Toiset ovat fanaattisia lääkkeiden vastustajia, olipa kyseessä kolesteroolilääke tai psyykenlääke. Kuinka psykoosia voi ilman lääkettä hoitaa jos potilas ei edes tajua olevansa sairas? Kun ei tajua sairauttaa ei luultavasti ole tarvista ottaa lääkettä. Paranoidinen psykoosi ilman lääkitystä, en ymmärrä.
Psykoosin lääkkeetön hoito
Valkoinen jauhe
734220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 73
Vanhimmat
On se mahdollista mutta paranoidia ei voi pitää kotona vaan laitoksessa ja terapialla saadaan ilman lääkitystä terveeksi kun saadaan uskomaan ettei paranoidia vastaan olla oikeasti juonimassa. Pakkolääkityshän saa paranoidin vain enemmän pois tolaltaan, jos siis lääkkeet eivät toimikaan. Tietysti jos ekalla yrittämällä löytyy toimiva psykoosilääke niin psykoosi katoaa.
Tarkoitat siis, että Niuanniemi tyhjäksi?
hän kai kirjoitti "ei kotona, vaan laitoksessa."
Minua vaan kiinnostaa, missä SUOMESSA voi olla laitoksessa ilman lääkitystä?
Onko yksityisiä, kodinomaisia hoitokoteja mielenterveyspotilaille, kuten monissa euroopan maissa on??
Ei ole olemassa yksityisiä hoitokoteja.
Tornio on ainoa kaupunki Suomessa jossa kokeillaan täysin lääkkeetöntä hoitoa skitsofreenikoille. Maanikoille annetaan pelkästään mielialan tasaavia (lähinnä litium) lääkkeitä eikä heillekään siis neuroleptejä.
Joopa joo. Jo ennakkoon epäonnistumaan tuleva kokeilu. Jos saat EU tukiaisia ja olet sillä työllistetty, luonnollisesti pitkität kokeilua ja potilaat ahdistuksissaan kiemurtelevat. Moni paranooikko suostuttuaan lääkitykseen kokee sen helpottavana. Et varmaan edes ottaisi puudutusta sormen ambutaatioon? Ei lääkkeettömyys on urheutta, se on tyhmyyttä.
Keroputaan kokeilu? Muutama lievä tai lähes terve potilas kohteena. Tutkimus vailla arvoa vai onko psyk. esh,?
Arvokasta on kuitenkin varmaan se, että edes muutama (vaikkakin "lievä tai lähes terve") mielenterveysongelmainen saa asua turvallisessa, kodinomaisessa ympäristössä mahdollisimman vähin lääkkein ja muihin hoitomuotoihin panostaen. Tällaista lisää! Joten ehkei sittenkään vailla arvoa?
No mee hakeen.
Ette tajua kuinka sikaisia ne on kun kellään ei ole lääkkeitä.
Älä sinä tule neuvomaan miten potilaita pitäisi hoitaa.
Vai onko paljonkin kokemusta alalta?
Sitäpaitsi en minä päätä hoidoista vaan teen kuten lääkäri ohjeistaa.
Sinulla on noin huono itsetunto, ettet osaa puhua totta. Tarvitset psykoterapiaa.
Mikä lie kuhnehoitaja, niitähän riittää. Ja kuka on kuka uskoo niitten houreet, kuten psyk.esh.?
Ei tosiaankaan kannata uskoa hänen fiktioihin. Hän on yhtä epäluotettava kuin tälläkin palstalla kirjoitellut "psykiatri"-nimimerkki. On selvinnyt, ettei hänellä ole edes lääketieteen kandidaatin opintoja, joten vastaavasti "psyk. esh"-nimimerkillä ei ole hoitoalan perustutkintoa ja siitä eteenpäin.
Tämä "asiantuntija" on todennäköisesti mielenterveyskuntoutuja. Oikeilla alan asiantuntijoilla ei riitä vapaa-aikana kiinnostusta jaaritella viisauksillaan näillä foorumeilla. Joku eläkeläinen tai muuten pois työelämästä saattaa jaksaa, mutta vain vähän aikaa. Useilla mielenterveyskuntoutujalla on hyvä yleistieto mielenterveysongelmista ja myöskin hoitotavoista. Sairaus vaan iskee jotenkin läpi, ja se heijastuu itsepäisenä "olen aina oikeassa-syndroomana". Loppu Propagandalle ja psyk.esh. saakin jättää omaan arvoonsa. Toki kuntoutuja ja millaisessa kunnossa on eroja.
Kysymys kuuluukin: Ottavatko tälläiset mitään toisten ajatuksista, vai onko ne heille vain kumottavia vääristymiä?
Potkut.
Pulveri-Pekka haluaa tietää vain henkilökohtaisuuksia. :D
Ei myöskään ole olemassa mitään näyttöä siitä, että antipsykoosilääke auttaisi ihan oikeaan psykoosiin lääkinnällisesti aivan kuten insuliini sokeritautiselle vaan hoitoja ja lääkityksiä käytetään pikemminkin terveiden leimaamiseen ja tekosyynä yhteiskunnan vastuuntunnottomuuteen. Jostain syystä myös mielenterveysala on likimain poikkeksetta ammatti sellaisille mm. lääkäreille jotka ovat ammattitaidottomia muissa lääkärin tehtäviässä. Välillä mielenterveys saa käsittämättömiä piirteitä. Kertaalleen mielisairaalaan tuotiin nainen jolla oli käsi sinisen punaiseksi turvonnut. Melko varmasti siis murtunut. Kun potilas mainitsi kätensä ja seuraavaksi päiväksi varatun röntgenajan toisessa sairaalassa, niin mielenterveyshoitoja tähän, että antaa sen käden nyt olla ja että nyt mielenterveytesi on tärkeämpi kuin mikään muu. Mitä helkuttia sen mielenterveyden tarvitsee muuta olla kuin sen, että jos ihminen istuu aivan rauhassa, näyttää turvonnutta kättään ja toteaa, että se pitää hoitaa, niin ei kait ne paikat nyt pääkoppaa ronkkimalla tule kuntoon. Ihan kuka tahansa tervekkin ihminen hämmentyy jos ja kun joutuu tilanteeseen jossa hoitaja tai lääkäri on itse pihalla kuin lumiukko. Olisi paljon helpompaa kaikille jos mielenterveysala toimisi muun yhteiskunnan kanssa samankaltaisilla toimintatavoilla ja ettei se mielisairaala olisi työpaikka vielä sairaamille ihmisille.
Täytyy kyllä olla siitä samaa mieltä, että psykiatristen sairaaloiden hoitajat ovat itse todella eksyksissä identiteettinsä kanssa, eivätkä useinkaan osaa kohdata potilaita tai omaisia ihan vaan normaalilla lämmöllä. Auta siinä sitten muita, kun et tunne yhtään itseäsikään. Etkä edes tiedosta sitä.
Niin ne hoitajat ja lääkärit on kyllä aika sadistisia. Pitää pakottaa vaikka toinen ei halua.
On lääkkeitä ja lääkeitä.
Kolesteroli-osteoporoosi ja masennuslääkkeet on todettu käytännöllisesti katsoen lumeeksi.
Ja korkea kolesteroli ja osteoporoosi eivät edes ole mitään sairauksia.
