Paketteja lähtee joka viikko. Kun tuli vähän vaikeuksia, pisti face-book ystävyyden
poikki. Minun lapset on semmosia. Raha kelpaa. Tytärkin laskee setelinipun, mutta
kiitosta ei kuulu.
poikki. Minun lapset on semmosia. Raha kelpaa. Tytärkin laskee setelinipun, mutta
kiitosta ei kuulu.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Itsehän heidät olette kasvattaneet, jos olette.
Itse heille arvonne antaneet.
Eikö lapsilla ole ammattia?
Kuka auttaa syrjäytyneiden lapsia kulkemaan vastuullista tietä. Missä ovat jämakät kasvattajat???
Turhautuneille aikuisille lapsille elämän kovat tosiasiat rohkeasti eteen. Kaikenlainen huinailu ja vaihtoehtoinen hörhöily heti sivuun."paskaduuneista" on aloitettava = tyvestä puuhun noustaan! Auttakaa lähes kadotettua sukupolvea!
Sinuna lopettaisin sen pakettien lähettelyn kun tytärkin on pannut välit poikki. On olemassa sellainen sanonta että routa porsaan kotiin ajaa. Kun tyttäresi tuntuu olevan perso helposti saadulle rahalle niin pistä rahahanat kiinni. Eiköhän ala yhteydenottoja tulla jonkun ajan kuluttua!
Ehkäpä hänellä vain on vitttumainen luonne. Ominaisuus saattaa hyvinkin olla perinnöllinen.
Tämän vuoksi tuhlaan kaikki omaisuuteni, jotta perintöjä ei jää. Kukin tienatkoon omansa. En itsekään ole koskaan saanut pennin kopeekkaa.
Jos minä tienaisin aviomieheni kanssa(jos olen töissä silloin) yhteensä jopa 5000euroa kuukaudessa ja aikuisella lapsellani jäisi noin laskujen jälkeen 50 euroa ruokarahaa kuukaudessa.. ..ei ole rahaa vaatteisiin tai opinto kirjoihin..niin kyllä minä niin paljon rakastaisin aikuista lastani ,että auttaisin... ...ja jos minulla olis mahdollisuus niin ostaisin koko perheelle vaikka yhteisen hevosen.. ..jotta nyt pois turha itku.. ..itse olette lapsenne tehnyt.. ..tuleeko se tehdä ero kun aikuistuu... ..myötätuntoa pitäs olla jua välittää omista lapsistaan enempi ..lapset ovat ikuisia ystäviänne ja kun elämäs eteenpäin pääsevät niin apua vähempi ruinaavat... ..
Minun poikani on niin fiksu, ettei ole koskaan minulta rahaa pyytänyt.Kun sitten olen hänelle rahaa antanut (koska tiedän hänellä olevan vähän rahaa), hän on ottanut rahani lainana ja aina maksanut takaisin:)
Hän sanoi, että sitten kun hänellä on joskus lapsia, hänkin auttaa heitä, mutta antaa ne lainana, jotka on maksettava takaisin:)
Toi on nyt taas taysin subjektiivinen asia, ei mitaan tekemista fiksuuden kanssa. Kukin tekee miten haluaa.
Kyllä ilkeä ja pirullinen luonne periytyy niinkuin kaikki muutkin ominaisuudet. Tottakai.
Lapset on samanlaisia kuin vanhempansa tai joku muu sukulaisensa..
Minut on kasvatettu niin, että hyödykkeitä saa, kun tekee niiden eteen töitä. Samalla tavalla olen kasvattanut omat lapsenikin. Jos lapset tarvitsevat rahaa viikkorahana tms, niin heidän pitää siivota omat huoneensa, tehdä ruokaa jne.
Sama systeemi nyt aikuisena. He käyvät pesemässä esim. ikkunoitani, joita en mielelläni pese huimauksen takia. Maksan heille reilusti ja mukisematta. Eivät ikinä pyydä rahaa, mutta ottavat sen köyhinä opiskelijoina mielellään. Samoin aina kun luonani käyvät, saavat kunnon ruokaa ja ruokapaketin mukaansa, jos vaan kelpaa.
Lapset käyvät luonani 1-2 kertaa viikossa.
Opiskelu aikana annettiin kirjoihin ja maksoinne hänen puhelinlaskun joka kuukausi joka oli 20-35€.
Sen takia on opintotuki, työttömyysturva, asumistuki, toimeentulotuki ym.
...pientä lisä tietoa..tavan opiskelija ei toimeentulo tukea saa.. ..opinto laina katsotaan tuloina.. ...ja minusta on hauskaa tarjota tyttärelleni myös mielen kiintoinen harrastus.. ..ajokortti tms.... ...autan mieluummin nyt kun olen elossa.. ..eikös se minun perintööni ole hänellä myös oikeus.. ..niin miks en maksaisi matkoja tms jo nyt...
