Hei! Olen vm.90 oleva tytöntyllerö ja tulevan lapseni laskettu aika olisi 11.08.2004.
En haluaisi saada mitään hirveätä sontaa niskaani täältä muiden kritisoivista vastauksista, vaan ihan asiallista ohjeistusta.
Lasta ei ole laitettu alulle suotuisessa ympäristössä, ei tarkoituksella, eikä myöskään omasta suostumuksestani. Tämä riittänee teille, jotka aiotte kysellä miksi olen raskaana, tai miksi yleensä minun ikäiseni harrastaa seksiä, tai jotain loukkaavaa, kuten "puhkesiko kumi beibe liian kovassa kyydissä?"
Asun sisareni luona. Vanhempani eikä muu sukuni halua nähdä minua lainkaan. Onneksi minulla on siskoni, ja eräs hyvä ystäväni, joka auttaa ja tukee minua parhaansa mukaan.
Olen syntynyt Suomessa ja saanut suomalaisen kasvatuspohjan, mutta vanhempani ovat eri maan kansalaisia, ja käyttäytyvät oman kansalaisuutensa ja uskontonsa lakien mukaan.
Haluaisin kysyä, kuinka paljon synnyttäminen itseasiassa sattuu? Onko teillä mitään kotikonsteja synnyttämisen helpottamiseksi?
Entä... Onko kukaan teistä synnyttänyt kotosalla? Mitä vaaroja on kotisynnytyksessä?
Kiitos vastanneille.
En haluaisi saada mitään hirveätä sontaa niskaani täältä muiden kritisoivista vastauksista, vaan ihan asiallista ohjeistusta.
Lasta ei ole laitettu alulle suotuisessa ympäristössä, ei tarkoituksella, eikä myöskään omasta suostumuksestani. Tämä riittänee teille, jotka aiotte kysellä miksi olen raskaana, tai miksi yleensä minun ikäiseni harrastaa seksiä, tai jotain loukkaavaa, kuten "puhkesiko kumi beibe liian kovassa kyydissä?"
Asun sisareni luona. Vanhempani eikä muu sukuni halua nähdä minua lainkaan. Onneksi minulla on siskoni, ja eräs hyvä ystäväni, joka auttaa ja tukee minua parhaansa mukaan.
Olen syntynyt Suomessa ja saanut suomalaisen kasvatuspohjan, mutta vanhempani ovat eri maan kansalaisia, ja käyttäytyvät oman kansalaisuutensa ja uskontonsa lakien mukaan.
Haluaisin kysyä, kuinka paljon synnyttäminen itseasiassa sattuu? Onko teillä mitään kotikonsteja synnyttämisen helpottamiseksi?
Entä... Onko kukaan teistä synnyttänyt kotosalla? Mitä vaaroja on kotisynnytyksessä?
Kiitos vastanneille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuten sanottua en ole paras puhumaan, koska en ole ikinä synnyttänyt, mutta mukana olen kuitenkin ollut.
Synnyttäminen on todella kivuliasta... oman avovaimoni mukaan pahinta oli se vaihe, kun odoteltiin kohdunsuun avautumista... itse ponnistusvaihe oli tavallaan helpottavaa, vaikka kipeätähän sekin taisi tehdä.
Ihmisten kipukynnykset ovat todella erilaiset. Se mikä toisen mielestä on melko kipeätä on toiselle jo aivan sietämätöntä. Synnytyksessähän on toki paljon kivunlieventämiskeinoja; ilokaasu, kohdunkaulan puudutus, epiduraali sekä erilainen joukko muita keinoja (akvarakkulat, vesisynnytys jne jne). Epiduraali nyt viimeistään on sellainen keino, jolla pitäisi kipujen häiventyä ellei kadota kokonaan.
Kotisynnytyksen vaarat lienevät huonommassa varustustasossa... eli mikäli kaikki menee hyvin, ei kotona mitään riskejä ole, mutta mikäli tuleekin joitain komplikaatioita, niin apu onkin kauempana.
Kaikenkaikkiaan synnytys/raskaus ei ole mikään sairaus, vaan täysin luonnollinen tapahtuma... vieläpä iloinen sellainen.
Tsemppiä sinulle.
Kiitos, että vastasit.
Asun kylässä, jossa ei ole omaa synnytysosastoa, joudun käydä synnyttämässä naapurikaupungissa, ja sinne on puolentoista tunnin ajomatka. Siksi kysyin kotisynnytyksestä. Sisarellani ei ole autoa, joten joudun todennäköisesti tilaamaan taksin supistusten alkaessa.
Voiko kotisynnytykseen jollain lailla valmentautua? Onko mahdollista tilata kätilö kotiin? Ahdistavaa, kun toivoo että kaikki menisi hyvin erilaisten vaarojen läsnäollessa...
ambulanssi. Ja hassua ettei neuvolassa olla sinua informoitu, toivottavasti olet käynyt neuvolassa koko raskauden ajan.