Vaikeaa niitä lääkkeitä on väkisin syöttää kenellekään Lääkkettömyyttä voitaisiin kokeilla tai edes vähentää lääkkeitä, jos tehtäisin sosiaalisia interventioita. Mutta kun se maksaa, niin mieluumin syötettään lääkkeitä ja reippaasti, on teho tai sivuvaikutukset mitä tahansa.
"Kolesteroli-osteoporoosi ja masennuslääkkeet on todettu käytännöllisesti katsoen lumeeksi." Noin puhuu tyttö kuka ei tiedä asiasta yhtään mitään. Itselläni laski kolesterooli normaaliksi lääkkeillä. Mitäs siihen sanot?
Lieviin ja keskivaikeisiin masennuksiin eivät masennuslääkkeet taida auttaa, mutta vaikeaan masennukseen kyllä.
Mutta kun korkea kolesteroli ei ole oikeasti mikään sairaus. Kolesterorilla voi olla merkitystä sydän- ja verisuonisairuksien syntymiseen vain jos on runsaasti muita riskitekijöitä.
Kolesterolilääkitys laskee kolesteroliarvoja, mutta ei vähennä sydän- ja verisruosairauksia, sen sijaan sivuvaikutukset ovat aika "mukavia".
"Lieviin ja keskivaikeisiin masennuksiin eivät masennuslääkkeet taida auttaa, mutta vaikeaan masennukseen kyllä. "
Tästäkin on hyvin vähän näyttöä. Brittiläisillä kriteereillä ei, jenkkikriteereillä kyllä. Kun masennuslääketutkimuksissa tutkitaan lume vertailuna jonkun keskimääräisen masennuspisteen muuttumista esim. Hamiltonin mittarilla, joka ei ole mikään diagnostinen mitttari ja hyvin epämääräinen ( esim. ilman masennuksen perusdiagnoisointkriteeriä, masentunutta mielialaa voi saada vakavan/keskivaikean diagnoosin pistemäärän)., EIKÄ mitata sitä kuka on toipunut masennuslääkkeillä, ne eivät kerro juuri mitään siitä mikä on masennuslääkkeiden teho.
Ns. naturalististen tutkimukset (mm. Star-D, Vantaa) eli oikeilla potilailla tehty tutkimukset eivät anna mitenkään mairittelevaa käsitystä lääkkeiden tehosta pikemminkin päinvastoin.Surkeaa on.
Ja on se kumma juttu, että mielialaläälkkeiden syönti on räjähtänyt käsiin ja samalla myös masennuseläköityminen, vaikka virallistenkin arvioiden mukaan kliininen masennus ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen lisääntynyt (joitakin arvioita nuorten aikuisten/lasten masennuksen lisääntymisestä on). Eli se mikä tässä korreloi matemaattisesti on masennuslääkkeiden syönti ja masennuseläköityminen.
Nyt masennuseläköitymistä on saatu hieman hillittyä, mutta ei lääkkeiden ansiosta, vaan siksi että kriteerejä on kiristetty (hylätään enemmän hakemuksia) ja ammatillista kuntoutusta on lisätty.
Mitä sinä oikein ajat takaa?
SItä ettei jatkuvasti levittäisi väärää tietoa, propagandaa, hypoteeseja eli arvailuja "totuuksina"...
Ja puhun tieteellisestä näytöstä.
Jos joku sanoo toipuneensa masennuksesta jollain lääkkeillä tai kalaöljylllä tai ruokavaliolla, niin se vaikutus on mitä todennäköisimmin lumetta ja on vain kokemus tai mielipide. Ei "totuus".
Ja miksi vastustan propagandaa:
1. Se on vastuutonta potilaan kannalta
2. Se tulee kalliiksi sekä potilaalle että yhteiskunnalle (myös Kela eli me kaikki osalllistummme lääkekustannuksiin)
3. Se hyödyttää bisnestä joka myy toimimattomia lääkkeitä ja lisäaineita.Ja myös ravitsemusgurujen kurssi- ja kirjabisnestä. Eli huijarit tekevät rahaa...
Olet oikeassa ja useassa asiassa samaa mieltä kanssasi. Mitäpä ei ihminen terveytensä eteen kokeilisi? Jotkut jopa soittelevat huijariennustajille sun muille oikeasti valehoitajille ja varsinkin vaihtoehtohoitajille. Nämä tahtoavat härskisti rahaa sairaan kustannuksella. Luontaistuotekaupat siinä sivussa.
Itse ostan vain lääketehtaan valmisteita, niissä on kuitenkin edes jonkinlainen takuu.
Jos masennuksesta joku paranee kalaöljyllä, ruokavaliolla tai lääkkeellä, sehän on vain hyvä sairaalle. Terveelliset elämäntavat ja edes vähäinen, puhumattakaan pidemmästä ulkoilusta auttaa jo paljoon. Jos ihminen joutuu kierteeseen missä lääkkeillä hoidetaan lääkkeiden sivuvaikutuksia, on tilanne onneton. Kuitenkaan vaikeaan masennukseen en yllämainittujen ohjeiden ja lääkkeiden lisäksi löydä muuta.
Kolesterooli olipa sairaus tai ei, altistaa monelle vaaralliselle verisuonisairaudelle, joten se on hoidettava.
"Kolesterooli olipa sairaus tai ei, altistaa monelle vaaralliselle verisuonisairaudelle, joten se on hoidettava."
Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa.
Jos olotila on huono, eikä normaalit keinot auta niin ymmärrän kyllä, ett' kokeilee kaikenlaista. Mutta on syytä tietää., että se on vain uskomushoitoa.
Unohdit depression hoitolistalta psykoterapian, keskusteluavun ja monipuolisen ammatillisen kuntoutuksen.
Eikä valitettavasti masennuslääkkeiden osalta ole mitään takuuta niiden tehosta. Todennäköisesti jos nyt otettaisiin sillä tiedolla mikä on selvinnyt pimitetyistä lääketutkimuksta, niin ns. masennuslääkkeitä ei hyväksyttäisi lääkkeiksi ainakaan Britannissa, USA:ssa lääketeollisuuden vaikutus on niin kova, että sielä menee läpi melkein mikä vaan.
Tämä surkein tiedon ja huonojen näyttöjen perusteella hyväksyminen (SSRI ja SNRI) on johtanut siihen, että muutkin masennuslääkkeet on "pakko" hyväksyä. Esimerkiksi EU:n lääkekomitea hyväksyi muutama vuosi sitten ranskalaisen Valdoxanin masennuslääkkeeksi vaikka teho oli surkea, mutta koska se oli yhtä surkea kuin muutkin, niin se oli "pakko" hyväksyä.
Selkeästi johonkin biologiseen syyhyn (syy - ei oire tai joku epäolennainen mittaustulos kuten kolestreroli) vaikuttavat lääkkkeet ovat ainoita joiden tiedetään kunnolla tehoavan.
Mikähän huru-ukko tuossa skriivailee? Jos ei pilkku ole oikeassa paikassa niin jo kitisee. Se kenen kanssa puhuit on sinua tuhat kertaa järkevämpi. Sinä unohdit aloituksen otsikon, lääkkeetön psykoosin hoito. Onnistuuko se?
