Syömishäiriöiset tarvitsis katkopaikkaa ihan niiku vaikka huumeriippuvaisetkin. Syömishäiriötä aletaan kunnolla hoitamaan vasta, kun henkilö tekee jo kuolemaa. Resurssit ei riitä. Ei tietenkään jos ei ole niin tärkeä asia..
Itse kärsin BED:stä. Ahmin, ahmin ahmin ja vielä vähän ahmin. Ja vielä. Elämänlaatu on täyttä paskaa. Vihaan itseäni. Käytän ruokaa huumeenani. Syön kun kukaan ei näe tai häiritse. Ja sitä iloa kestää tasan niin kauan kunnes kaapit on tyhjät tai kunnes ihan kirjaimellisesti tunnen repeäväni.
Vihaan sitä miltä näytän. Miltä tunnun. Miten en jaksa enää mitään. Kasvot ovat turvonneet ja menettäneet muotonsa. Vatsa ja jalat ovat täynnä isoja rumia arpia. Tapan itseäni, eikä kukaan auta. Vielä pari vuotta sitten kaikki oli hyvin. Miten minusta tuli tällainen? Miksi muutos alkaa "aina huomenna"? Miksen vaan lopeta?
Olen lihonut 1,5vuoden aikana 30kiloa. Enkö tarvitse hoitoa? En pysty lopettamaan, en tiedä miksi. Tätä menoa on hautapaikka pikkuhiljaa varattava. Ja kyllä, säälin itseäni. Joku nyt sanoo, että lopeta itsesääli ja lopeta ahmiminen. Minä ahmin ilmankin itsesääliä, sillä ei ole merkittävää tekemistä syömiseni kanssa. Ahminhan jo ennen kun tulin tämän kokoiseksi.
Syöminen on minulle tauko ajatuksille. Se vaan tapahtuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes todellisuus taas iskee. Miksi huumeriippuvainen saa katkopaikan? Miksen minä saa? Minäkin teen hidasta itsemurhaa. Miksei minun ongelmani ole tarpeeksi tärkeä?
Itse kärsin BED:stä. Ahmin, ahmin ahmin ja vielä vähän ahmin. Ja vielä. Elämänlaatu on täyttä paskaa. Vihaan itseäni. Käytän ruokaa huumeenani. Syön kun kukaan ei näe tai häiritse. Ja sitä iloa kestää tasan niin kauan kunnes kaapit on tyhjät tai kunnes ihan kirjaimellisesti tunnen repeäväni.
Vihaan sitä miltä näytän. Miltä tunnun. Miten en jaksa enää mitään. Kasvot ovat turvonneet ja menettäneet muotonsa. Vatsa ja jalat ovat täynnä isoja rumia arpia. Tapan itseäni, eikä kukaan auta. Vielä pari vuotta sitten kaikki oli hyvin. Miten minusta tuli tällainen? Miksi muutos alkaa "aina huomenna"? Miksen vaan lopeta?
Olen lihonut 1,5vuoden aikana 30kiloa. Enkö tarvitse hoitoa? En pysty lopettamaan, en tiedä miksi. Tätä menoa on hautapaikka pikkuhiljaa varattava. Ja kyllä, säälin itseäni. Joku nyt sanoo, että lopeta itsesääli ja lopeta ahmiminen. Minä ahmin ilmankin itsesääliä, sillä ei ole merkittävää tekemistä syömiseni kanssa. Ahminhan jo ennen kun tulin tämän kokoiseksi.
Syöminen on minulle tauko ajatuksille. Se vaan tapahtuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes todellisuus taas iskee. Miksi huumeriippuvainen saa katkopaikan? Miksen minä saa? Minäkin teen hidasta itsemurhaa. Miksei minun ongelmani ole tarpeeksi tärkeä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suosittelisin et menisit psykologin luo puhumaan. Tai yritä löytää joku kohtalokaveri jonka kanssa voit keskustella asiasta ja voitte tukea toisianne.
Olen tosin samaa mieltä et pitäis olla katkopaikka. Itse olen sairastanu bulimiaa jo 7 vuotta, tilanne on nyt parempi mut oksennan edellenkin noin kerran viikossa ja ahdistavat ajatukset piinaa melkeen joka päivä. (Täs nyt on kaikkee muutakin ahdistusta ja stressiä jotka ei liity syömishäiriöön mut luulen et ne kuitenkin jotenkin johtuu samasta asiasta) On sellanen olo et tarttisin aivo lomaa. Kunnon loma jossain mis ei tartte ajatella syömistä, koulua, töitä, raha-asioita jne. Olen niin stressaantunu ja väsyny kaikesta et en jaksa keskittyä paranemiseen. Energia ei vaan riitä kaikkeen. Ja kun koulu on tärkein ni siihen se energia sit menee.
Olen ihan samaa mieltä, että syömishäiriötä pitäisi hoitaa kuin mitä tahansa riippuvuutta, koska käyttäytyminen on samanlaista kuin mistä tahansa riippuvaisella ihmisellä. Varsinkin normaalipainoisia ja ylipainoisia syömishäiriöisiä ei usein hoideta, koska ulkoisesti kaikki näyttää olevan kunnossa.