Vinkkejä synnytykseen?

ettei kannata suunnitella sitä synnytystä juurikaan etukäteen, vaan kannattaa antaa tilanteen viedä ja jos kivut alkavat tuntua sietämättömiltä niin mieti sitten mitä kivunlievitystä haluaisit. Itse synnytin ensimmäisen ilman kivunlievityksiä alle tunnissa. En siis ehtinyt edes sellaista ajatella. Toisessa synnytyksessä käytin ilokaasua synnytyksen viimeisen tunnin aikana ennen ponnistusta.

Kaksi tosi erilaista, mutta hyvin onnistunutta synnytystä.

Etukäteen et voi paljon tehdä, muuta kuin valmistautua henkisesti luottamaan omaan kehoosi ja heittäytymään synnytykseen.
Välilihaa voi öljytä..siitä koen olleen hyötyä omalla kohdallani. Imukupilla jouduttiin lopulta vauva auttamaan maailmaan tunnin ponnistamisen jälkeen, mutta muutamalla tikillä selvisin, ei välilihan leikkausta ja toipuminen alakerrassa oli nopeaa. Istua pystyin heti synnytyksen jälkeen. Itse otin kipuun akupunktiota sekä ilokaasua..ne toimi minulla hyvin. Niin ja ammeessa on ihanaa olla avautumisvaiheessa, jos se on mahdollista.
Tsemppiä!

Minä suosittelisin synnytykseen tutustumista vaikka jonkun hyvän kirjan tai ylimääräisen synnytysvalmennuksen avulla. Vaikka synnytystä ei mitenkään voi etukäteen suunnitella, siihen voi ja kannattaa kyllä valmistautua. Tieto siitä mitä synnytyksessä tapahtuu auttaa ymmärtämään omaa synnytystä ja siinä koettavia tuntemuksia, auttaa tekemään valintoja kivunlievityskeinoista, vähentää pelkoa ja helpottaa rentoutumista. Rentous olisi synnytyksessä oikein hyvä tila, se tukee kehon omaa hormonitoimintaa joka edistää synnytystä ja lievittää kipua. Sehän noissa lämpöpusseissa ja hieronnoissakin on ideana, eihän pelkkä hieronta koviin kipuihin auta, vaan se edistää synnyttäjän rentoutta ja aktivoi kehon omaa kivunlievitysjärjestelmää joka kyllä on optimaalisesti toimiessaan tosi tehokas!

Epiduraalia ei tarvitse pelätä, jos pelkää sitä selkärankaan pistämistä. Se toimenpide oli yllättävän lälly, jos vertaa esim. vaikkapa hammaslääkärin puudutuspiikkiin. Sanoisin, että epiduraalin laitto oli taitavasti otetun verikokeen kaltainen pistos. Siinä vaan se koko juttu ajatuksen tasolla iljettää, että selkään työnnetään jotain, mutta silmät kiinni vaan ja sano, että LAALAALAALAA ...

:)

Aina ne siellä ensimmäiseksi ajattelee vauvan hyvinvointia. Jos vauvan sydänäänissä on häikkää, et saa mömmöjä.

Ei synnytykseen voi valmentautua muuten, kuin koettamalla olla rauhallinen.

Aina supistusten välissä kannattaa yrittää koota itsensä ja keskittyä olemaan rento seuraavan supistuksen aikana. Itseäni auttoi lämpöpussi alaselällä. Sain epiduraalin vasta 6-7 cm auki ollessani. Sairaalaan menin, kun olin 5 cm auki. Siihen asti pärjäsin sellaisella viljapussilla, joka lämmitetään mikrossa.

Moi !

Mä otin kaikki "mömmöt" eli epiduraalin ennen kuin alkoi edes olla tuskaista... : ) Oli todella hienoa jutella miehen kanssa ja syödä eväitä ihan muitta mutkitta kun ei tuntenut supistuksia... Sitten n. 6 h päästä (sinä aikana olin ottanut 2 h tirsat täysissä supistuksissa) kätilö sanoi, että pää näkyy (en edelleenkään tuntenut mitään) ja 2 min niin lapsi pihalla ! Miksi rääkätä itseään koska ihmiskunta on keksinyt tavan, miten synnyttää kivuttomasti?? : ) En edes kehtaa monesti jutella synnytys"tuskista" kavereille, koska kuulen aina niin JÄRKYTTÄVIÄ synnytystarinoita muilta... muka... Kunhan ei liikaa mieti, niin kaikki menee hyvin. Ei ne sinne sisälle oo kait ikinä jääny... : )

Nim. 3 lapsen äiti

Minä suosittelen, että jos jokin asiaa vaivaa sinua, niin kysy esim. hoitohenkilökunnalta. Tämä siis sekä synnytystä ennen, synnytyksessä sekä synnytyksen jälkeen. On inhottavaa, jos jokin asia jää vaivaamaan.

Kivunlievityksestä jokainen puhuu oman kokemuksensa kautta eikä se päde samalla tavalla muiden kohdalla. Itse ajattelin ensin, että haluan kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Vähitellen synnytyksen lähestyessä aloin miettiä, että pyh, katsotaan miten pärjään ja otetaan puudutuksia sit jos tarvii. Avoimin mielin siis. Lopulta synnytin ilokaasun ja kauratyynyn voimin ja ponnistusvaiheessa välilihaan laitettiin paikallispuudute. Enkä koe mitenkään kärsineeni. Oli ihanaa nousta heti ylös kun mikään paikka ei ollut puuduksissa. Näin ajattelin kokeilla seuraavassakin synnytyksessä, mutta sen näkee vasta sitten h-hetkellä että miten käy. Aina voi suunnitella ja esittää toiveita, mutta ei pidä pettyä, jos asiat ei menekään niin kuin on suunnitellut.

Repeämien välttämisestä, itse öljysin välilihaa säännöllisesti usean viikon ajan ennen synnytystä. Ei repeämiä tai episiotomiaa ja olen ensisynnyttäjä. Liekö tuosta öljyämisestä/hieronnasta ollut apua. Myös ponnistusvaiheen alussa kätilö suihkutti öljyä tuonne alapäähän. Ponnistusvaihe oli rauhallinen, kun vauva oli syntymässä kätilö käski pysäyttää ponnistamisen ja odotettiin hetki ettei synny liian vauhdilla. Myös tämä auttaa välttämään repeämät.

Minusta ainoa oikeasti kivulias vaihe synnytyksessä oli ponnistusvaihe. Supistukset kestää vaikka kyllähän nekin tuntuu mutta ponnistusvaiheessa teki mieli perääntyä koko hommasta. Siltikään en sanoisi ettenkö ole pahempaa kipua kokenut, varmasti olen.