Loppu propakandalle ja psyk.esh. taidatte olla sama henkilö. Kirjoituksenne paljastaa yksimkertaisen ja yksiniittisen ajatusmallin. Käykää edes ottamassa pieni happihyppely niin jo päivä paistaa. :D :D
Loppu propagandalle: mikä se sinun vaihtoehtosi on lääkkeille? Avoin dialogi-kokeilu kuulostaa kyllä todella hyvältä. Onhan todistettu että lääkkeiden haitat laskevat toimintakykyä ja vievät useamman eläkkeelle.
Mutta kun Loppu propakandalle on vailla vaihtoehtoa oleva teoreetikko. Näkee vikoja joka paikassa ja kuinka siellä voisi olla toisin. Joskus ei kirjoittaja ymmärrä itsekään mitä kirjoittaa, tässä haiskahtaa kyllä siltä.
Mikähän lääke? Olikohan kaikista kallein?
Onneksi mun ei tarvii kokeilla masennuslääkkeitä. Joistakin niistä on vakavia sivuvaikutuksia!
"Jos masennuksesta joku paranee kalaöljyllä", niin tai nestemäisellä vitamiinivalmisteella. Keltaiset sanoisin parhaita. Kaikki kai tietää mitä valmistetta tarkoitan. Auttaakohan kalaöljyvawlmistekapselit? Ne ei oo niin pahoja kuin lusikalla syötävät. Omega-valmisteet kuulemma auttaa hermostoon. Paitsi kerran kyllä kysyin mielenterveyshoitajalta voiko näitä kahta vitamiinivalmistetta ja tätä lääkettä syödä niin vastaus oli kyllä voi kun apteekissa myydään ja ei kyllä voinut!
A. Ensinnäkin ihmisillä pitää olla oikea tieto, jotta päätöksen voi perustaa oikeaan tietoon.
B. Ns. mielialalääkkeet ovat pääosin lumetta, mutta ne ovat keskushermostolääkkeitä, jotka voivat auttaa siihen psyykkiseen kipuun. Olen sitä mieltä, että ne jotka uskovat lääkkeisiin syökööt, niitä mutta vain rinnakkaislääkkeitä, ettei maksa Kelalle. Heidänkin pitää tietää se, että teho on heikko, eikä mitenkään syihin perustuvaa, sillä lume auttaa vain aikansa. Monethan masentuvat uudestaan vaikka syövät lääkkeitä.
C. Huuhaatuoteiden markkinoinnista "masennuslääkkeinä" tulee antaa kunnon sakot. Jos joku haluaa käyttää niitä siitä vaan, mutta oikea tieto pitää olla.
D. Masennuksen hoidon tulee olla kokonaisvaltaista. Ei siinä mikään oireiden hoito auta. Ei ihmisen olotilaa paranna juuri mikään, jos joutuu esimerkiksi palaamaan työpaikalle, jossa kiusataan. Pitää katsoa työasiat, talous, ihmissuhteet, harrastukset, koulutus, päihteidenkäyttö jne. Jos esimerkiksi ihmisuhteet on ihan perseellään, kuten usein masentuneilla naisilla on esim. psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa harjoittava puoliso, niin ei siinä mitkään lääkkeet ratkaise asiaa. Jos ihminen on pitkäaikaistytön, jolloin työn saaminen on kutakuinkin mahdotonta, ei ole juuri eväitä toipua. Silä toiveikkuus jostain on se mikä nostaa masetuneeen, se tutkimuksissakin todettu.
E. Lisää psykoterapiaa, myös perhe- ja pariterapiaa omaisten kanssa ja muita itse kullekin sopivia sosiaalisen tuen muotoja, keskusteluapua, vertaistukiryhmiä jne. ja ammatillista kuntoutusta. Kaikkia näitä hoito- ja kuntoutusmuotoija tulisi tutkia ja kehittää.
D.Parasta masennuksen hoitoa olisi ennalta ehkäisy. Lisää tukea ja koulutusta vanhemmille jo neuvolasta lähtien. Kouluihin lisää psykologeja sekä koulukiusaamisen estämishankkeita ja nopea puuttuminen. Samoin työpaikoille johamisopetusta ja puuttumista epäasialiisuuksiin. Ja sitten kun näkee ettei hommasta tule mitään esim. molemmat vanhemmat alkoholisteja, niin nopea ja pysyvä huostaanotto. Liian kauan ei saa odottaa tilanteen kehittymistä. Ja sitten se ikävä juttu: kyllä masentuneiden pitäisi harkita hyvin vakavasti sitä, ettei lapsia hankita. Jos äiti on jo kuntoutustuella masennuksen takia ja ryhtyy hankkimaan lapsia, pidän sitä ihan vastuuttomana. Lääkäreiden pitäisi uskalta sanoa ääneen, että masentunut (skitsofreninen/alkoholisti jne.) vanhempi hirveä riski lapsen mielenterveydelle. Ja kyse ei ole geeneistä, vaan siitä ettei masentunut vanhempi kykene antamaan sitä vuorovaikutusta, minkä pieni lapsi tarvitsee. Tutkimuksista on jo havaittu, että masentuneen äidin ja vauvan vuorovaikutus on paljon huonomapaa kuin ei-masentuneen öidin ja lapsukaisen. Jos lapsia on siunaantunut ennen masennusta, niin sitten tarvitaan erityistukea.
Niin siellä Torniossahan on kokeiltu lääkkeiden vähentämistä skitsofreniapotilailta ihan menestyksekkästi ns. sosiaalisen intervention avulla. En tunne sitä sen paremmin, jotain olen lukenut joskus.
Koska sosiaaliset hoidot ja kuntoutukset ovat kalliita verrattuna nappeihin, niin siksi niitä ei kehitetä eikä käytetä. Kuitenkin pitkässä juoksussa ne tulisivat toimiessaan halvemmiksi, koska sillä estetään laitoshoitoa, ja eläköitymistä.
Loppu propakandalle, nyt pääsit viimein asian ytimeen. Lainaan tekstiäsi ja tietoasi:
"En tunne sitä sen paremmin, jotain olen lukenut joskus." - Loppu propakandalle.
Jos tieto on tuolla tasolla, kannattaa pysyä hevosmiesten tietotoimistossa.
Otsikko oli psykoosin lääkkeetön hoito, mutta aloitusviestissä todettiin:
"Toiset ovat fanaattisia lääkkeiden vastustajia, olipa kyseessä kolesteroolilääke tai psyykenlääke"
Ja olen vastannut siihen.
Psykoosilääkityksestä en tiedäkään niin paljon kuin masennuslääketyksestä ja sanon sen suoraan. Enkä ole vastustanut psykoosilääkitystä tai manialääkitystä.
On se hyvä jos "hummani hei" saa jotain tyydytystä jostain.
Loppu Propagandalle, olet aivan liian älykäs näin arkiseen keskusteluun. Sinulla on tietenkin oikeus osallistua, mutta ajatusmaailmasi on liian suppea.
"ajatusmaailmasi on liian suppea."
Jos määrittelet suppean niin, ettei hyväksy lääkkeistä tai luontaistuotteista tai ravinnosta esitettyjä vääriä tietoja, niin a vot. En edusta ns. postmodernia elämysajattelumaailmaa, että kaikki on jees, jos siltä näyttää. Näkemys on siis olemassa, humanistis-tieteellinen maailmankatsomus.