..pientä lisä tietoa.. ,,jos nuori aikuinen jätetään(jos vanhemmilla tulot suuret)siitä huolimatta tulemaan toimeen itsekseen niin saa tämä nuori unohtaa kymmeneks vuodeks unelmoinnin päästäkseen kilpailemaan olympialaisissa aikanaan kun rahat eivät oikeasti riitä harrastuksista koituviin kustannuksiin.. ..minä ainaskin palkitsisin lapseni hyvästä tai muuten kovasta yrittämisestä opintojensa suhteen.. ..paitsi jos lapseni olisi vammainen niin heilläkin eläkkeet ovat niin pieniä että olisi turha haaveilla vammais urheilussa menestymisessä ilman vanhempien tukea... ..tosiaan huipulla matkustetaan paljon.. ..niin mistä nämä nuoret repivät rahat harrastuksesta koituviin kustannuksiin.. ...olen samaa mieltä,että ei ainaskaan pienellä eläkkeellä elävistä vanhemmista...
...niin,miks mietitään että lapselle on kustannnettava mieleinen harrastus..esim jääkiekko johon menee rahaa kuukaudessa yli 100 euroa kun on kunnon valmennuksessa tietty kasvavalle vaaditunlaiset varusteet joka vuosi..ja sit ihmetellään miks nämä lahjakkaat pelaajat lopettavat harrastamisen kun täyttävät 17 vuotta.. ..haloo opintotuki ei todellakaan riitä kustantamaan minkäänlaista harrastusta.. ..yksin pitää lätkiä kiekkoa yleisillä jäillä.. ..lisennssit ja kaikki maksaa enemmän mitä opiskelija pystyy kustantamaan jos haluua ja on lahjakkuutta kilpailla.. ...olympialaiset olisivat historiaa jos nämä jotka itse kustantavat kaiikki menonsa saavat läpi sen asian,että näitä ns.lellikkejä jätettäisiin myös kaikki tulemaan toimeen opintojensa aikana itsekseen.. ..siinä menee oikeasti mielenterveys,jos ei voi edetä muussa kuin ammatillisesti.. ..tai jos on kilpailullisesti toiveikas..niin sit jätetäään pelkästään harrastamaan.
Siis opiskelija saa toimeentulotukea jos ei asu kotona ja enemmän menoja kuin tuloja.
Ainakin näin lappeenrannassa. Itse olen opiskelija ja toimeentulotuen kautta saan laitettua sähkön, veden ja palovakuutuksen.
Opintotuki ja asumislisä ei riitä kuin vuokraan ja koulumatkoihin.
Miksi ottaisi opintolainaa kun pärjää ilman kun vie sossuun laskut.
Ei helsingissä saa sossusta rahaa, jos ei ole ottanut opintolainaa. Olen itse koittanut, mutta ei tullut.
Näin se yleensä on. Vaikka EI OLISI nostanut lainaa niin se otetaan tulona huomioon joka tapauksessa.
Vantaan Korson sossussa mulle sanottiin kun opiskelin lukiossa Helsingissä, että toimeentulotukea ei heru ennenkuin haen opintolainaa ja saan hylkäävän päätöksen. Noh, hyväksytty päätöshän sieltä sitten tuli ja nyt olen melkeen kolmen tonnin veloissa pankille/KELAlle. Sossuko ne maksaa joskus mulle? Ei, ihan itse joudun kustantamaan sen, etten halunnut asua kotona. Musta se oli aika törkeetä käytöstä sossulta, että ihmisen pitää olla korviaan myöten veloissa ennenkuin saa toimeentulotukea, jonka kuitenkin joskus korvaa työllä!
Nyt en oikein ymmärrä?
"jonka kuitenkin joskus korvaa työllä!"
Mikä estää maksamasta sitä opintolainaa työstä saadulla palkalla?
Opintolainan korko on verovähennyskelpoista eli maksat vain lainan summan takaisin.. Tuo 3000e lyhenee kyllä nopeasti, jos et ole ihan surkeapalkkaisessa duunissa? Ymmärrän toki ajatuksen siitä, että työnteolla olisit korvannut saadut tuetkin verojen kautta, mutta ei pk-seudulla kyllä toimeentulotukea saa ennen lainaa.
Ja opintolaina ON halpaa lainaa, vaikka tietysti onhan velan ottaminen aina melko ikävää.. Itse sanoit, että et halunnut asua kotona. Olisit todennäköisesti kuitenkin voinut eli lainanotto oli ihan oma päätös, turha syyttä sossua/KELAa. Näin ei voi sanoa pidemmän matkan päästä muuttaneille, jotka unelma-ammattiin päästäkseen (opiskelulaitosten takia) joutuvat vaihtamaan paikkakuntaa, kun omalla paikkakunnalla ei alaa voikaa opiskella. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin laina, koska opiskelu ei onnistu kotoa käsin.
