En ole vielä 3D-elokuvia käynyt katsomassa. Kysynkin nyt tällaista, että miten tämä nykyinen 3D eroaa tuosta vanhasta 80-luvun tekniikasta, onko pelkkää uudelleenlämmitelyä ja rahastusta?
3D-Tekniikat
4D boxing
5392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eroaahan se todella paljon. Vanha, jo 1890-luvulla keksitty Anaglyph-tekniikka eli toisinsanoen kaksivärijärjestelmä, johon kaiketi viittaat viestissäsi, perustui siihen, että katsojalle näytettiin kahta "lomitettua" kuvaa päälekkäin, toisesta poistettiin kaikki punaiset värisävyt ja toisesta sinisen ja vihreän värisävyt. Silmille pantiin pahvilasit (sini-puna-lasit) ja näin saatiin aikaan ensimmäinen stereokooppinen 3D-kuva. Tässä ikivanhassa tekniikassa haittana on kuvan vääristynyt värimaailma, 3D-syvyysvaikutelman heikkous sekä valoisuuden katoaminen. Hyvänä puolena voisi pitää alhaista hintaa eikä kallista näyttöä tarvitse hankkia.
Uudemmat tekniikat puolestaan, eli aktiivi ja- passiivi 3D-teknologia näyttävät kolmiulotteisen kuvan jo paljon tarkemmin. Aktiivilasit muodostavat yhteyden näyttöpäätteen kanssa (joka on oltava 3D-ready) jonka seurauksena lasien linssit sulkeutuvat virkistystaajuuden tahtiin. Elokuva on kuvattu niin, että joka toinen otos näkyy oikealle silmälle ja toinen taas vasemmalle. Eli lasit tekevät suurimman työn. Haittana aktiivissa voisi pitää lasien kallista hintaa ja lisäksi ne toimivat akulla ja ovat painavammat kuin pahvi tai passiivilasit. Lisäksi "vilkkuminen" on aiheuttanut joillekin päänsärkyä ja vastaavanlaisia oireita. Plussana voisi aktiiveissa pitää hyvää kuvanlaatua joka yltää aina FullHD tasolle asti joten kuva ei muutu sumeaksi kun se tulee ns. lähelle katsojaa. Passiivisessa 3D-teknologiassa taas lasien linssit blokkaavat eri suunnista tulevan valon. Elokuvassa on esitetty kaksi kuvaa päällekkäin ja toinen linssi näkee toisen ja toinen toisen sillä laseissa on pysty ja vaakatasossa kulkevat viivat jotka estävät valon näkymisen tietyltä taajuudelta. Passiivisen huonoihin puoliin voidaan lukea resoluution puolittuminen joka tekee kuvasta pikselimäisemmän eikä se anna niin kosmista vaikutelmaa 3D-ominaisuudesta kuin edellämainittu aktiiviteknologia. Plussaa sekin toki saa: Lasit ovat todella halvat, eivät aiheuta päänsärkyä, kuva ei tummene juuri lainkaan eikä laseissa ole ladattavaa akkua.
Joka tapauksessa olipa teknologia sitten passiivi tai aktiivi, molemmat pieksevät vanhan pahvilasi 3D-tekniikan mennen tullen jokaisella osa-alueella (paitsi hinnassa) satakertaisesti. Kannattaa käydä testaamassa teatterissa tai vaikka jossain elektroniikkaliikkeessä niin huomaat eron ja hämmästyt, usko pois!
Aivan. Ja esim. Youtubessa on jo paljon 3D videoita, joita voit katsella halpojen puna/gryon lasien kautta (3€). Tulet vaikuttumaan.
Onko passiivi-3D-tekniikassa merkittäveiä ongelmia katselukulmien kanss?
PRKL! Siis:
Onko passiivi-3D-tekniikassa merkittäviä ongelmia katselukulmien kanssa?
Nykyään etenkin LG:n malleissa Cinema3D-teknologian myötä tätä katselukulmaongelmaa on mielestäni saatu huomattavasti korjattua. Mutta kyllä joo, vanhemmassa passiivitekniikassa kuva sumeni ja alkoi menettää tehoaan katselukulman muututtua tai päätä liikuteltaessa. Onhan aktiivissakin hieman samankaltaisia ongelmia. Sanoisin silti, että melko reunassa (lähes 120astetta) voipi jo uusimmilla katsella ilman merkittävämpää syvyysvaikutelman katoamista. Kannattaa kuitenkin pääsääntöisesti katsella silti mahdollisimman keskellä ruutua jos mahdollisuuksia tähän suinkin on.