Oletko lukenut 2.8.2012 13:14 viestini A. B, C...
Minä myönnän, jos en tiedä jotain ja tiedät mitä tiedän, ja mitä en tiedä. Samaa ei voi sanoa suurimmasta osata ketjun keskustelijoista.
Torniossa toisaalta syödään enemmän psykkelääkkeitä kuin vaikkapa Oulun alueella. Sikäli hieman ristiriitainen tuo avoimen dialogin malli jos siinä todellakin käytetään vähemmän lääkkeitä tai ei lainkaan. Eräs mallin kehittäjistä kehui skitsofrenian hiukan vähentyneen Tornion alueella. Tuommoista väitettä on mahdoton esittää kun tapauksia muutenkin on niin pienellä alueella vähän vuosittain. Muutaman potilaan vähennys vuodessa ei kerro vielä mitään, normaalia vaihtelua jota on havaittavissa muuallakin. Yhdessä suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin Tornion alueella ensipsykoosiin sairastuneiden olevan alkuvaiheessa lyhyemmän aikaa sairaalassa kuin muualla mutta taas 3 vuoden päästä potilaat olivatkin sitten pidempään sairaalassa. Eli suo siellä vetelä täällä?
Asiaa kirjoitat!
se meneekin. Ensipsykoosiin sairastuneet kun joutuvat elinikäiselle lääkitykselle, joka vaurioittaa ajan kanssa siten, että tauti vain pahenee ja saa uusia piirteitä joita täytyy hoitaa pitempään. Tai kroonistuu.
Minulla on myös sellainen kokemusperäinen tieto, että osastolla pidetään tahallaan tosi pitkään lääkkeiden takia vaikka ei olisi tarvekaan. Uusien lääkkeiden takia pitää potilas saada " kuntoon", eli elämään niiden ja haittavaikutusten kanssa. Sitten kotiuduttua osaa elää siviilissä muuttuneena uudessa olotilassaan. Ja kun haittavaikutukset taas saavat yliotteen, viiden vuoden päästä (alusta) ollaan taas osastolla muuttamassa uusia lääkkeitä.
Tällaisia hoitosysteemin pyörittäjiä on tosi paljon. Eivät tietenkään kaikki. Ja rahaa kuluu.
Mua suorastaan suututtaa se tapa miten psykoosi- ym. mielenterveysongelmaisia hoidetaan!!! Ei se tarkoita, et jos joskus on vinksahtanu päässä, et tarttee sit loppuikänsä syödä lääkkeitä!!! Kumma, ettei monta vuotta lääketiedettä tai psykologiaa lukenut ihminen tajua, että ne aivot tarvitsevat oikeita ravintoaineita, lepoa ja liikuntaa!!! Ei niitä ravintoaineita lääkkeistä saa!!!!!!!!!!!
Jollei ihminen saa riittävästi D-vitamiinia ym. myös aivot kärsivät! Tiedän todella tämän, koska meinasin kuolla siihen, etten ollut vuosiin syönyt kunnolla, en sitten enää jaksanut liikkuakaan ja nukkuminen oli todella vähäistä. Psykoosi on todellakin tuttua noilta ajoilta ja varmasti en ole ainoa joka on mennyt sekaisin traumaattisista asioista ja ravintoaineiden puutteen vuoksi! Kaikkien kohdalla ei ehkä ole näin, mutta ainoa en voi olla tässä maailmassa joka on parantunut muilla keinoin kuin lääkkeillä!
Ehkä tämän ymmärtää vain saman kokenut ihminen, sellainen joka tietää miltä tuntuu kun keho herää taas henkiin, miten maailma rupeaa näyttämään tarkemmalta, miltä tuntuu kun näkee taas puiden lehtien pienenkin havinan, miltä tuntuu kun rupeaa taas muistamaan, tuntemaan jalkojen alla pienetkin kivenmuruset......
Mitäpä jos siellä suljetulla osastolla annettaisiin niille potilaille muutakin kuin vaan lääkettä naamaan........ Varmasti joku hyötyisi!!!!
Peilistä katsoo nykyään terveennäköinen ihminen, eikä se ole lääkkeiden ansiota!!!!!
No eihän loppuikää ensipsykoosin jälkeen syödäkään lääkkeitä. Käypä hoito suostus on max. 2 vuotta. Sen jälkeen varovainen lääkkeiden purku lääkärin valvonnassa. Nikki "Just näin", en oikein ymmärtänyt viestiäsi? Avaatko hieman enemmän?
Reaktiivinen psykoosi paranee ilman neurolepteja, se on tiedetty jo kauan. Siihen riittä hoidoksi nuo Keroputaan mallin toimet. Ehkäpä lääkityksenä pieni annos rauhoittavaa/unilääkettä riittää. Keskustelut ja verkoston kokoon kutsuminen sekä nopea avunhakeminen ovat ne avainsanat. Ehkä juuri ne Keroputaan onnistuneet tulokset selittyvät näillä keisseillä. Skitsofreniaa en usko mallin parantavan kuin en myöskään esim. skiroaffektiivista psykoosia tai bipo-tautia.
Omalukunsa ovat muuten epävakaat persoonallisuudet joilla myös voi olla psykoottisia oireita toisinaan. Näistä Keroputaan tutkimukset 90-luvulta eivät kerro mitään, kuten eivät kerro oikein mielialahäiriöisistäkään. Sinänsä nuo tutkimukset ovat ja olivat jo aikoinaan hyvin ristiriitaisia. Niissänäh verrattin 90-luvun puolivälin hoitoa Tukholman 90-luvun alun hoitoon. Juurikin vaiheessa jolloin esim. neuroleptilääkitys alkoi vasta kehittyä. En oikein usko koko juttuun, sori vaan.
http://ssristories.com/ ja mulla on myös se blogi ja joo en syö lääkkeitä enää ja joo kukaan "ei suomessa oikeni "usko mitään muuta kun lääkkeitä pakkolääkitsemine ja yli lääkintä on aika kauheeta jo saa ihan pimeitä juttuja aikaan.
Psykokultturi ei itse ymmärrä mitä äpahaa tekee,ne näkee monesti sen "hyväntekijänä " itsesnä antaa diagnooseja,syyttää lääkitsee.moni ei saa hoitoa ja terapiaa vaika haluaa,jos ei syö lääkettä yms diagnoosit vaihtelee miten sattuu kun on paljon onglemia tai lääkäri vaihtuu asia on sellainen että siitä pitää puhua itse tulen toimeen luontaisin keinoin.ja olen löytänyt erialsia apukeinoja,jotkut aina väittää hulluksi,jotkut ei ikinä voi tajuta eikä halua on vaikea puhua sitten niille jos ei halua kuulla. NIISTÄ PARANEE http://luonnonkanssa.blogspot.fi/
joo ja on kokemus huonosta hoidosta diagnoosit vaihtelee lääkkeitä tuputetaan sivuoireista ei välitetä,olen valittanutkin hoidosta ei se menny läpi ja kun on ollu päihdeongelmaa se on aina se että hoidon mielestä jotenkiN "oma syy"..sotkeutuu sellaiseski,kohdellaan huonosti ja sit oikeesti.nii ei ole normaalia että ihmisillä vaihtelee diagnoosit kokoajan,sitä ei saa normalisoida eikä me saada suomessa lääkitä kaikkia.SUOMESSA PUUTTU JÄRJESTÖ JOKA ajaisi uhrien oikeuksia ,itsemurha tilastot puhuu sitten puolestaan..lääkeitä vaan ja diagnooseja..ihan kamalaa,
Hoitaja, höpönhöpön. Neuroleptilääkitys esimerkiksi alkoi 'kehittyä' joskus 1950-luvulla. Ja Keroputaan mallin yksi pointeista on juuri, että paremmin tai vähemmällä neurolepteilla toteutettu hoito estää psykoosin kroonistumista skitsofreniaksi. Joo, onhan neuroleptihoito 'kehittynyt' 1990-luvulta, nyt idiootit määräävät niitä jo ahdistukseen, univaivoihin, jne.
