vittu mua ahdistaa tää elämä. ryssi kaikki ja ala vetää huumeita. sen jälkee ei voi enää muuta ku vetää niit huumeit... mee lääkärii ja sano et ei jaksa. se antaa "laillisii" huumeit. jollei jaksa mennä lääkärii ala dokaa mut lopult se viina ei enää auta mut onneks ryssämafia hoitaa sitä heroinii tänne. ainoo syy miks käyn duunis on se et voin rällää. mut joo se alkaa pitemmä päälle väsyttää. tänää vedän viinaa ja nukun pari viikkoo. ei jaksa. raha asioitte takii ei kannata tappaa itteensä mut mitä jos kaikki muuki on perseellää? oon testannu kaikki masis lääkkeet ja voin kertoo ettei tuu auttaa. nykyää ei pysty enää olee ilman. kyl tää elämä täst joskus iloks muuttuu mut ei tänää...
ei paha
NarCis
284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Entäs tänään?
Sun pitäs vaan rakastua kerran oikein puun takaa niin muuttus ajatukset ja teot ja kaikki aivan päinvastasiksi. Puhun kokemuksesta. Tunnistin vanhan itteni sun kirjotuksesta, ikävä tunnustaa. Mut miten se sitten olikin niin et se ihminen sattu oleen just samassa paikassa oikeeseen aikaan ja näki mut? Miks se sitten halus tutustua just muhun, eihän mussa ollu mitään mielenkiintosta! Miks se haluua olla mun kanssa edelleenki eikä lähe jo mäkeen? No jos se jotain opetti niin ainaki sen ettei elämästä tiedä etukäteen mihkä se vie ja millon, tarttee kattoo vaan se huominenkin...
Oon kerran rakastunu. Päädyin mielisairaalaa pakkohoitoon.
Elämä on kova koulu. Toisil ei pää kestä. En voi kieltää etteikö täs tapahtuis hyviäki asioita mut ne unohtuu kaiken tän paskan keskellä. Ei hyvät asiat tunnu hyviltä kun on niin turtunu tähän touhuun.
Oon menettäny kaikki parhaat kaverit. Ei ne jaksa enää jeesaa ku ne näkee etten mä tuu muuttuu.
Oon hoitanu tän elämän sillai et kaikki rahat mitä tulisin tienaa seuraavan 60 vuoden aikana ni oon tuhlannu ne jo valmiiks. Voin kertoo et on motivaatio huipussaa.
Jännä homma toi porttiteoria. Polta kukkaa ni koht vedät koksuu. Meikä alotti siit koksust ennenku tiesin pilvest mitää. Toimii se näköjää toisinki päin.
Mul oli puhelin kii muutaman päivän. Broidi ilmesty tohon ovelle ku se luuli et oon delannu. Se sano näytä rännis sä puhut sekavii. Näytin ni se alko itkee.
Duuni meni alta.
Mä pelkään et tietyt ihmiset saa tietää näist mun leikeist jonka surauksena en tuu näkee mun lapsii enää koskaa.
Kävin lekuris kertoo asioita mut eihän niille kaikkee uskalla synnyttää ku pelottaa et joudun taas laitoksee. Ne määrää buranaa.
Voinko olla varma että kuolema poistaa kärsimyksen?