"Ymmärrän toki ajatuksen siitä, että työnteolla olisit korvannut saadut tuetkin verojen kautta"
Ihanko totta voit ymmärtää (hyväksyä?) tuollaisen ajatuksen?!
Loppuosasta olen samaa mieltä.
Lapsille pitää antaa omastaan, jos siihen vain kykenee.
Sen sijaan että hemmottelisi lapsensa kiittämättömäksi, olisiko viisaampaa käyttää rahakin kasvatuksellisesti.
Et anna setelinippuja vaan maksat jonkin myöhässä olevan laskun.Kun lapsesi on ansainnut sen.
En tarkoita että sinun pitäisi ostaa rakkautta rahalla, vaan että annat vasta kun lapsesi on todella tiukoilla, tarkoitan todella tiukoilla.
Kun näet että hän on tehnyt kaikkensa ja tarvitsee todella apua ?
Olen yksinhuoltaja äitinä kasvattanut lapseni. Antavat tarvittaessa rahaa, eivätkä odota käsi ojossa olemattomia rahojani ; ).
No hyvä ihminen, LOPETA se hyysääminen ja lähtekää te eläkeläiset reissuun yhdessä!
Ihan oma valinta ja lapset kasvakoot aikuisiksi, joskus se oma elämä on alettava.
On mullakin tuttavapiirissä pari ystävää, jotka nyt vielä 50 ovat taloudellisesti täysin vanhempiensa talutusnuorassa.
Mutta syy on ihan näiden "ikuisten lasten" vanhemmissa.
Ovat maksaneet asunnot, autot, lomamatkat, opintolainat, lastenlastensa ajokortit jne jne. Ikinä ei näiden ole tarvinnut elää omien tulojensa mukaan. Silti on tili taina tyhjänä ja ruikuttavat, kuinka heillä on niiiiin vaikeeta ja kurjaa ja lapsiperheen arki rankkaa ja köyhää.
Mulla sinkkuna ei ole autoa, omaa kämppää ja oikeasti tiukkaa tulla toimeen - kun ei ole sitä elättäjää.
Omillaan on pitänyt tulla toimeen sen jälkeen, kun kotoa lähdin. Tuosta kun uskaltaa joskus mainita tälle elättiperheelle, alkaa kauhea huuto siitä, miten lapsiperheitä pitää tukea. Mitä niitä vekaroita sitten tekemään, jos ei osata edes elää tulojen mukaan. Taitaa tulla ero ja itku, kun nyt jo sairaat 90-v elättäjät kuolee.
Opettele käyttämään verkkopankkia, säästyy rahaa, aikaa ja vaivaa.
Mikäli kaivat ne seteliniput kassakaapistasi, patjasi sisältä, lattian salaluukusta tms., harkitse jotain muuta säilytystapaa, voit jopa saada pientä tuottoa.
Elintarvikkeiden lähettäminen postipaketteina ei myöskään ole kannattavaa, ei edes maailman parhaiden rönttösten tms..
Sossusta ei saa sitten rahaa, jos pankkitilillä näkyy tilisiirtoja!
Miksi pitäisi saada?
Onko se toimeentulotuki vai mikä se nyt on, n. 400/kk? Monille työssä käyville ei jää edes sen vertaa käytettäväksi pakollisten menojen jälkeen.
Jos ihminen ei ole saanut sellaista elämää millaisen hän olisi halunnut, kostaa ihminen niille jotka hän kokee olevan vastuussa tästä. Mikäli yhteiskunta ei anna aikuisille ihmisille toista mahdollisuutta parempaan elämään, on vanhempien vastuulla se että ihminen saa lapsena sellaiset eväät elämään jolla hän saa onnellisen elämän. Jos vanhemmat eivät ole tarjonneet hyvää elämää, hakee lapsi lohtua korvikkeiden kautta kuten nautintojen. Nautintoja saa rahalla, mutta jo pelkästään kosto on yksi nautinto mistä ihminen saa nautintoa.
Mikäli jatkatte avustusta, saatte tyttärenne kokemaan koston olevan oikeutettua koska te ette laita sille stoppia. Mikäli laitatte stopin tälle toiminnalle, tulee tyttärenne asettamaan teidät vastuuseen siitä ettei hän ole saanut sellaista ammattia missä hän olisi onnellinen ja saisi riittävästi rahaa. Teidän tulee selventää tyttärelle että te ette tiedä nykypäivän liike-elämästä tai siitä miten tyttärenne saisi sen ammatin tai sellaisen elämän minkä hän haluaisi. Te olette kuitenkin velvollisia ottamaan näistä asioista selvää koska te olette hänet tähän pahaan maailmaan luoneet. Elämä ei ole helppoa, mutta jos te tarjoatte tyttärellenne helpon elämän, huomaa hän että teidän elämänne on helppoa jos teillä on ylimääräistä rahaa. Sen olen huomannut että aiemmilla sukupolvilla on ollut helppo elämä, mutta he ovat olleet kiittämättömiä tästä elämästä. Jos te olette olleet niin onnekkaassa asemassa että teillä on ylimääräistä rahaa antaa muille pois, tulisi teidän arvostaa sellaista yhteiskuntaa mikä on tämän rahan teille antanut. Teidän tulisi antaa muille ohjeita miten tällainen yhteiskunta luodaan. Nykyinen yhteiskunta ei tarjoa hyviä menetelmiä onnelliseen elämään.