Englannissakin siirrytään avoimen dialogin malliin:
http://www.madinamerica.com/2015/10/the-uk-national-health-service-peer-supported-open-dialogue-project/
"Hoitaja50": Skitsoaffektiivinen psykoosi paranee ihan samalla tavalla kuin "tavallinen"psykoosikin. Itselläni on siitä kokemusta. Minulle on laitettu diagnoosiksi skitsoaffektiivinen häiriö. Olin vuosia sitten psykoosissa, eikä kukaan tajunnut viedä minua sairaalaan, enkä mennyt sinne itsekään. Kesti kolme noin kaksi tai kaksi ja puoli viikkoa, ja psykoosi oli ohi ilman lääkkeitä.
"Ehkä+juuri+ne+Keroputaan+onnistuneet+tulokset+selittyvät+näillä+keisseillä.+Skitsofreniaa+en+usko+mallin+parantavan+kuin+en+myöskään+esim.+skiroaffektiivista+psykoosia+tai+bipo-tautia.+"
Syy+miksi+usko+antispykoottisten+lääkkeiden+tehoon+uskotaan+niin+voimakkaasti+psykiatriassa+ja+ylipäätään+on+osin+se,+että+lääkkeitä+koskevat+tutkimukset+itsessään+usein+liiottelevat+koeastelmien+takia+lääkkeiden+tehoa+ja+tutkimustuloksista+tehdyt+tulkinnat+liiottelevat+sitä+entisestään.
Psykiatrisia tutkimuksia voidaan leipoa miten halutaan kun ei ole objektiivista näyttöä mistään.
Totuus on se, että sairaaloissa hoitajat hoitavat lääkärin aiheuttamia sairauksia joita syntyy lääkkeiden sivuoireena, ei itse potilaita.
syö naga morichia niin saat muuta ajateltavaa.
PSykoosilääkkeet kun ei hoida mitään puutetta taikka sairautta niin kuin fyyisten sairauksien lääkkeet ja valitettavan useasti henikinen ja fyysinen terveys kulkee käsikädessä, joten on varteenotettavampaa hoitaa sitä fyysistä sairautta taikka puutosta. Joskuspsykoosia ollaan hoidettu mm. isoilla c-vitamiini annoksilla. Jos minusta olisi kiinni, niin monivotamiini ja hivenainevalisteet olisi lakisääteisiä kaikille.
Mahtaakohan kaikki psykiatrit edes tietää, että Torniossa on lääkkeetöntä hoitoa? Saati sanoa siitä. Ja kuinka moni potilas edes tajuaa pyytää sitä? Oli niin ihanaa olla pitkästä aikaa ilman lääkkeitä yli kuukauden (omin luvin). Olispa hauska tietää, voisinko mä päästä sinne. Täytynee kysyä kun lääkäri taas repii osastolle. Ja sitäpaitsi jonain päivänä psykoosilääkkeet/psyykenlääkkeet/mieltä tasaavat lääkkeet vapaaehtoisiksi!
Pakkohoito rikko mut. Lääkkeet rikko mut. Vuodet niitä käyttäessä tuhos mut. Mua kemiallisesti pahoinpideltiin väkivalloin sairaalassa. Muhun koskettiin vasten mun tahtoa sairaalassa. En luota enää ihmisiin. On pahoja traumoja. Mä en halua olla enää osa tämmöstä paskaa yhteiskuntaa. Siinä kaikki mitä tahon sanoa. Haluan kuolla.
Psykoosi ei ole lääketieteellisesti hoidettava tila eikä se liity spesifisti mihinkään tunnettuun biologiseen prosessiin, jota voitaisiin hoitaa lääkkeillä. Silti ihmiset on niin pahasti aivopesty uskomaan siihen, että monimuotoiset ja lukuisista eri syistä kehittyvät psykoottiset tilat olisi hoidettavissa sedatiiveilla, joiden oletetaan korjaavan jotain olematonta välittäjäaine-epätasapainoa aivoissa. Potilas voi olla vaikka traumatisoitunut seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja käydesään läpi näitä traumaattisia takaumia psykoottisissa harhoissaan, hoitaja tulee selittämään potilaalle, että hänellä diabeteksen kaltainen sairaus, jota pitää hoitaa insuliinin kaltaisella lääkkeellä. Osaatko kuvitella, miltä se tuntuu? Samalla kun muistelet ihanaa lapsuuttasi, miten vanhalta alkoholilta haiseva isäsi raiskasi sinua joka ilta iltasadun aikaan lastenhuoneessa., hoitaja tulee tunkemaan lääkepiikkiä perseeseesi pitäen sinua väkivaltaisesti aloillasi.. Mitä luulet, tekisikö tämä kokemus sinusta sairaudentuntoisen? Muistat, kuinka omituinen koskettelu sai sinut aina nukahtamaan, koska en kestänyt sitä pakokauhua etkä sitä hämmennystä, jonka aina niin ystävällisen ja rakkaan ihmisen teot saivat sinussa aikaan. Ruumissasi tapahtuu omituisia, hallitsemattomia tuntemuksia, jotka eivät lopu vaikka haluaisit, koska setä ei anna niiden loppua.. Sitten ventovieras psykiatrinen hoitaja tulee ja puhuu sinulle kuin yksinkertaiselle lapselle kuinka sinulla on diabeteksen kaltainen aivosairaus, ja vaikka yrität taistella vastaan, niin ne tulevat vielä kerran ja loukkaavat fyysistä ja psyykkistä koskemattomuuttasi, tunkeutuvat kehoosi ja ottavat sen haltuunsa, etkä sinä pysty taistelemaan etkä pakenemaan... Ja kun pääset resepti kourassa ja varsin "sairaudentuntoisena" vapaaksi tästä "hoidosta", niin menet ja hirtät itsesi, kuten on asianmukaista kaikkien sairaudentuntoisten tehdä, koska tällaista kroonista ja lohdutonta diabeteksen kaltaista mielisairautta ei luonnollisesti voi parantaa lääkkeillä eikä väkivaltaisella sitomisella ja eristämisellä, vaikka kaikkensa sen eteen he mielisairaalassa toki tekevät. Ainoa asia mitä he eivät yritä, on seksuaalisesti hyväksikäytetyn potilaan raiskaaminen uudestaan, mutta sekin saattaisi käydä näiden kahjojen päässä. Jos vähänkään tuntee psykiatrian historiaa, niin alalla ollaan aina luotettu traumojen tuottamisen ja aivovaurioiden aiheuttamisen parantavaan voimaan, joten trauman uusintamisesta hoitomuotona voitaisiin kyllä keskustella, ja sille varmasti löytyisi erittäin hyvät perustelut jostain psykiatrian alan teoriasuuntauksesta.