Olen itse synnyttänyt kaksi kertaa, minulla on melkein Sinun ikäisesi tytär ja työni vuoksi olen jonkin verran perehtynyt synnytyksiin. Siksi tuntui, että minunkin pitäisi vastata, koska vastauksia on toistaiseksi tullut noin vähän. Et maininnut asiasta mitään, mutta olet kai käynyt äitiysneuvolassa? Siellä voisi kysyä näitä asioita ja monia muitakin asioita, joita varmasti on käynyt mielessäsi. Koska raskaus on jo noin pitkällä, olisi hyvä tarkistaa sekä Sinun että lapsen terveydentila. Jos et ole vielä uskaltanut käydä, tee se silti viimeistään nyt. Voit ottaa sisaresi ja ystäväsi mukaan neuvolaan, jos tuntuu että kaipaat tukea. Tämä voisi olla hyvä myös sikäli, että Sinulta saatetaan kysyä, haluatko varmasti pitää lapsen ja onko sinulla kotonasi saatavilla apua lapsen hoitamisessa, jotta selviät tilanteesta.Silloin voi olla hyötyä siitä, että sisaresi on paikalla. Neuvolassa käynti on ilmaista.
Suomessa ei voi tilata kotiin kätilöä eikä yleensä lääkäriäkään synnytystä varten. Kotisynnytyksen vaarat ovat suurimmat silloin, kun jokin ei menekään niin kuin on suunniteltu, esim lapsen väärä asento synnytyksessä, napanuoran ennenaikainen irtoaminen, synnytyksen jälkeiset verenvuodot. Minusta kannattaisi ehdottomasti mennä ensimmäistä synnytystä varten sairaalaan, mutta on turha mennä sinne liian aikaisin. Ei kannata lähteä vielä silloin, kun avautumispoltot alkavat, vaan vasta silloin kun poltteet ovat säännöllisiä ja alkavat tulla viiden minuutin välein. Muuten voi joutua odottamaan tuskastuttavan kauan ja synnytyksen eteminen voi jopa hidastua vieraassa ja pelottavassa ympäristössä(minua ainakin pelotti). Itse tein juuri näin ja ensimmäisellä kerralla lapsi syntyi kahden tunnin sisällä sairaalaan tulosta ja toisella kerralla jo tunnin kuluessa. Harjoittele oikeaa hengitystekniikkaa ja koeta pysyä liikkeellä (kävelemässä) avautumispoltteiden aikana, niin sujuu helpommin. Itse en saanut enkä olisi mielestäni tarvinnutkaan muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua avautumisvaiheen lopussa. Saan varmaan monet äidit takajaloilleen, kun sanon, että kipu ei mielestäni ollut ollenkaan sietämätöntä, paljon pahemmalta tuntui se kipu, jonka koin selkärangan välilevypullistuman yhteydessä.
käy todellakin ensin paikkakuntasi terveydenhoitajan luona (neuvolassa). jos et ole jo käynyt.
toiseksi käy samalla matkalla sosiaalivirastossa ja pyydä taksiseteli/maksusitoumus synnytyssairaala matkaa varten.
noin nuorelle en missään nimessä suosittele kotisynnytystä. on parempi, että saat koko koneiston tueksesi kun synnytyksesi on alkanut.
Olen itsekin syntynyt -90 ja oon miettiny, millasta olisi saada lapsi tässä elämänvaiheesssa. Koska olen lukenut Ayla-kirjoja, eli niitä missä eletään esihistoriallisella ajalla ja synnytetään yhdeksänvuotiaina, olen miettinyt, miksi nykyään Suomessa ja jossain muualla ei synnytetä esim. 13-vuotiaina, vaikka olisi mahdollisuus. No se johtuu varmaan osittain siitä, että ihmisen pitää tietää niin paljon ja matkustella, ja se on vauvan kanssa vaikeaa.
Lait määräävät, että ihminen on aikuinen 18-vuotiaana, mutta silti ihmisen kypsyys riippuu omasta itsestään ja siitä, mitä elämääsä tapahtuu hänen kohdallaan. Sinä olet nuori äidiksi, mutta kasvat vielä, henkisesti ja fyysisesti.
Ehkä ihmisen aikuisuus määritellään myös siitä, että ihminen lopettaa ruumiillisen kasvun noin 18 vuoden ikäisenä..?
Itse haluaisin lapsia joskus parikymppisenä, siis 'suunnitelmani' mukaan, joka on tällainen: peruskoulun jälkeen lukioon, sitten välivuosi, milloin kerätään rahaa opiskeluihin. Sen jälkeen opiskelemaan jotain, siinä menee n. 5 vuotta eli tässä vaiheessa olen n. 25 vuotta. Sitten menen naimisiin (mistäköhän mä miehen löydän :)) ja hankin lapsen.
Äitiysloman jälkeen etsin työn, jota käyn pari vuotta, sitten tulee taas aihe pitää äitiyslomaa :), jonka jälkeen menen taas takas töihin ja samalla kaavalla vielä kolmas lapsi niin sitten on lapset hankittu. Tai neljäs on vielä mun mielessä itämässä..