Tyttärenne ei voi arvostaa teitä sen vuoksi että te olette saaneet hyvän elämän tai sen vuoksi että teillä on rahaa. Hän arvostaisi teitä mikäli te auttaisitte häntä saamaan hyvän elämän ja ansaitsemaan omat rahansa.
Jos kuvittelette tyttärenne tulevan onnelliseksi siitä että hän saa huonon osan elämässä ja hänen tulisi olla onnellinen siitä että te olette iloisia ja onnellisia silloin kun tyttärellänne menee huonosti, olette vahingoniloisia. Tyttärenne ei voi kiittää teitä yhtään mistään iloisuudesta, onnellisuudesta tai ystävällisyydestä koska se ei auta tyttärenne tulevaisuutta mitenkään. Jos te tuomitsette sellaiset vanhemmat jotka eivät ole ystävällisiä omia lapsia kohtaan, ette näe mikä hyvä puoli tässä tuomitsemisessa on. Jos tuomitseminen opettaa lapselle jotain, tulee lapsi olemaan myöhemmin elämässään kiitollinen niille jotka ovat häntä opettaneet. Aika parantaa haavat, mutta ystävällisyys ei paranna haavoja tai ongelmia vaan ainoastaan pahentaa ongelmia mikäli näihin ongelmiin suhtaudutaan välinpitämättömästi ja ylimielisesti. Jos tyttärellänne on ongelma johon te suhtaudutte välinpitämättömästi ja ylimielisesti sen vuoksi että te tiedätte miten tällaiset ongelmat korjataan, mutta te ette auta tytärtänne koska oletatte hänen tietävän miten ongelmat korjataan, on tällainen ajatusmalli välinpitämättömyyttä jossa annetaan ongelmien paisua.
Veikkaisin että tyttärenne on puhunut teille hänen ongelmistaan, mutta te olette iloisesti vähätelleet hänen ongelmiaan. Tämän vuoksi hän on lähtenyt kostotoimenpiteisiin teitä kohtaan. Tytärtänne ei kiinnosta ystävyys teidän kanssa koska te ette todellisuudessa välitä tyttärenne tulevaisuudesta. Te haluatte itsellenne jonkin ystävän joka iloitsee siitä hyvästä elämästä minkä te olette saaneet. Tämän vuoksi tekin kaipaatte kiitosta rahoista minkä olette luovuttaneet "ystävällenne". Lapsia ei hankita ystäviksi. Jos haluatte ystäviä, hankkikaa sellaisia ystäviä kenestä teidän ei tarvitse välittää ja kenestä teidän ei tarvitse huolehtia. Jos ette ole huolehtineet tyttärenne tulevaisuudesta, miksi hän huolehtisi teidän tulevaisuudesta? Ei häntä kiinnosta teidän hyvinvointi, etenkään jos teidän hyvinvointi perustuu johonkin kiitoksen saamiseen. Tyttärellänne on suurempia ongelmia kuin mikään kiitoksen kaipuu. Jos olette sitä mieltä että tyttärenne tulisi puhua ongelmistaan, oletteko varmoja ettei hän ole puhunut? Jos tyttärenne tulisi puhua ongelmista ennemmin ammattiauttajalle kuin vanhemmille, eikö teidän tulisi puhua teidän ongelmista ammattiauttajalle kuin kysellä täällä suomi24:ssa meiltä muilta ihmisiltä mikä teidän tyttärellä on ongelmana?
Mistähän sinä tämän kaiken tiedät?
Kokemuksesta. Osittain omasta kokemuksesta, mutta myös analysoimalla muiden ihmisten ongelmia. Välinpitämättömyys on useimpien ihmisten synti. Halutaan pahaa tietyille ihmisille ja ollaan valmiita syyttämään niitä jotka toimivat väärin, mutta ei huomata omia virheitä. Tässäkin kirjoituksen aloittaja on valmis syyttämään tytärtään kiittämättömyydestä, mutta tyttärellä on varmasti syyt miksi hän ei halua kiittää vanhempiaan.
Jos seuraa tämän päivän uutisia ja dokumenttielokuvia niin ihmisen ahneus on saavuttanut sellaiset määreet jossa tietyt ihmiset pärjäävät ja syyttävät muita huonoista valinnoista.