Mitenkä sitten em. kaltaista potilasta tulisi oikea oppisesti lähteä auttamaan?
Kannustat siis lapsuudessa trauman kokeneiden hirttämään itsensä?
Psykiatria on julmaa, satanistisen julmaa.
Psykiatria mitätöi ihmisten kamalat elämänkokemukset paketoimalla kärsimyksen kuvitteelliseksi sairaudeksi jossa henkilö ei kontrolloi itseään (dehumanisointi), nöyryyttävät kohdetta kohtelemalla häntä kuin infantiilia (infantilisointi) ja hyökkää sitten uhrin kimppuun toiseen kertaan auttamiseksi naamioituneena (physical assault&battery / torture). Oksettavan tekopyhää, mutta kiistämättä strategia on toiminut hyvin yli vuosisadan.
Psykiatria (psykiatrinen pakottaminen) on moraalittomuutensa lisäksi myös Suomen perustuslain että kansainvälisten ihmisoikeuksien vastaista ja tulisi täten välittömästi lakkauttaa.
Tulevat sukupolvet tuomitsevat psykiatrian alan ja sen isot nimet kuten me nykyisellään tuomitsemme 1400-1600-lukujen inkvisiittorit ja 1930 & -40 -luvun Natsi-Saksan toimet ja johtohenkilöt.
Mutta sinullakaan ei ole ideoita/ehdotuksia asian korjaamiseksi?
Ideoita.
1. Lääkinnän muuttaminen vapaaehtoiseksi. Avohoito-osastoja takaisin jossa lääkkeettömän hoidon vaihtoehto. Pakkohoidon tunnistaminen julkisesti usein haitalliseksi ja traumatisoivaksi.
2. Traumaterapian saannin lisääminen.
3. Vertaistukiryhmiä enemmän. Matalan kynnyksen keskusteluapua jossa ei pyritä lyömään diagnooseja tai kirjoiteta reseptiä
4. Pakkohoidetuille ja muuhunkin hoitoon palautekysely jota hallinnoi ulkopuolinen taho mikä kartoittaa väärinkäytöksiä, loukkauksia ja hoidon tasoa. Samanlainen lääkkeisiin johon ihmiset voi vastata käytettyään niitä ja siitä kirjautuu kokoajan tietoa lisää lääkkeistä
5. Keroputaan malli, kuitenkin perustuen vapaaehtoisuuteen. Avoin dialogi.
6. Diagnoosikeskeisyyden purkaminen. Lääkkeiden käyttöä ei voi edellyttää saadakseen terapiaa, tukia. Ihmisten kohtaaminen ihmisinä jossa ideana ei ole etsiä mikä vika heidän aivoissa on vaan kuunnella mikä ongelma heidän elämässä on
7. Informed consent mitä lääkkeisiin tulee. Ihminen kuittaa että on saanut riittävät tiedot lääkäriltään lääkkeistä. Tätä voisi hallinnoida niin että joku pitäisi tietokantaa lääkkeiden tehosta ja olennaisimmasta haitoista ja käyttäjäkokemuksista johon potilas voisi tutustua lääkärin vastaanotolla ja kuitata lukeneensa.
8. Tukiryhmiä lääkelopettajille.
9. Tukiryhmiä pakkohoidetuille
10. Jos lääkkeitä määrätään, potilasta tulee informoida päällekkäinkäyttämisen ja pitkäaikaisen käytön riskeistä. Lääkkeitä saa uusia vain kunnon säännöllisellä seurannalla, ei automaattisesti
On, on. Sen sanoinkin jo aikaisemmassa viestissäni: Psykiatrisen pakottamisen lakkauttaminen. Meni sinulta ohi.
Loput järjestyy itsekseen.
Aikaisemmin, kun mustien orjuutta oltiin lakkauttamassa, osa ihmisistä panikoi, että "mitä sitten tilalle, jos ei orjia saa pitää!". Tilalle syntyi automaattisesti sopimukseen perustuvat työsuhteet työnantajan ja työntekijän välille. Vastaavasti, kun psykiatrinen orjuus lakkautetaan, syntyy automaattisesti sopimukseen perustuva auttamisjärjestelmä palvelun tarjoajan ja asiakkaan välille.
Ratkaisu on aina pakottamisen poistaminen. Ideoissasi on monta hyvää pointtia, joita tukisin, mutta mikään muu menettely kuin pakottamisoikeuksien poistaminen ei lopeta sitä väkivaltaa ja alistamista mitä psykiatrian ammattikunta valtion tukemana saa harjoittaa kansalaisia kohtaan. Kun pakottaminen on poistettu, voidaan edetä listallasi muihin ihan hyviin pointteihin.
Kannatan vapaata huumausainepolitiikkaa. Jokaisen kansalaisen oikeus on päättää mitä kehoonsa laittaa. Mitään seurantaa ei tule harjoittaa mikäli siihen liittyy vallankäyttöä. Vapaaehtoinen seuranta lääkärin kanssahan voi olla ihan viisas idea, koska lääkäreillä lähtökohtaisesti on laajempi tietämys lääkeaineista (ei päde tietenkään aina).
Palautekyselyitä orjuudesta ei tarvita. Olisihan se vinhaa ollut kysyä mustilta orjilta, että oliko valkoisten plantaasiherrojen suoma kohtelu mielestäsi millaista. Hyvä, että olet osannut laittaa kritiikkiä myös Keroputaan mallia kohtaan, jota usein syyttä kehutaan maasta taivaisiin. He harjoittavat psykiatrista pakottamista niin ikään. Se on tuomittavaa.
(Tukiryhmiä psykiatrian orjille ei muuten tarvita enää, pois lukien ex-orjat, jos psykiatrinen pakottaminen lakkautetaan.)
Tuo oli kattava lista. Keroputaan malli koko Suomeen, myöhemmin globaaliksi.
