaa muut kilpailijat. Se muistutti itse asiassa paljon Suzanne Collinsin Nälkäpeliä, paitsi universiossa kilpailijat vain tyrkättiin suureen metsään tappamaan toisensa. En tiedä mikä sen tarkoitus oli, koska minun mielestäni kisaa ei kuvattu tai mitään.
Aivan ensimmäinen asia jonka muistan, oli se, että eräs toinen kilpailija kantoi minua reppuselässä, ennen kuin kisa oli alkanut. Kilpailija oli poika, mutta muuta en hänestä muista. Huomasin että se tuntui aika mukavalle, ja halasin häntä tiukemmin.
Sitten olimme jonkinlaisessa kahvilassa. Siellä oli aamiaistarjoilu kuin jossakin hotellissa ikään. Muistan täyttäneeni useita laseja omenamehulla sellaisesta automaatista, ja katselleeni erilaisia karkkeja hyllyistä. Sitten meidät ohjattiin kahvilan takana olevan metsän reunaan. Metsä oli aidattu verkkoaidalla. Meidät jätettiin oman onnemme nojaan.
Verkkoaidassa oli katkos, kuin kapoinen ovi hieman vasemmalla minusta. Ilmeisesti olin ollut paikoillani liian kauan, koska kaikki kilpailijat olivat jos kadonneet raosta. Menin hiljaa lähemmäksi ja menin niin lähelle ovea kuin uskalsin. En työntänyt päätäni sisälle tai astunut aukosta, vaan huomasin sivusilmällä erään kilpailijan polven. Kilpailija istui verkkoaidan takana (verkkoaidassa oli suuaukon ympärillä levyt, joten en nähnyt kilpailijaa aidan läpi) kyykyssä, ja tiesin että hänellä on todella terävä veitsi minun tylsää veistäni vastaan ja että hän puukottaa minut kuoliaaksi jos astun sisälle.
Kävelin kauemmas ja yritin sännätä juoksuun, mutta oviaukosta ryntäsi kilpailijan pieni liittolainen, ilmeisesti tämän pikkuveli, noin kuusivuotias poika, jolla oli puukko kädessä. Hän juoksi minua kohti, joten pysähdyin aivan lähelle. Kun poika oli lähelläni, tökkäsin puukolla hänen rintaansa. En kovin syvälle, koska en olisi halunnut tappaa pikkulasta, mutta niin syvälle että sisimmässäni tiesin hänen kuolevan pian. Sitten juoksin pois.
Pienen matkan päässä verkkoaita loppui, ja sen tilalla oli puro. Tiesin että jos menen puron yli, minun jälkiäni ei voisi seurata. Muistelin kuulleeni joskus neuvon, että jos menee vyötäisiään myöten veteen, sinua ei voida enää jäljittää. Kahlasin puron ylitse ja juoksin synkkään metsään.
Aivan metsän perukoilla oli mökki. Mökissä oli sisällä vain vanha mies, joten menin sisään. Yhtäkkiä näin ikkunasta poliisilauman juoksevan mökkiä kohti. Virkapuvuissa oli jotakin kummallista, ne eivät olleet ihan tavallisia poliiseja. Luulen että ne olivat tapahtumapaikan poliiseja, mikä se sitten olikaan. Ne hyökkäsivät mökkiin ja ottivat meidät mukaansa. Vanhus oli tehnyt jonkun rikoksen, ja minut otettiin kiinni koska olin hänen kanssaan. Meitä raahattiin pois ja uni loppui siihen.
Olin taas pikkupojan hyökkäyksen kohteena aloituspaikassa. Olin siirtynyt takaisin unessa, oletan syyksi sen että minun oli korjattava pikkupojan tappo. Tällä kertaa en lyönyt poikaa rintaan, vaan ensin viilsin haavan tämän poskeen ja sitten käteen, jolloin puukko putosi. Sitten sidoin pojan köysiin ja otin hänet mukaani. Hetken päästä törmäsimme siihen kilpailijaan, joka oli kantanut minua reppuselässä. Pysähdyimme sekunniksi.
Elin tilanteen muutaman kerran läpi hieman eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla me kumpikin pudotimme veitsemme.
Seuraavaksi ehdotin kilpailijalle, että pudottaisimme veitsemme, mutta hän ei suostunut. Sitten pyysin tätä pudottamaan veitsensä yhtä aikaa kanssani. Kolme... Kaksi... Yksi... Pudotin veitseni maahan, mutta kilpailija ei pudottanut. Syöksyin tätä kohti aseetta, ja kilpailija kohotti veitsensä. Hyökkäsin kilpailijan syliin ja suutelin tätä. Kilpailija pudotti aseensa ja suuteli takaisin. Kysyin häneltä olisiko hänellä lääkettä pikkupojan haavoihin, ja painoimmekin pojan poskeen ja käteen muutamia lehtiä, jotka lopettivat verenvuodon. Sitten uni loppui.
Onko tuossa mitään tulkittavaa, vai olenko vain lukenut liikaa? Minusta unessa kiinnostavinta oli poliisien hyökkäys ja se, että he ottivat minut vangiksi vanhuksen jota en tuntenut, rikoksen vuoksi. Myös pikkupojan kohtalon korjaaminen oli jännä. Osaisiko joku tulkita minulle? :)
Olin kilpailija eräässä... no, kisailussa. Kilpailun tarkoituksena oli tappaa muut kilpailijat. Se muistutti itse asiassa paljon Suzanne Collinsin Nälkäpeliä, paitsi universiossa kilpailijat vain tyrkättiin suureen metsään tappamaan toisensa. En tiedä mikä sen tarkoitus oli, koska minun mielestäni kisaa ei kuvattu tai mitään.