Aiemmilla sukupolvilla olivat kovat olot ja selviytyminen oli vaikeaa, mutta vanhemmat olivat usein tiukkoja ja remmiä tuli jos ei ollut ahkera ja toiminut kuten kunnon kansalaisen piti. Teollistumisen kautta olot kuitenkin helpottuivat ja nykyään on kielletty lapsen kuritus. Tätä kautta useat nuoret saavat käsityksen siitä että elämä on helppoa, kunnes sitten todellisuus iskee ja ihminen huomaa olevansa sopassa josta on vaikea päästä pois. Vaikka ihmisten hyvinvointi lisääntyisi teknologisten uudistusten kautta, niin aina löytyy ahneita ihmisiä jotka ovat saavuttaneet rikkauksia eivätkä halua niistä luopua sen vuoksi että muut eivät ole olleet yhtä ovelia tai älykkäitä saavuttaakseen samanlaista asemaa tai samanlaisia rikkauksia. Tästä seuraa suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Ne joilla on halussa tietty teknologia, he saavat hyvän aseman yhteiskunnassa. Ne jotka eivät saa tällaista asemaa, he ovat tyytymättömiä elämäänsä. Toki kateus on lähes tulkoon yhtä suuri synti mitä ahneus, mutta ahneudessa on se ongelma että sitä kautta tietoa salaillaan ja tätä kautta teknologinen kehitys hidastuu. Jos uusin tieto olisi kaikkien saatavilla ja jokaisella olisi mahdollisuus luoda tämän tiedon avulla parempi yhteiskunta, paranisi yhteiskunnan olot.
Remmin antamisessa on se hyvä puoli että pahoinpitelijä on tällöin vastuussa siitä ihmisestä jota hän vahingoittaa. Jos vahingoittamisesta koituu enemmän hyötyä kuin vahinkoa, ei vahingoitettu välttämättä tee rikosilmoitusta poliisille pahoinpitelystä. Jos omat vanhemmat eivät tiedä mikä on lapsen tulevaisuudelle hyväksi, on remmin kanssa turha pakottaa lasta opiskelemaan jos opiskelu ei takaa hyvää tulevaisuutta. Toki varmasti löytyy muitakin keinoja pakottaa lapsi opiskelemaan, mutta ei välttämättä yhtä tehokkaita. Niin kauan kun toinen uhkaa ja pakottaa johonkin mistä on itselle hyötyä, tällöin uhattu kokee olevansa välitetty. Jos lapsi suljetaan huoneeseen ja päästetään sieltä ulos vasta kun läksyt on tehty, huomaa lapsi ettei hänestä välitetä. Remmin kanssa tähän pakottamiseen kuuluu sosiaalinen piirre jossa haetaan hyväksymistä yhteisöön. Tosin tällainen sosiaalisuus opettaa lapselle sen että muiden ihmisten alistaminen on sallittua ja hyväksyttyä jolloin lapsi saattaa alkaa kiusaamaan muita lapsia koulussa. Ne jotka kiusaavat koulussa, he saattavat menestyä mikäli heidät on kotona laitettu tekemään kiltisti läksyt. Jos remmiä käytetään ainoastaan silloin kun lapsi tekee jotain pahaa muulle yhteiskunnalle eikä lapselle kerrota miksi jokin asia on väärin, ei tällainen kasvatus toimi ja tällaisista tulee koulukiusaajia jotka eivät menesty elämässä.
Yhteiskunnassa on tällä hetkellä sellainen ongelma että menestyjät nauttivat asemastaan, mutta he eivät halua luovuttaa asemaansa tai rikkauksiaan muille. Tätä kautta kaikki huonon arvan saaneet ihmiset ovat erittäin pettyneitä ja katkeroituneita omaan elämäänsä sekä pelkäävät sitä annetaanko näiden ihmisten vain kuolla pois sen sijaan että heillä olisi mahdollisuus parantaa yhteiskuntaa. Osa menestyjistä ovat niin ahneita että he haluavat eliminoida tällaiset ihmiset jotka ovat saaneet huonon arvan elämään. Tästä seuraa lisää pelkoja ja katkeruutta jota kyseisten vanhempien tytär luultavasti kokee.
Luulen että tytär huomaa yhteiskunnalliset ongelmat, mutta ei osaa ratkaista näitä ongelmia. Vanhemmat eivät taas välitä näistä ongelmista lainkaan ja kenties vanhemmat ovat osittain syyllisiä siihen millaisen maailman he ovat tyttärelleen luoneet.
