AFORISMI TAI JOTAIN SINNE PÄIN

...
22.3.2011 14:17
0
Sulje
Sen naurun kollikin kuuli,

ja undergroundista myyrää
se harmaaksi hiireksi luuli.

Siks se alkoi
terävin kynsinensä
penkoa lumipenkkaa.

Mutt myyrä ei ollut huomaavinaan
maan päällä tarpovaa kissaa,

vaan siellä se pisteli onkalossaan,
oman misunsa kanssa taivaassaan

mitäs muuta kuin letkajenkkaa.

VASTAA
Jaa viesti
Ilmoita asiaton viesti

...
22.3.2011 15:25
0
Sulje
Kissan isäntä
lukaalinsa portailla.
Imi aurinkoo kalpee pintansa.

Kollin touhut miestä huvitti:

- Halvaks käy tuonkin näyn kautta
mun päivittäiset huvit.

Kissa unohti omat pallinsa,
mutt kiihko ol jäljellä.

Se sitkeesti anturat verillä
penkoi lunta ja hangella koikki.

- Ois toi hiirikin joskus perillä.
Et saisin haukatuks niskansa poikki.

Mut myyrät ne yhä vain painoi -
tiukasti peräkkäin.

Mitäs isäntä muuta?
Paukautti henkseleitään.
Ihan siksi vaan,
kun sanonta niin kerran kuuluu.

VASTAA
Jaa viesti
Ilmoita asiaton viesti

...
25.3.2011 19:26
0
Sulje
Isäntä sai olla isäntä vain
oman talonsa portailla.

Katseli aikansa,
sen minkä sai,
kuinka hangenalaiset eläväiset
kissaa perässään juoksutti.

Alkoi aurinko jo laskea,
kun miehen takana tempaistiin ovi auki,

suoraan selälleen,

niin että ukko meinasi
kesken kaiken
kaatua nenälleen.

- Mihis se ukko -
se mittään saamaton -
jälleen kerran jäi kuppaan?

Alahan, laiskimus,
pikkuhiljaa,
pallejas sieltä raaputtamasta,
valua takasin tuppaan!

Alahan siivota ensitöikses
torikauppiaalta,
silmää iskien, flirttaamalla,
ilimaseks saamani hauki!

Kattikin ymmärsi äänensävyn.

Se säntäsi sisälle
horjuvan isännän jalkojen välistä,

ihan kuin sitä johonkin hommaan,
emännän tarpeisiin kutsuttu ois.

Lanteeltaan isännän
hiplaavan käden emäntä huitaisi pois.

Kissan nainen sinäkin iltana
kainaloonsa kahdesta uroostaan huoli,

mutt silti tuon naisen kahden koiraan
pallit ...

no se keittiöjakkara ja ne...

no jätetään se tässä,
tälläkertaa mitenkään sanomatta,

vaan kerrotaan ilouutinen:

maanalaiset myyrät aikanaan,
kun aikakin on otollinen,
saavat vielä monta jälkeläistä.
Yks luonnon lottopotti.

Mutta siihen asti ne -
tottahan toki -
painavat kahdestaan

tiukasti peräkkäin.

Sekös erästä kahta urosta
pallien lisäksi
kipeesti pattiin otti.

Emäntä rentoutui.
Oli mukavaa kuunnella
hyrinää,
ja mirriä silitellä.

Ja katsella omalta palliltaaan,
kuinka isäntä oli joutunut
jo vaihteeksi imuroimaan.

:)

Niin että mukana missä?:)