Mulla on menny sepran 40mg ja sitte se vaihdettiin neljän vuoden jälkeen cipralexiin. se tuntui auttavankin, mutta jollain lailla elämä ahdistaa. On oloja ettei missään ole hyvä olla.... Terapia alkamassa ja toivon että siitä on apua, mutta tällä hetkellä tuntuu että olo on kurja ja itkettää.... en tiedä olisko se kuitenkin parempi lääke se sepram....? Osaltaan kuitenkin nautin elämästä ja joistain tietyistä hetkistä olloin olen onnellinen ja osaan ottaa nautinnon irti pikkuasioista. Silti, vaikka nautinkin asioista, tuntuu että ahdistus ja kurja olo kummittelee, enkä jotenkin vaan ole onnellinen. Ei sitä nyt tietenkään ikionnellinen tarvitse aina ollakaan, mutta jos olis edes sellanen olo, ettei koko ajan ole jotenkin "levoton" ja ahdistunut olo. Onko jollain kokemusta että sepram on vaihdettu cipralexiin tehon "laimennuttua" ja sen jälkeen vaihdettukin uudestaan sepramiin??? Voisko toimia paremmin???
Ahdistusta ilmassa
masentaa??
12158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
parane niin kauan kuin lääkkeet terrorisoivat kehoasi. Tuntuu aika tutulta oireistolta.
Terapiaan voit mennä mutta se ei tietenkään poista lääkkeen aiheuttaamia haittoja kehossasi ja mielessäsi. voit oppia vain elämään paremmin niiden kanssa. Mutta kannattaako siitä maksaa?
Olen muuten sitä mieltä että lääkärisi ei taida oikein olla pätevä hoitamaan kun pyörittelee noita lääkkeitä ja samalla sinuakin.
jos ilman niitä on huonompi olo?? miksi nämä lääkkeet terrorisoivat enemmän ku muut lääkkeet?? Onko siihen joku tieteellinen selitys??? Ja se ei kelpaa että vaikuttavat aivokemiohin. niin vaikuttavat monet muutkin lääkkeet aivojen ja keskushermoston kautta. Joskus lääkkeitä vaan tarvitaan. Jos olet sitä mieltä että mikään ei auta,tai ettei terapia kannata, mikä ahdistukseen sitten auttaa??
Kerro mulle, niin luovun kyllä lääkkeistä yms jos joku parannuskeino löytyy, muukin kun naru kaulaan...
lääkkeitä ja valitat, valitat ja syöt lääkkeitä...... Neljässä vuodessa olet tullut riippuvaiseksi pillereistä, usko pois.
Miksi masennuslääkkeet terrorisovat enemmän kuin muut? Niinpä, kuka sen osaa sanoa miksi! Tarvitaanko sen tieteellisempää selitystä kuin kymmenien tuhansien käyttäjien omakohtainen kokemus joka on hyvin yhteneväinen ympäri Suomea.
Osaat nauttia elämästä ja sen tuomista pikku iloista. Miksi sitten syöt lääkkeitä jotka tekevät levottoman ja ahdistuneen olon? Luepa lääkeselostus, löydätkö yhtymäkohtia elämääsi?
Voi taivas tätä vastaajaa..aina on sama virsi! minäpä taas tunnen monta ihmistä jotka syövät lääkkeitä ja ne ovat auttaneet! voi ihme sentään..kaikilla eivät toki toimi ja välillä pitää oikeaa droppia hakea. mutta kun oikea lääke löytyy niin se todella auttaa ja ihminen pystyy toimimaan arjessa ja nauttimaan elämästä. ei niitä pillereitä kukaan ilokseen syö,mutta monille niistä on ollut apua. vaikka sinulla on huonoja kokemuksia niin älä yleistä!
ku joku ei ole täällä lääkevastainen. Aina noita saa lukea miten lääkkeet kaiken aiheuttaa... Miksi niitä oireita sit alunperin tulee? Ollaanhan me kaikki "samanlaisia" fyysisesti ja psyykkisesti, mut eikö vielä nykypäivänäkään kaikki ymmärrä että mielen ongelmat on sairauksia niinku muutkin? Ei koskaan kyseenalaisteta päänsärkylääkkeen tai vaikka diabeteslääkkeen ottamista. Ei nekään aiheuta niitä oireita, vaan parantaa oireita...
Et ymmärrä että mielenongelmien lääkehoitoa ei osata vieläkään kunnolla.
Nykyiset lääkkeet eivät todellakaan toimi 100% tapauksista.