Jos olette sitä mieltä että minun höpinät ovat täyttä bs:ää, tutkikaahan hiukan uutisia ja seuratkaa nykypäivän dokumentteja. Suomessa poliitikot ovat huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja tämä on täysin aiheellista. Nuoret ovat hyvin hukassa oman elämänsä suhteen, osittain sen vuoksi että ihmisille tarjotaan teoriassa valinnanvapautta, mutta sitten jos ihmiset haluavat jonkin yhteiskunnallisen aseman, saattaa eteen tulla ihminen joka pyrkii estämään toista saavuttamasta tällaisen aseman. Ihmisille ei tarjota mitään turvallisuudentunnetta yhteiskunnassa jos mihinkään ei voida luottaa. Elämä on periaatteessa yhtä riskinottoa eikä mihinkään voi luottaa, mutta jos tietyt ihmiset rikastuvat ja menestyvät, tulisi näiden ihmisten rikkaudet jakaa muiden ihmisten kanssa koska yksikään ihminen ei rikastu käyttämättä muita ihmisiä hyväksi. Jos rikkaat luovat ilmapiirin jossa huono arvan saaneita syrjitään ja heidän olonsa tehdään entistä vaikeammaksi, on etenkin nuorilla syytä huoleen sen suhteen mihin yhteiskunta on menossa. Lähes aina ihmisen psyykkiset ongelmat liittyvät yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin joten yhteiskunnalliset ongelmat todennäköisesti vaikuttavat kyseisen tyttären elämään kuten ne vaikuttavat kaikkien nuorten elämään. Sen huomaa opiskeluelämässä vaikka ei itse lukisikaan uutisia tai seuraisi yhteiskunnallisia menoja. Riittää että joku opiskelijoista ottaa mallia tietyistä menestyjistä niin tämän jälkeen kyseinen opiskelija luo uudenlaiset standardit jossa käytetään muita ihmisiä hyväksi sen sijaan että toimittaisiin hyvässä yhteishengessä yhteisen hyvän puolesta. Yleinen yhteiskunnan ilmapiiri leviää hyvin nopeasti muutenkin yhteiskunnassa. Dementikot ja vanhukset tosin elävät omassa maailmassa muistellen kultaista 60-lukua eivätkä välitä nykypäivän nuorten pahoinvoinnista. Paitsi ehkä välillä jos kiitosta ei kuulu silloin kun annetaan rahaa.
Itse olen avittanut lapsiani opiskelun aikana, nyt he avittavat minua, lähinnä tiedon ja taidon alalla. Kyllä satsaus kannattaa. :)
Minä joudun sponsoroimaan köyhää, ison perheen yh-äitiäni ikähaarukassa 50-60v. Kun jouduin itse työttömäksi, jouduin pistämään kukkaron kiinni. Äitee kuvittelee rahavirran olevan itsestäänselvyys ja minun 'rikas', vaikkei minulla ole lainkaan omaisuutta.
Kustansinpa hänen osuustensa myös mummoni eli hänen äitinsä hautajaisista. Siinä vaiheessa kun äiti elvistelee osallistuneensa näiden hautajaisten maksamiseen, vereni kihisee.
Rahankäyttötavat saattavat periytyä. Olisi hyvä, että koulussa opetettaisiin kaikille taloudenhoitoa ja rahoituksen suunnittelua.
Onhan ollut puhetta, että koulussa pitäisi opettaa talouden hallintaa, muutakin kuin puuron keittoa.
Mutta, muuten olen sitä mieltä, että kyllä tapojen sisimmän olemuksen oppiminen pitää vanhempien jälkeläisilleen antaa perinnöksi.
Kotona opitaan käytännön tasolla rahan käyttö, kuin myös sen rajat.
Tosin, luonteenpiirteet vaihtelevat saman lapsikatraankin jäsenillä.
Muutenkaan en tässä, kuin en muissakaan elämän oppimisen asioissa voi hyväksyä, etteivät vanhemmat itse ota päävastuuuta.
Koulussa opitaan taitoja, vanhemmat opettavat osatessaan ja halutessaan elämää.
Eli sinusta on ok jättää ilman tietoja ja taitoja sellaiset lapset, joiden vanhemmilla ei ole kykyjä tai tietoja opettaa elämän perustietoja jälkeläisilleen?
Ihme, jos sellaisia on vielä tätä nykyä?
Vähän varassa ovat lapset, joille ei myös omilla vanhemmilla on kykyä tietoa ja taitoa jakaa.
Opetuslaitos on avustaja, vanhemmille kuuluu pääkasvatusvastuu.
Ainakin minun milestäni.
Miksi aina on pakko, tahallaan?, ymmärtää ihmisten kirjoitukset väärin?
Siis, säälin lapsia, joiden oppiminen on pelkän koulusivistyksen varassa.
Nyt täällä jylisee niin kovaa, että vetelen piuhat irti.
Niin, ja miksiköhän. Ei sillä rahalla osteta sitä ihmistä. Meillä oli lähipiirissä kanssa tapaus, missä vanhemmat oli muka niin vilpittömiä, mutta tosiasia oli se, että sillä rahan antamisella pyrittiin vaan hallitsemaan. Se oli muka apua, mutta ilmaisia lounaita ei ole.
