Käveli taas luannos ja kärsi.
Voi ihmetel, kuin kärsii luannos,
jos hyttysiikä ei pahemmi ol.
Mut ky mää vaa voi.
Katteli melkei harmait lupiinipeltoi
melkei silmäkantamattomii.
Ja toisaal laajoi ja sankkoi puskii,
pelkää jättiputkee, ei muut.
Nää viaraat o ryhtyny isänniks,
ko pitäs tyytyy olemaa viarait
ja pysymää kiltisti ove piäles,
eikä ryhtyy määräilemmää muit.
Turhaa katteli tiäpenkalt muut,
kissakelloo, päiväkakkaraa
keltamataraa tai kannusruahoo.
Kissakäpäläst puhumattakaa.
Mut sit mää näi piäne liävennykse:
tiaisil kelpas lupiiinisiämenet.
Ne saa vähä anteeksi siit.
Mut jättiputki ei saa mistää.
Eläimekki o sillai viisait, ettei koske,
jos kasvi o niil myrkylline.
Karhuki opettaa poikases haistamaa
jokast uut kasvii ko se syä.
Ko se ei kelpaa eläimil eikä ihmisel,
se näyttää peittäävä vähitelle maa.
Silt tääl vähä tännää näytti
ja siin o syyt kärsimyksee.
Voi ihmetel, kuin kärsii luannos,
jos hyttysiikä ei pahemmi ol.
Mut ky mää vaa voi.
Katteli melkei harmait lupiinipeltoi
melkei silmäkantamattomii.
Ja toisaal laajoi ja sankkoi puskii,
pelkää jättiputkee, ei muut.
Nää viaraat o ryhtyny isänniks,
ko pitäs tyytyy olemaa viarait
ja pysymää kiltisti ove piäles,
eikä ryhtyy määräilemmää muit.
Turhaa katteli tiäpenkalt muut,
kissakelloo, päiväkakkaraa
keltamataraa tai kannusruahoo.
Kissakäpäläst puhumattakaa.
Mut sit mää näi piäne liävennykse:
tiaisil kelpas lupiiinisiämenet.
Ne saa vähä anteeksi siit.
Mut jättiputki ei saa mistää.
Eläimekki o sillai viisait, ettei koske,
jos kasvi o niil myrkylline.
Karhuki opettaa poikases haistamaa
jokast uut kasvii ko se syä.
Ko se ei kelpaa eläimil eikä ihmisel,
se näyttää peittäävä vähitelle maa.
Silt tääl vähä tännää näytti
ja siin o syyt kärsimyksee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin tottas puhut upeaakin
upeammassa luontorunossasi..
Minä olen joka paikasta..melkeen..
kun silmiini ossuu..ottanu pikku taimenen
mukaan..istuttanu suoraan kukkapenkkiini..
nyt eka kertaa luonnon oma päivänkakkara kukkii
niin kauniisti penkissäni..
aion todella pitää siitä huolen..
Kiitoksia tee..
Kiitos vastauksestasi Onija, uskollinen runoystävä. Joskus luonnonystäväkin on harmistunut ja puolueellinen näitten kasvien suhteen niin että se harmituskin pitää purkaa. Jotkin kotoperäiset lajit vieraitten tulokkaitten paineessa paljon vähentyneet, toiset melkein kadon partaalle, niinkuin juuri kissankäpälä. Joku toinen kaipailee varmaan samallatavoin jotain muuta kasvia ja yhtä suurella syyllä.
Muuten - Norjassa on jo nostettu kädet pystyyn jättiputkien suhteen, ne ovat levinneet jo niin laajalle. Suomessa vielä voitaisiin sen invaasio torjua, jos jokainen sellaisen tapaava teksisi jotain. Jos ei itse osaa nitistää, katkaisee edes kukat/ siemenet ja polttaa ja ilmoitta paikan kunnan ympäristöviranomaisille. Jokin valtakunnallinenkin tietojenkerääjäjä elin on, en vain muista mikä.
Ne onkin viheliäisiä vieraita..ite olen katkonu kaikki
mitä tavannu ..pitäis tietty olla lapio mukana ja kaivaa
juurineen..vaan sekin jo auttaa kun ne kukat edes jokainen
joka sellaisen tapaa ..katkoisi pois..täällä päin on parina vuonna
käynyt pari ihmistä jotka myrkyttävät niitä jo alkukesästä..hyvä niin.
Onija, paitsi Roundupia, joka myrkkynä kyllä tehoaa lehtienkin kautta, olen kuullut toisenkin hiukan lempeämmän hävittämiskeinon: lähes tyvestä katkaistuun putkeen kaadetaan hienoa suolaa, joka veteen liuenneena tehoa tappavasti juuriin. Kannattaa kokeilla sitäkin.