Sitten töitä, töitä, töitä, kunnes eläke koittaa ja mä ja mun mies ja meidän kaks koiraa (,jotka hankitaan ekan lapsen paikkeilla) aletaan matkustella jos jaksetaan. Ja eläkkeellä mä myös lajittelen valokuvia :)!
Onko sulla ollu mitään suunnitelmia elämälles? Ja jos haluut kertoo, niin missä olosuhteissa sun lapsi sai alkunsa? Ei oo tietenkään pakko kertoo, kysynpähän vaan kun oon niin utelias (huono piirre minussa). Mä voisin kirjoittaa mielikuvituksellisen elämänkerran itsestäni, koska mun elämä on jo suunniteltu, enää toteuttamista pitää odotella..
Mutta miten suuri osa mun suunnitteluista voi toteutua? Entä jos mun mies on allerginen ja me ei voida ottaa koiraa?? Entä jos mun mies ei haluu kun yhen lapsen?? Entä jos mä en löydä ollenkaan miestä??????
Multa ei nyt tullut apua synnytyskysymyksiin, tuskin paljon minkäänlaista apua, mutta yritin kuitenkin jotain ja tekstiä tuli :)
Hei sinnekin.
Hyvin olet tulevaisuuttasi ajatellut ja miettinyt yleismaailmallisesti. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi, nykyhetkeen ja tulevaisuuteesi!
Minä en ole suunnitellut lapsenhankintaa tässä iässä, enkä ole ehtinyt kovin pitkälle suunnitella muutenkaan. Kyllä minulla suunnitelmia oli muuten elämäni varrelle, mutta nykytilanteeni sotki pakkaa aikalailla. Lähitulevaisuuteni suunnitelmia on synnyttää ihana lapseni terveenä ja turvallisesti. Asua siskoni luona toistaiseksi, mennä opiskelemaan taas kun lapsi hieman kasvaa. Minulla on töitä tehdä täällä sisareni luona. Saan palkkaa kun käyn siivoomassa naapurien taloja kerran kuussa. Nyt se on jäänyt, kun lapsi on jo näin pitkällä.
Sisareni on minua 14 vuotta vanhempi, hänellä on vakituinen työpaikka ja hän työskentelee hyvässä asemassa kansalaisuuteensa nähden. Hän on huolehtinut minusta pienestä pitäen, ja sanoi huolehtivansa minusta täysi-ikäisyyteeni asti, tietyissä rajoissa, vaikka kuinka vastaan pyristelisin.
Minulla on muitakin sisaruksia, mutta ei heistä sen enempää.
Kasvatan lapseni itse, siskoni ja ystäväni tukeen turvaten ja itseeni luottaen.
Toivotan vielä kerran hyvää elämää sinulle !
Kiitos teille, jotka vastasitte asiallisesti ja ymmärtäen kysymyksiini. Kiitos, että teitäkin löytyy.
Pahoitteluni ja osanottoni DonJ:lle siitä, että hänen lukutaitonsa on puutteellista.
Hyvää kesää kaikille vastanneille!
Harmi, etten osannut vastata kysymyksiisi, mutta sen verran voin kuitenkin tehdä, että onnittelen sinua lapsestasi, sillä uskon, että hänestä tulee parasta, mitä sinulle on koskaan tapahtunut:) Toivotan teille onnellista tulevaisuutta, ja kaikkea hyvää matkallanne!
En missään nimessä suosittele koti synnytystä, koska et ole ennen synnyttänyt ja olet kovin nuori. Oletko varautunut myös mahdolliseen keisrileikkaukseen? Voisin nimittäin kuvitella, että fyysinenkehityksesi ei ole niin pitkällä että lantiosi olisi riittävän leveä alateitse tapahtuvaan synnytykseen.
Niin ja mitä kipuun tulee, se on yksilöllistä, mutta helvetin kipeetä se symnnyttäminen tekee!
itse en kerennyt saamaam epiduraalia tai mitää muutakaa ku tyttö päätti tulla maailmaa vauhdilla.juuri kerkesin sairaalaa ku tyttöni alkoi syntymään.itselläni oli siis helppo synnytys ja ei sattunu yhtää ja kesti ensisynnyttäjäksi aika vähän 3h40min.mutta se tietysti riippuu ihmisestä miten herkkä on ja miten iso lapsi on kyseeessä!kotisynnytystä en suosittele sinulle ku olet ensisynnyttäjä ja olet vielä sen verran nuori että lantiosi on varmasti vielä kapea!
toivotan onnea sinulle että kaikki menee hyvin!
Minä olen pahoillani sen puolesta mitä sinulle on käynyt, mutta olen aivan varma että tulet pärjäämään maailman ihanimman asian, eli lapsen kanssa. Toivottavasti saat myös elämäsi muuten kuntoon.
Synnytys sattuu, mutta kivun unohtaa melkein saman tien, kun pieni ihme on maailmassa. Itselläni 14 tikkiä ja välilihan leikkaus ensimmäisen synnytyksen jälkeen, sen jälkeen kävelykin oli todella tuskallista. En minä halua pelotella, mutta mitä luulet jos synnyttäisit kotona? Kuka sinua hoitaisi ja haluatko todella ottaa riskin että sinä tai pieni menehtyisi?