Mitä mieltä olette wikipedian sivulta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuus
...näistä kahdesta lauseesta:
"Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus."
ja
"Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta ja se ohjaa kaikkea yksilön toimintaa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuus
...näistä kahdesta lauseesta:
"Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien melko pysyvä kokonaisuus."
ja
"Persoonallisuuden erittäin laaja käsite sisältää ihmisen koko maailmankuvan, minäkäsityksen, itsetunnon, arvot, luonteen ja temperamentin. Se muodostuu koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta ja se ohjaa kaikkea yksilön toimintaa."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olenpas minä höpsö, kysymykseni on siis kaikille kiinnostuneille :)
Voiko pysyvä muodostua jatkuvasti?
'melko pysyvä' voi kehittyä ihan koko ajan. En näe tässä mitään ristiriitaa.
Eikö 'melko pysyvä' kuulosta hiukan epävarmalta? Tuon toisen lauseen valossa muuttaisin sen tähän muotoon;
Persoonallisuus on psyykkisten ominaisuuksien alati muotoutuva kokonaisuus. (aivot suorittavat alituista vertailua menneitten tapahtumien ja nykyhetken välillä, ts persoonallisuus oppii)
Ihan samaa tarkoittava ajatus kummassakin. Tuo epävarmuus psyyken melko pysyvästä kokonaisuudesta tarkoittaa juuri tuota, että persoonallisuutemme vaikka se onkin muotoutunut tiettyyn muotoonsa voi muuttaa käsityksiä asioista, syventää niitä tai hylätä ne kokonaan. Tätä tapahtuukin lähes kaikilla koko elämänkaaren aikana, että persoonallisuus kasvaa täyteen mittaansa mitä vanhemmaksi vartutaan tulematta silti koskaan valmiiksi. Näin se kai jotenkin menee.
Ilmoitettu totuus.
Kuljemmeko me ihmiset lampaina 'ilmoitetun totuuden' perässä? (paitsi ehkä määbää ;D )
(elisaketulta terveisiä, se meni juoksentelemaan metsään, ja jätti minut vartioimaan tätä sana-masinaa, mitähän tällä tekisi, hmm... )
kumuloituva symbolisetti ;)
:)
Temppuilijako se siellä viisastelee?
Mä en ole wikistä yhtään mitään mieltä.
Sen sijaan jälkimmäinen lainaus vaikuttaa todenmukaisemmalta. Jo pelkästään oman kokemukseni nojalla.
Jälkimmäinen on enemmän minunkin mieleeni.
Ehkä tietoja on muokanneet kaksi eri teoriaan u s k o v a a ihmistä? Geneetikko ja ympäristön vaikutuksiin uskova.
Lisää kys sivulta:
"Persoonallisuuden voi tiivistää viideksi piirteeksi, jotka eivät ole kulttuuri- eivätkä sukupuolisidonnaisia.
Ekstroversio kuvaa ihmisen suuntautumista ulos- tai sisäänpäin.
Neuroottisuus kuvaa ihmisen suhtautumista uhkiin ja vaaroihin.
Tunnollisuus kuvaa ihmisen suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä.
Miellyttävyys on kyky mukautua toisten ihmisten tunteisiin.
Avoimuus kuvaa henkilön arvostusta seikkailuja, uteliaisuutta, epätavallisia ideoita ja mielikuvitusta kohtaan"
Tuo 'miellyttävyys' kuvaillee empatiakykyä ja 'avoimuus' filosofisia taipumuksia.
'narsistia' voisi kuvailla neuroottisuudella, tavalla suhtautua uhkiin(?)
Ennen pohjakosketustani (hyvä termi muuten) olin selvääkin selvempi ekstrovertti ja nykyisin yhtä selvä introvertti...
Olen miettinyt, että se mikä on kasvamalla aikaan saatu osa psyykeä, on myös täysin uudelleen muokattavissa.
Itse en ole löytänyt yhtään yhteistä nimittäjää aikaisemman minäni kanssa...en miltään sektorilla. Niin paitsi, että tämä persoonani on edelleen samassa fyysisessä kehossa...
" Itse en ole löytänyt yhtään yhteistä nimittäjää aikaisemman minäni kanssa..."
Entä oikeudentaju? Oletko kokenut muutosta tässä?
Joo, ketku-kettu palasi taas metsästä. Hieman rankka mutta upea reissu:) Oletin sininuttuseni, että olet kirjoittanut palstan pullolleen hävyttömiä kommentteja katalista kumppaneista, jotka juoksentelevat koreikossa ja uivat nakusillaan ihmisten nähden, jättävät äijän kotipiiaksi ruokaa laittamaan ja seuraa netistä hakemaan :) Mutta huomaan että oletkin tarkkaillut asioita verhoja raottaen, niin noin kuin mielenkiintoista tennisottelua:)
Mutta persoonallisuudesta...
Mielestäni se ei ole stabiili. En lähde pohtimaan asiaa nyt siten, että kuinka persoonallisuuden ydinkerros on kehittynyt, mikä osa-alue on tieteellisesti osoitettu pysyväksi ja mikä vaihtelevaksi. Neurologit ja psykiatrit jne asiantuntijat ja muut asiaan perehtyneet osaavat kertoa siitä puolesta.
Oma persoonallisuuteni on muuttunut moninkin osin - sitä myöten käyttäytymiseni. Mutta muutosten evoluutiota mietin... Onko muutokset sitten vain kehittymistä, eli keskeneräisyydestä kasvamista selkeämmäksi, voisi myös pohtia. Esimerkiksi arvothan voivat muuttua aivan päinvastaiseksi kuin aiemmin, mutta onko kysymys sittenkään muuttumisesta, vai onko sisäinen tulkinta vain muuttanut niiden järjestystä tai tulkittavuutta toiseen muotoon?
Minusta ihmisen käyttäytyminen on tavattoman kiehtova aihe. Kun seuraan vaikka tätä tennisottelua tässä ruudun äärellä, niin kuvaan piirtyy monia muuttuvia tekijöitä ihmisten keskinäisessä käyttäytymisessä. Muutoksia todella havaitsee, mutta niiden motiivi jää epäselväksi. Olisi mielenkiintoista tietää mistä ne johtuvat.
Jokin ihmisen muutostilassa olevaa persoonallisuutta on myös osa sitä aluetta/kosketusta, joka tulee ulkopuolelta. Esimerkkinä: suurimman osan ajastamme reagoimme tietyin tavoin tiettyyn sanaan. Mutta joskus vastaan tulee henkilö, joka sanottuaan saman sanan, saa käyttäytymään meidät aivan poikkeavalla tavalla. Luulisi että silloin olisi kysymys tunnesiteestä, mutta näin ei kuitenkaan aina ole. Mistä siinä on kysymys?
Mietihän, mitä me lopulta olisimme ilman muistia!
Jos menetän muistini, menetän minäkokemukseni.
Jos menetän muistini, ihmettelen miksi olen tässä koneen ääressä. Mikä on tämä kone. Missä olen. Kuka olen. Kuka on ilkikurimus, elisakettu, yxex.. :D
Muistutit minua juuri menneisyyden arvosta!
menneisyyden varjoista... todellisuuskäsitys voi muuttua hyvinkin radikalisti ...
Menetin muistini. Auttakaa.