Aivan ensimmäinen asia jonka muistan, oli se, että eräs toinen kilpailija kantoi minua reppuselässä, ennen kuin kisa oli alkanut. Kilpailija oli poika, mutta muuta en hänestä muista. Huomasin että se tuntui aika mukavalle, ja halasin häntä tiukemmin.
Sitten olimme jonkinlaisessa kahvilassa. Siellä oli aamiaistarjoilu kuin jossakin hotellissa ikään. Muistan täyttäneeni useita laseja omenamehulla sellaisesta automaatista, ja katselleeni erilaisia karkkeja hyllyistä. Sitten meidät ohjattiin kahvilan takana olevan metsän reunaan. Metsä oli aidattu verkkoaidalla. Meidät jätettiin oman onnemme nojaan.
Verkkoaidassa oli katkos, kuin kapoinen ovi hieman vasemmalla minusta. Ilmeisesti olin ollut paikoillani liian kauan, koska kaikki kilpailijat olivat jos kadonneet raosta. Menin hiljaa lähemmäksi ja menin niin lähelle ovea kuin uskalsin. En työntänyt päätäni sisälle tai astunut aukosta, vaan huomasin sivusilmällä erään kilpailijan polven. Kilpailija istui verkkoaidan takana (verkkoaidassa oli suuaukon ympärillä levyt, joten en nähnyt kilpailijaa aidan läpi) kyykyssä, ja tiesin että hänellä on todella terävä veitsi minun tylsää veistäni vastaan ja että hän puukottaa minut kuoliaaksi jos astun sisälle.
Kävelin kauemmas ja yritin sännätä juoksuun, mutta oviaukosta ryntäsi kilpailijan pieni liittolainen, ilmeisesti tämän pikkuveli, noin kuusivuotias poika, jolla oli puukko kädessä. Hän juoksi minua kohti, joten pysähdyin aivan lähelle. Kun poika oli lähelläni, tökkäsin puukolla hänen rintaansa. En kovin syvälle, koska en olisi halunnut tappaa pikkulasta, mutta niin syvälle että sisimmässäni tiesin hänen kuolevan pian. Sitten juoksin pois.
Pienen matkan päässä verkkoaita loppui, ja sen tilalla oli puro. Tiesin että jos menen puron yli, minun jälkiäni ei voisi seurata. Muistelin kuulleeni joskus neuvon, että jos menee vyötäisiään myöten veteen, sinua ei voida enää jäljittää. Kahlasin puron ylitse ja juoksin synkkään metsään.
Aivan metsän perukoilla oli mökki. Mökissä oli sisällä vain vanha mies, joten menin sisään. Yhtäkkiä näin ikkunasta poliisilauman juoksevan mökkiä kohti. Virkapuvuissa oli jotakin kummallista, ne eivät olleet ihan tavallisia poliiseja. Luulen että ne olivat tapahtumapaikan poliiseja, mikä se sitten olikaan. Ne hyökkäsivät mökkiin ja ottivat meidät mukaansa. Vanhus oli tehnyt jonkun rikoksen, ja minut otettiin kiinni koska olin hänen kanssaan. Meitä raahattiin pois ja uni loppui siihen.
Olin taas pikkupojan hyökkäyksen kohteena aloituspaikassa. Olin siirtynyt takaisin unessa, oletan syyksi sen että minun oli korjattava pikkupojan tappo. Tällä kertaa en lyönyt poikaa rintaan, vaan ensin viilsin haavan tämän poskeen ja sitten käteen, jolloin puukko putosi. Sitten sidoin pojan köysiin ja otin hänet mukaani. Hetken päästä törmäsimme siihen kilpailijaan, joka oli kantanut minua reppuselässä. Pysähdyimme sekunniksi.
Elin tilanteen muutaman kerran läpi hieman eri tavalla. Ensimmäisellä kerralla me kumpikin pudotimme veitsemme.
Seuraavaksi ehdotin kilpailijalle, että pudottaisimme veitsemme, mutta hän ei suostunut. Sitten pyysin tätä pudottamaan veitsensä yhtä aikaa kanssani. Kolme... Kaksi... Yksi... Pudotin veitseni maahan, mutta kilpailija ei pudottanut. Syöksyin tätä kohti aseetta, ja kilpailija kohotti veitsensä. Hyökkäsin kilpailijan syliin ja suutelin tätä. Kilpailija pudotti aseensa ja suuteli takaisin. Kysyin häneltä olisiko hänellä lääkettä pikkupojan haavoihin, ja painoimmekin pojan poskeen ja käteen muutamia lehtiä, jotka lopettivat verenvuodon. Sitten uni loppui.
Onko tuossa mitään tulkittavaa, vai olenko vain lukenut liikaa? Minusta unessa kiinnostavinta oli poliisien hyökkäys ja se, että he ottivat minut vangiksi vanhuksen jota en tuntenut, rikoksen vuoksi. Myös pikkupojan kohtalon korjaaminen oli jännä. Osaisiko joku tulkita minulle? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaisi miettiä mitä tapahtui n. 6 vuotta sitten (pojan ikä). Kuin yrittäisit poistaa elämästäsi jotain silloin alkanutta (puukko), mutta sitten muuttaisitkin mielesi ja haluaisit korjata kaiken (lääke haavoihin).