Vaikka oletettaisiin, että psykoosi on dopaminenergisen järjestelmän häiriö ja ilmenee siten, että reseptorit reagoivat liian herkästi dopamiiniin, niin neuroleptien teho oletettavasti laskee, jos vähänkään tuntee ihmisen neurobiolgoiaa ja aivojen sopeutumismekanismeja. Psykooseja mallennetaan eläinkokeissa usein amfetamiineilla, koska oletetaan, että amfetamiinin lisää dopamiinin vapautumista synapseihin ja tämä on yhteydessä joidenkin amfetamiinikäyttäjien psykooseihin. Esimerkiksi rottakokeissa ollaan tutkittu, miten amfetamiinin vaikutus on yhteydessä neuroleptien käyttöön. Tutkimusten mukaan neuroleptit blokkaavat erittäin tehokkaasti dopamiinin vaikutuksen post-synaptisiin reseptoreihin ja tämä vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka vahvasti amfetamiini vaikuttaa rottiin kaksi päivää. 12 päivän jälkeen vaikutus nollaantuu, koska reseptoritiheys kasvaa. Viiden päivän lopetuksen jälkeen neuroleptilääkityksellä olleet rotat ovat herkempiä amfetamiinin vaikutukselle kuin ei-lääkityt rotat. Vaikka siis dopamiinihypoteesi pitäisi osittain paikkansa psykoottisten potilaiden neurobiologisen pohjan selittämisessä, niin lääkkeillä ei kyetä korjaaman tätä epätasapainoa, vaan sitä lisätään aivojen plastisiteetin ansiosta. Tämä selittää myös pitkällä aikavälillä ne lukuisat tutkimukset, joiden mukaan ei-lääkkeitä käyttävät psykoosipotilaat säilyttävät toimintakykynsä ja ajautuvat harvemmin psykooseihin kuin lääkkeitä käyttävät. Esimerkiksi skitsofrenian Käypä hoito -suosituksissa käytetään elinikäisen lääkehoidon tukena tutkimuksia, joissa aina vertaillaan lääkkeestä juuri vieroitettuja tai lääkkeen lopettaneita ja lääkityksellä pysyviä potilaita toisiinsa. Tutkimusastelma on identtinen sen kanssa, että amfetamiinia annettaisiin juuri neuroleptien käytön lopettaneille ja neurolepteillä pysyville rotille. Esimerkiksi Leuch et al. 2009 meta-analyysin mukaan (tätä analyysia käytetään skitsofrenian elinikäisen lääkehoidon perusteena Käypä hoito -suosituksissa) lyhyellä aikavälillä lääkkeistä hyötyi yksi kuudesta psykoosipotilaasta, mikä tarkoittaa että jopa vääristynyttä tukimusasetelmaa käyttäen neuroleptien teho ei ole lyhyellä aikavälillä edes hyvä, vaan korkeintaan siedettävä. Nämä tutkimukset eivät myöskään kerro mitään siitä, millainen toimintakyky potilailla tulee olemaan viiden tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Itse olen ollut psykoosissa eikä se takuulla johtunut mistään dopaminenergisen järjestelmän synnynnäisestä häiriöstä, jota tulee lääkitä lopun ikää. Usein psykooseille on yksilön elämästä löytyvä kehityspsykologinen selitys, eikä niitä voi parantaa lääketieteellisillä interventioilla. Tästä kertoo jo se, että monilla ei-lääkkeettömillä hoitomuodoilla on paljon parempi ennuste kuin neuroleptihoidoilla. Esimerkiksi Avoimen dialogin mallissa Torniossa skitsofrenian esiintyvyys on laskenut moninkertaisesti 80-luvulta. Tuolloin skitsofreniaa esiintyi 33/100 00 asukasta kohden, kun 2005 sitä esiintyi 3 /100 000 asukasta kohden. En ole lääkevastainen, mutta etenkin neuroleptien kaltaisille erittäin haitallisille lääkkeille pitää olla vankkaa lääketieteellistä näyttöä, jotta niitä voitaisin käyttää usein vastoin potilaiden tahtoa. Sellaista ei ole olemassa. Tällöin voidaan päätyä "hoitoihin", jotka ovat terveyttä tuhoavia ja psykooriskiä pahentavia. Lääkkeet ovat pitkällä aikavälillä haitallisia potilaille etenki silloin, jos dopamiinihypoteesi pitää edes jollain tasolla ja joillakin potilailla paikkansa.
WHOn tilastojen mukaan maissa, joissa psykoosilääkkeitä ei käytetä paljon, ennuste skitsofreniasta toipumisessa on korkeampi kuin maissa joissa lääkitystä suositaan. Psykoterapia on meillä kallista ja vaikea saada. En tarkoita juttelua psykologin tai hoitajan luona, vaan psykoterapeutin käyntejä. Lisäksi antipsykoosit itsessään aiheuttavat psykooseja aivojen reagoidessa pitkäkestoiseen lääkitykseen, luomalla lisää dopamiinireseptoreja. Psykoosilääkkeet aiheuttavat toimintakyvyn alenemista ja kroonistumista. Olen itse tämän myös havainnut aikoinaan ollessani tekemisissä ihmisten kanssa, jotka olivat käyttäneet pitkään lääkitystä. Psykoosilääkkeet muuttavat aivojen toimintaa hyvin radikaalisti, ja itseasiassa väite, että skitsofrenia aiheuttaa aivomuutoksia, ei pidä paikkaansa. Aivokuvaukset osoittavat lääkityksen olevan syypää, ei itse ns. sauraus. Skitsifrenia on seurausta esim. lapsuuden syvistä traumoista, ja itse miellän sen mielen defenssimekanismiksi, jolloin mieli irtaantuu todellisuudesta kovan paineen alaisena. Eli se on herkkyyttä. Medikalisointi on seurausta lääketeollisuuden kasvusta. Se on valtava järjestelmä, joka pysyy pystyssä tekemällä rahaa. Uusia diagnooseja syntyy, ja jopa ujous on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden peloksi. Samoin pitkäkestoinen suru muuttuu masennukseksi hyvin nopeaa, nopeampaa kuin 20 vuotta sitten. Syynä on diagnosointi. Kukaan ei vaikuta välittävän oikeasta ruokavaliosta, sopivasta liikunnasta ja henkisestä tuesta. Läheltä olen seurannut kuinka skitsofreenikkojen kuntoutus painottuu lääkkeisiin ja muut tukitoimet ovat äärimmillään kaikkea muuta kuin tervehdyttävää. Potilaisiin suhtautuminen voi olla hyvinkin ala-arvoista ja holhoavaa. Koko systeemimme on lääkepainotteinen. Ei ihme, koska suurinosa farmakologisista faktoista tulee lääkeyhtiöiden omista tutkimuksista. Esim.
USAssa lääkeyhtiöt ovat usein oikeuden edessä väärän markkinoinnin ja sivuvaikutusongelmien vuoksi. Lääkkeiden aiheuttamat vammat ja kuolemat ovat vaiettu vaiva. Mutta todellisuudessa ongelma on vakava ja se koskee jo lapsia kun ADHDta hoidetaan amfetamiinin sukuisilla valmisteilla, kuten esim. Ritalin. Amfetamiinijohdokset kohottavat dopamiinitasoja joka johtaa ylivilkkauden vähenemiseen. Mielestäni ensin pitäisi tarttua ruokavalio-ongelmaan. Sokeria on joka tuotteessa, ja täten se kokaiinin kaltaisesti aivoihin vaikuttamalla lisää ylivilkkautta. Miksi välittäjäaineet ovat ihmisillä sekaisin? Keho on moottori, joka tarvitsee oikeaa polttoainetta. Valmispitsoilla ja hampurilaisilla keho rappeutuu nopeaa. Olemme sitä, mitä syömme. Ihmiset ovat yhä sairaampia, ja lääketeollisuus on kasvamassa huimaa vauhtia.