Jos antaa, pitää antaa odottamatta niitä kiitoksia. Ja lisäksi, sillä tavallaan muistutettiinkin aina että "et sinä ilman meitä pärjää". Kun kaikki oikea tuki puuttui. Eli se henkinen tuki. Vihdoin tämä ihminen sitten rempoi itsensä irti, mutta se oli sitten rumaa jälkeä. Sitä kun alkaakin velkoina kinuamaan antamiaan lahjoja, voi olla että pääsee eroon koko lapsestaan.
Jospa lopettaisitte sen lapsessa roikkumisenne ja hänen ostamisensa. Jospa alkaisitte elää omaa elämäänne enemmän ja lakkaisitte hänen hallintayritykset ja antaisitte aikuisen ihmisen valita itse, olla itse, kannustaisitte vaan pärjäämään ja jos hän kysyy, voisitte antaa niksejä, miten voisi säästää tms. Voisitte sitten tiukassa paikassa olla antamatta sitä setelinippua. Jos raha on teille tapa rakastaa, antakaa sitä vain ja ainoastaan jouluna ja synttärinä, ei muuten. Ei ainakaan joka viikko.
Ihmistä voi muistaa muutenkin ja kannustaa elämään omaa itsenäistä elämäänsä. Lastaan voi muistaa ihan kortillakin, ei aina rahalla. Monella teidän ikäpolvessanne tuntuu olevan ongelmana se, että te annatte arvoa rahalle ja ostatte sillä muka asioita mitä rahalla ei saa. Ystävyys, empatia, ymmärrys, kannustus, avoin keskustelu, suvaitsevaisuus, ja lapsen hyväksyminen sellaisena kun HÄN on eikä sellaisena kun toivotte, odotatte tai luulette, tuntuu olevan aika iso ongelma. On kiva, että yrittää auttaa, mutta olisi aika jo tutkailla hieman niitä sielun syövereitä. Syitään ja omia asenteita ja ajatuksia.
Se olette te ketkä tässä roikkuu ja raha on teidän tarpeenne.
Sinun lapset ovat sinun kasvatuksesi tulosta hyvin isolta osalta. Teidän keskinäinen suhteenne on rakentunut niin, että TE vanhemmat olette olleet aikuisia koko ajan. Mutta lapsi on kasvanut siihen. Eli te olette sen suhteen pääosaiset kasvattajat ja se on teidän vastuullanne. Nyt tietenkin lapsi on aikuinen, mutta teidän välinen suhteenne on edelleen teidän välisenne. Ei se yksin siitä lapsesta riipu ja kuten sanottu: te sen olette tilanneet.
Teidän siis pitää muuttua ja muuttaa asioita.
Millaiset oli välit omiin vanhempiisi? Kaipasitko rahaa vai kenties jotain muuta? Asiat olivat varmaan eri tavalla, ja ehkä teillä suhtauduttiin noin. Mutta onko se tosiaan paras mahdollinen tapa suhtautua?
Auttaminen on eri asia kuin holhoaminen.
Rahallisestikin voi auttaa, mutta miten ja millä tavoin, miten se autettava saisi lisäää tarmoa selvitä itse? Kuinka kannustaa häntä yrittämään itse? Miten rahalle tulee arvo? Kuinka antaa autettavan säilyttää itsekunnioitus ja kokea ansaitsevansa itse rahansa?
Tai kuinka paljon on riittävästi apua? Ketä autetaan kun autetaan?
Lastaan voi auttaa monella tapaa. Tarjota vähän töitä vaikka. Tai pyytää leipomaan ja laittamaan ruokaa yhdessä. Antaa tosiaan vain lahjapäivinä se lahja. Kaikkein eniten myös aikuista voi usein auttaa kuuntelemalla, tsemppaamalla vaikeuksien yli, olemalla läsnä ja empaattinen. Antamalla rakkautta, ja rohkaisua. Ja antamalla sen ihminen olla oma itsensä, omana itsenään ja omilla jaloillaan seisova aikuinen. Kannustaa häntä siinä, pärjäämään omillaan.
laita rahahanat kiinni, ei ole pakko antaa ja varsinkaan jos vielä kiitosta tai kiitollisuutta odotat.
Itse autan mieluummin nyt kun on tarvis, aikuusuuden kynnyksellä ja omaa elämää aloittavaa tytärtäni. Olen kyllä tehnyt selväksi, että omilla tienisteillä on jokaisen tultava toimeen ja että perintöjä ei suuremmin ole tulossa, eikä hän niitä varmasti odotakaan.