Insuliini taas toimii aina, se on täsmälääke. Lääkevastaisuudessa ei ole kyse kaikkien lääkkeiden vastustamisesta vaan huonojen lääkkeiden vastustamisesta.
Lääkekehittelijät eivät ole pystyneet luomaan täsmälääkkeitä mielenterveysongelmiin ja silti pakottavat huonosti toimivia lääkkeitä asiakkaille. Tässä pääasiallinen ongelma. Jos lääkkeet toimisi hyvin niin kuka niitä silloin vastustaisi? Ei ainakaan kukaan kovinkaan fiksu.
puhut. en väitäkään että ne kaikille toimisi. Mutta itselleni ne on tähän asti toimineet hienosti. sepram on auttanut mulla todela hyvin muuttamatta persoonallisuuttani tai tekemättä minua turraksi tms. kaikenkaikkiaan olen syönyt vuodesta-95 vaihtelevin annoksin sepramia. nyt monen eri elämäntapahtuman jälkeen tuntuu vaan, ettei tästä meinaa tulla mitään.siksi tuntuu ihmeeltä nyt kun kaikki tökkii. Koen sen että en osaa nauttia asioista niinkuin ennen, cipralexin syyksi osaltaan. Sepram ei minulle tällaista tehnyt. Mitä mieltä olet terapian hyödyistä?
Minulle cipralex tekee jotenkin "tahmean" olon. Pystyn kyllä toimimaan arjessa, Käyn töissä, hoidan kodin ym. Mutta olenpa missä vaan...Esim. mattopyykillä ihanalla aurinkoisella kelillä...Niin siinäkin pestessäni mattoa ajattelen, : vittu mitä paskaa, mut pestävä on!!! Ennen tärkeät ystävät tuntuvat kaikki ihan nilkeiltä!! Ei kiinnosta ketään tavata. Ajattelen kaikesta kamalan negatiivisesti.Jotenkin saan potkia itseäni liikkeelle koko ajan. Mikään ei sillai oikeasti huvita. Olen kuin robotti omassa elämässäni.
niin mikä kumma saa teidät reagoimaan niiden ihmisten kirjoituksiin joille lääke ei auta vaan tuo vain lisää ongelmia ja sairauksia sekä koukuttaa??
Olkaa onnellisia ja jättäkää kiukkuiset viestinne kirjoittamatta.
VAI ONKO teillä sittenkin jotain huomautettavaa lääkkeen aiheuttamasta olosta elämäänne kun niin seuraatte näitä sivuja tuollaisella asenteella??? Ette vaan sitä tunnista tai tunnusta.
Eiköhän olisi jo aika oppia tekemään ero kahden erilaisen syöjäryhmän välillä ja tunnustaa tosiasiat.
Miksi kaikki olot pitää yleistää. Eikö voi kysellä kokemuksia. Ilman että kukaan tuomitsee lääkkeen syömistä tai syömättä jättämistä? Miksi ne kenellä lääke ei toimi, syyttävät jokaisen huonoa oloa lääkkeen aiheuttamaksi jne. Kokemuksia täällä vaan kyselen. En tuomitsemista kumpaankaan suuntaan!
näitä viestejä juuri käyttäjien kokemuksina. Eiköhän jokainen kirjoita mielipiteitään jonkin kokemuksen siivittämänä.
En pidä syyttävänä esim. sitä että jotkut arvelevat lääkityksen aikana tulleen huonon olon tai uuden oireen lääkkeen aiheuttamaksi. Se ajatus ja tieto perustuu tuhansien käyttäjien omakohtaiseen kokemukseen. He jotka ovat päässeet eroon lääkkeistä ovat varmaan parhaita tiedon jakajia toisille, heillä on näkökykyä koko psykiatriseen hoitojärjestelmään, jota kannattaa kuunnella.
Myös ne jotka hyötyvät lääkkeistä kertovat omia kokemuksiaan, ei me ulkopuoliset siihen voida mitään vaikuttaa.
Ei tuomita hyötyjiä eikä haittoja saaneita vaan otetaan opiksi. Yhden ihmisen kokemukselle löytyy takuulla aina jokin toinen, kolmas samoin kokenut. Tämä taitaa olla elämän laki, yksinäisiä susia ei ole tällä rintamalla.
Kuin kiveä, kutakuinkin samat fiilikset mulla. Siks aattelin koittaa vaihtaa takas siihen Sepramiin. Josko se toimis vielä....