Ps. Itsellä on kokemusta psyykenlääkkeistä yli 20 vuoden ajalta. Ja kun puhutaan psykoosilääkkeistä, on kyseessä vain kaunisteltu termi. Rakenne on suurinpiirtein yhä kuten aiemmin. Voidaan siis puhua neurolepteistä. Neurolepti sana kuvaa parhaiten antipsykoottien vaikutusmekanismia
Ihminen joka vertaa kolesterolilääkettä ja neuroleptia toisiinsa, ei vain yksinkertaisesti tiedä, mistä puhuu. Toinen lääke perustuu siihen, että tunnetaan ne biokemialliset mekanismit, jotka nostavat kolesterolia ja estetään kolesterolin synteesi, jolloin seerumin kolesterolipitoisuus laskee. On eri asia, olisiko oikeasti kannattavampaa syödä terveellisesti ja laihduttaa kuin käyttää kolesterolilääkettä -tämä ei poista sitä faktaa, että lääke perustuu ihan tunnetuille biokemiallisille ilmiöille, joihin osataan vaikuttaa lääkityksellä. Toinen lääke taas perustuu vahvistamattomille hypoteeseille ja epäsuorille todisteille. Psykoosit ovat monimutkaisia tajunnantiloja, ei niitä voi redusoida jonkin yksittäisen välittäjäaineen yli- tai alituotantoon. Dopamiinihypoteesi on ajat sitten kumottu hypoteesi, mutta silti sen varjolla hoidetaan milloin vanhusten käytöshäiriöitä, milloin mielisairaan telepatiaelämyksiä ja maanis-depressiivisyyden mielialalan vaihteluja. Itse asiassa neuroleptit saattavat olla itsessään aiheuttaneet erään skitsofrenian alalaljin nimeltä katatoninen skitsofrenia, jossa tyypillistä oli, että ihminen jähmettyi paikalleen kummallisiin asentoihin. Tunnetusti tämä on yksi tavallinen kaikkien neuroleptien sivuvaikutus. Katatoninen skitsofrenia on lähes kadonnut. Samaan aikaan bentsojen käyttö on yleistynyt, ja bentsoilla usein hoidetaan myös neuroleptien aiheuttamaa katatoniaa. Aloittajalle voisin suositella vähän tajunnan laajennusta ja ymmärryksen lisäämistä. Olen itse kärsinyt paranoidisesta psykoosista, ja olen ollut samaan aikaan aivan täysin tietoinen ympäristöstäni. Psykoosi ilmenee eri ihmisillä eri tavoin ja monille se on kuin valveuni, jota ei voi kytkeä pois päältä. Se ei tee ihmisestä tiedotonta tai kykenemätöntä erottamaan sitä, mikä on läsnäolevaa ja mikä mielen tuottamaa fantasiaa. Jos olet koskaan ollut valveunessa tiedät, että et sinä noin vain sivuuta sellaista unta, jossa sinua kuristetaan hengiltä, vaikka kuinka tietäisit makaavasi yksin vuoteella ja tuijottavasi kattoa. Lääkkeiden hyöty tällaisessa tilassa on vain ja ainostaan se, että ne tainnuttavat uneen ja sammuttavat tajunnan hetkeksi, jotta hermosto saa levätä. Niiden käyttö jatkuvasti on täysin turhaa -psykoosi jatkuu niin kauan, kun siihen on syynsä. Useimmiten syyt juontuvat ihmisen elämänkokemuksiin ja niiden kautta psykoosien kehittyminen voidaan estää paljon tehokkaammin, kuin nojautumalla tieteellisesti hataralla pohjalla oleviin teorioihin psykoottisten aivojen välittäjäaineiden epätasapainotiloista. Psykoosit ovat kuin unia, joissa ihminen käsittelee mielensä sisäisiä ristiriitoja. Ei niitä pidä "hoitaa" millään, koska ne eivät ole se varsinainen ongelma. Ongelmat ovat yksilöllisiä. Tämän vuoksi on kamalan tärkeää, ettei ihmisen omaa kokemusmaailmaa sivuuteta ja ihmistä nöyryytetä pakkomielteisellä halulla medikalisoida tiloja, joita lääkärit eivät selvästikään riittävästi ymmärrä, mutta joita he haluavat pakkomielteisesti kontrolloida kaikesta tietämättömyydestään huolimatta.
Itseäni koskien psykiatrit ovat esittäneet, että minulle määrätty lääke estää psykoosin. Kun tarkastelen ajatuksiani, niin tämä väite on suorastaan absurdi, sillä se kooste jota alan hyväksyä totuudeksi on sen laatuinen, että se ei edes olisi psykoosia, jollei se ole totuus. Ja totuudeksi asian tiedän satojen eri merkkien perusteella, joita olen kokenut. Nykyisin epäilen alkuperästä psykoosi diagnoosia ja sitä, että lääkkeet estävät psykoosin hallinnolliseksi huijaukseksi ja valehteluksi, jolla valehtelulla pyritään pelastautumaan oikeuskäsittelyltä. Todettakoon, että olen kokenut myös erinomaista psykiatrista hallintoakin hoitotahon taholta. Mutta lääkkeet eivät ole vaikuttaneet ajatteluuni niin kuin hoitotaho väittää, vaan ajatteluni, joka on totuutta on entistä hurjempaa, mutta se on totuutta.
Korjaus:" Se ei olisi edes psykoosia, ja se on totuus".
Kolikolla on kaksi puolta. Joskus kolmekin, se kolikon ohuempi sivu. Todellisuuksia on yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Jokainen prosessoi kokemansa omien aivojensa kautta. Kuka on siis oikeassa? Lääkärit oppivat koulutuksessa melkoisesti tietoa joka tulee lääkeyritysten tutkimuksista. Lääketeollisuus on teollisuutta. Iso raha liikkuu, ja sitä ei voi pysäyttää sormia napsauttamalla. Moni lääkäri on alkanut näkemään mistä on kyse. Mutta moni ei uskalla avautua koska on pelko siitä, että joutuu arvostelun kohteeksi. Vaihtoehtoisia hoitoja haukutaan puoskaroinniksi. Ensimmäinen käytetty psykoosilääke oli luonnonmukainen. Rautawolfia alkaloidi reserpiini. Se jäi sivuun kun keksittiin klorpromatsiini. Joka olipitkään peruslääke. Amerikoissa klorpromatsiinin tultua markkinoille, mielenterveysongelmat kääntyivät räjähdysmäiseen hoitoon ja nykyään lapsillekin määrätään amfetamiinijohdoksille ja psykoosilääkkeille. Olet mitä syöt, ja ruoka on sinun lääkkeesi. Ei autokaan toimi oikein huonolla bensalla. Miksi ihminen toimisi? Itse olen ns. yliherkkä, ja traumoja kokenut. Ongelmat hoidetaan lääkkeillä. Eräs lääkäri totesi minulle aikoinaan: Ehdottomasti ei terapiaa. Ja kun hän määräsi pahoinvointiini Seroquelia, ja valitin sen kovaa hintaa, hän sanoi: Kyllä sossu maksaa. Käytin pahimmillaan 10 lääkettä päivässä. Nyt enää vaihdellen 3-4 lääkettä. Todellisuus on erittäin itsepintainen harha. Joillekin se on vaikea kestää, ja on helpottavaa ottaa lääkettä. Toisille apua tuo alkoholi, toisille laittomat huumeet. Itseasiassa huumeet toimivat kuten lääkkeetkin aivoissa. Amfetamiini boostaa dopamiinia, heroiini on opiaatti jne. Maailma on sairas paikka. Joten, onko ihminen joka reagoi siihen, sairas vai ehkäpä vain kykenevä näkemään tämän kaaoksen ympärillämme?
Anteeksi kirjoitusvirheet edellisessä.