Mutta kaikilla ei nuorillakaan ei ole yhtä hyvin asiat kuin omalla lapsellani on, joten auttaakaa lapsianne silloin kun he apua tarvitsevat, jos vain suinkin voitte. Ei nykynuorillakaan ole helppoa tänä päivänä kun ei välttämättä saa työtä eikä koulutuspaikkoja. Tuki ja kannustus on vieläpä tärkeämpää kuin rahallinen apu.
Kenenkään pitäisi liikaa lapsilleenkaan antaa. Sillä tavalla pilaa itse lapsensa. Lapset on opetettava arvostamaan vaivalla hankittua rahaa ja toimeentuloa. Miten voi olla mahdollista että paketteja lähtee joka viikko? Onko tämä aloitus provo?
Minä kyllä avustan aikuista poikaani. Hän on teini-ikäisen pojan yksinhuoltaja ollut jo siitä asti, kun lapsi oli 1,5 vuotias. Poikani on sairastanut kaksi syöpää ja syöpähoitojen vuoksi sairaseläkkeelää ollut mjo yli 10 vuotta, vaikka onkin vasta 40-vuotias. Pienellä eläkkeellä vuokran maksu, teini-ikäisen pojan kasvattaminen, kouluttaminen ja ruokkiminen on vaikeata, kun elatusmaksua äidiltäkään ei heru kuin hieman yli 100 euroa kuukaudessa. Poikani ei mielellään ota minulta rahaa, kuin äärimmäisessä hädässä, mutta ruokaostoksia maksan, kun rahat ja ruoka ovat lopussa ennen eläkkeen maksua. Aina hän muistgaa kiittää ja yrittää maksaakin minulle muutaman kympin aina silloin tällöin takaisin.
Tottakai, autan aikuista lastani ,jos todellinen hätä on. Kyllä äiti sellasen huomaa jos aikuinen vedättää. Auttaahan moni hädän alaisia vieraitakin jos vaikka millaisia keräyksiä on, mutta jos aikuinen lapsi vain vedättää vanhempiaan ja ei itse yritä tehdä asioille mitään ,vaan on käsi ojossa aina pyytämässä rahaa, niin en silloin antaisi, vaan veisin kassillisen ruokaa, että ainakin syötävää olisi.No jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
En minäkään antaisi sellaiselle aikuiselle lapselle rahaa jos huomaisin, että omat hankkeet menevät kaiken kivan, turhan ylläpitämiseen ja pilettämiseen..
Ensinnäkin kehoittaisin myymään - realisoimaan tarpeettomat ja kalliit ylellisyyshankinnat..esim. moottoripyörät, kelkat, ynms..ehkä autonkin jos se ei ole välttämätön työssäkäynnin takia.
Vai aikuinen lapsi,vai oliko se lapsi vanhus? Olen sitä mieltä, että kyllä se napanuora kannattaisi katkaista viimeistään silloin, kun lapsi on aikuinen ja antaa sen jälkikasvun kokeilla omia siipiään elämässä. Elämään kuuluu osana vastoinkäymiset, eli rahaa on vähän ja silloin viimeistään aikuinenkin lapsi oppii kantapään kautta rahankäytön.
Joo, minun äitini otti oikein pikavippiä, jotta voisi "lainata" rahaa kolmikymppiselle siskolleni asunnon takuuvuokraa varten. Persaukisen ikiopiskelijan piti muuttaa 300 euron asunnosta yli 600 euron asuntoon, kun oli sössinyt ihmissuhteensa opiskelijayhteisössä eikä tullut naapuriensa kanssa enää toimeen... No, viinaanhan rahat meni - niin kuin monet sadat annetut eurot sitä ennenkin. Olenpa miettinyt, olisiko siskon asiat menneet niin persiilleen ilman taloudellista tukea. Olisi ehkä vahingossa oppinut, mitä on vastuunkanto, omillaan toimeentuleminen ja tavallinen, tylsä elämä.
Vanhempien ikävä on kyltymätön, ovathan he omia jälkeläisiä, käytöstä ei vain aina voi ymmärtää, osa on kadonnu maailman tuuliin, tiedän heidän olevan elossa, mutta mitään yhteyttä en saa, joten vuosia sitten olen lopettanu odottamasta vastausta mihinkään edes asiaan,
joki on menny kasvatuksessa pielee, olen kuullu että myös suku voi ollaa vaikuttanu jälkikasvun käytökseen,
ei aina vanhemmat ole yksin syyllisiä,
koko suku molemmilta puolita ovat jotenki syyllisiä,
suomi on henkisesti sairas maa, kun kasvaa outoja jälkeläisiä,,,,,
olisko menneitten aikojen sisäsiitoisuus osa syyllinen ,,,
en jakasa ennään murehtia vaika murehdinki, olkoon, tulipahan tehtyä, mutta toiste en tee vaikka menisi pää,,,,,,, sano joku jota aina syytettiin kaikesta toistenkin tekosista,,,