Heilautan taikasauvaani sukkelaan ja lausun runollisen taikasanan bibidi buu babedi buu bi bi bi buuuuu du uuu u, älllös kehtaa lähtee karkuun tai sitten lähet tai etsä ookkaan ikinään lähtenyt mutta vältellyt oot siks oon buu, hermoja raastat salaatin sekoitat, mössööt nostat ja väännät, tiedän olen ollut se joka on lähtenyt joskus karkuun en nyt kirjaimellisesti mutta vähän niinkuin silleen, en ihan. Ei oo mun vika, se on jalkojen vika kun ne vispaa niin vimmatusti sut nähdessään,hermovaurio, lonkkavika tai jotain sinne suuntaan? Anna mä oijon! Ei siin silti mitään lääketieteellistä, ehkä epävarmuutta, aivojen hupaisaa villiä menoa ja sen uskon, i believee. Mut tää on hoidettavissa, ok? Oijon, rimputan, lamautan ja laukkaan kun viimestä päivää, jos nyt joskus taikasauvaani käyttää saan?! 0 0=2.........
Mä oon iha sekasi :)
Mä oon iha sekasi :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin oot ;D
Joo. No ok. :)
minun tilanteessani täällä voi olla kolmekin miestä kun näitä lukee... Ei kun neljä
Jalat on alla, juu hyvä juttu se on. Jos vielä oikenee niin ehkä tästä syntyy ihan sopiva salaatti. Puputa nyt rauhassa, kyllä mä kuuntelen.
lapsellista hömppää
Sitä se rakkaus teettää, onnellisesti täysin vallaton.
Onnea!
Kiitoz. :)
Miten musta tuntuu, että tämmösiä höpöjuttuja on osunut silmiini ennenkin... ihan tietynlaisia...
Voit olla aivan oikeassakin, mutta tunteeni eivät ole höpöä taikka höpöhöpö juttuja, ilmaisen tunteeni ja ajatukseni tässä ikävässä niinkuin itse parhaaksi näen koska tunteitani en voi ilmaista niitä hänelle ikävä kyllä tässä hetkessä suoraan, toivoisin että joskus se olisi mahdollista mutta siitä en todellakaan tiedä, muuten en olisi täällä kirjoittelemassa hupsuja ikävän kaipuita ja sanoja. Ja en varmasti ole ainut täällä...
No et varmasti olekaan ainut. Tarkoitukseni oli ihan muu kuin kritisointi. ;)
Ai jaa :)
rimputitko yöllä? vastasin.
Voisin hetkeksi omia tämän aloituksen, jotta voin edes jonnekin ilmaista:
Inhoan loittonevia askeleitasi. Ei sinulla ole aikaa minulle, et juurikaan näytä välittävän minusta tai minun tunteistani. Olisin kai aina viimeistäkin vähäisempi, satunnainen otettu nautinto korkeintaan. Inhoan tapaasi ottaa hämmentynyt ja haparoiva ihailuni kyllä osaksesi, annathan itsekin satunnaisesti jotakin, mutta sitten häviät kuin tuhka tuuleen, hyvin keveästi. Inhoan tapaasi jättää minut ihmettelemään, nuolemaan haavojani yksin. Inhoan suuresti tapaasi olla piittaamaton sen suhteen, kuinka kovasti se minuun koskee. Inhoan tapaasi kyetä olemaan niin välinpitämätön ja ennen kaikkea inhoan sitä, että millään tavoin enää jatkan tätä tai toivon tältä y h t ä ä n mitään.
ADHD.... ;)
MBD..ei voi tietää.