Kuinka pitkään jatkuneessa parisuhteessa elät? - Seurustellut olen nyt 2v
...ja pari lisää.
Kannattaisiko yrittää esikoista vasta sitten, kun sinulla on mielellään vakituinen työpaikka? En usko, että tulet katumaan. Olet niin nuori, että voi hyvin metsästää ensin työpaikkaa vaikka ihan muutamankin vuoden.
Kahden vuoden seurustelu on vielä melko lyhyt aika. Onko puolisosi samaa mieltä, että nyt olisi jo lapsen aika?
En sano, että oma toimintatapani on ainoa oikea ja tuo ikuisen onnen, mutta antaa se kuitenkin lasten kasvattamiselle hyvät lähtökohdat. Itse en kokenut liian pitkänä sitä 10 vuotta, joka meillä oli aikaa vain toisillemme.
Toivottavasti olette vielä 20 vuoden kuluttua onnelllisesti yhdessä.
0Äänestä
aklsöd
Tämän täytyy olla provo, tai sitten muuten vain nautit siitä että saat kritiikkiä...
0Äänestä
Aluksi 4 kysymystä
Yritän olla kritisoimatta, mutta koska itselläni on 18-vuotias tytär, olisi mielenkiintoista saada selville, mitä avaajan kaltaisen nuoren naisen päässä liikkuu - vai liikkuuko mitään?
Omalla tyttärelläni tosin on lukio velä kesken, eli yksi vuosi jäljellä. Hän kirjoittaa ensimmäisen aineensa nyt syksyllä ja loput keväällä. Sitten on vasta ammatillisten opintojen vuoro, joissa menee ainakin 4 ja puoli vuotta. Tämän jälkeen hänen täytyisi löytää paikkansa työelämässä.
Itse ainakin äitinä toivon, että tyttäreni päässä liikkuisi nyt aivan toisenlaisia ajatuksia kuin avaajalla. Me emme avaajan taustoista tiedä. Ehkä hänet on kasvatettu niin, että naisen ainoa tehtävä on synnyttää mahdollsimman nuorena?
Tai ehkä hänet on kasvatettu täysin päinvastoin ja hänen vanhemmillaan on hänen suhteensa suuria odotuksia, mutta nuorena ihmisenä hän haluaa kapinoida ja tehdä omat valintansa, vaikka siten "ampuisikin itseään" (ja kumppaniaan ja lastansa) "jalkaan"?
Äidin ammatti tarjoilijana ei ehken pienlapsiperheen elämän kannalta ole optimaalinen. Toki onhan niitä lounasravintoloitakin, joissa työaika on päivällä, mutta onko aloittelevalla tarjoilijalla mitään saumaa päästä töihin tälläisiin paikkoihin?
Mnusta tämä avauksen ajatus on todella surullinen, jos on totta. Toivotaan että se on tehty vain ärsyttämismielessä ja vain ehkäpä 13-vuotiaan lapsen tekemä.
0Äänestä
mariiiiiiiiia
En usko työpaikan vakiintumiseen. Onhan se totta jos tai kun on töissä niin tulee enemmän rahaa ja on taloudellisesti helpompaa, mutta työttömyydestä kärsii paljon vanhemmatkin ihmiset kuin minä, joten ei se ole aina se autuus, että kun sä olet työelämässä niin susta vasta sitten tulee hyvä äiti. Toki jos pistää palkasta aina säästöön, joten näin on ylimääräistä rahaa, niin se etuoikeus voi olla ihmisellä joka on jo pitkään ollut työelämässä kiinni niin sitten kun pystyy kustantamaan paljon enemmän sille lapselle kaikkea tarvikkeista lähtien. Mutta vaikka ois työelämässä kiinni ollut jo useita vuosia, niin eihän kaikilla se palkka välttämättä ole niin suuri, riippuu toki hyvin paljon millä alalla on töissä, mutta jos tienaa silleen että sillä kyllä elää mutta siitä ei jää paljoakaan tähteeksi ellei yhtään kun eletään niitä viim. päiviä ennen kuin tulee seuraava palkka niin mistä sä pistät säästöön? et mistään. Ja äitihän minä olisin siinä missä kuka tahansa muukin, mä oon äitiyslomalla sitten, enkä saa tuloja sen kummemmin kuin kukaan muukaan äiti.
2v on mun mielestä ainakin ihan sen verran pitkä aika, että ei tässä suhteessa näin kauan oltais toisissamme roikuttu vaan huvin vuoksi. Eli ihan vakavissamme ollaan. Minun omat vanhemmat seurusteli 6kk ja alkoivat sitten yrittämään mua aikoinaan. Enkä näkisi lasta häiriö tekijänä, meillä on edelleen aikaa toisillemme ja olemme yhdessä, mutta meidän elämään kuuluisi myös pieni suloisuus mikä on vain positiivinen asia. Mies tietää että haaveilen vauvasta ja asia oli hänelle ok, ei hän muuten olisi ruvennut minun kanssa yrittämään pienokaista.
Ja miksi mulle pitäisi tulla koko ajan kritiikkiä?? kiinostaa toki :))
0Äänestä
mariiiiiiiiia
Kappas, satuit vielä samaan aikaan tänne!
Voin kertoa että tämä valinta on tullut täysin omasta päästäni. Vanhempani eivät ole painostaneet minua suuntaan tai toiseen ja he eivät ole edes saaneet näin nuorena minua mitä minä tässä nyt oon lasta yrittämässä, vaan he alkoivat yrittämään mua 28-vuotiaina ja saivat minut 29v. En tiedä miksi minusta tulee näin kova kiintymys pikkuisia kohtaan. Kai se on vaan mun luonteessa? ja luonnehan on aivan mysteeri että mistä se tulee, se vaan tulee sellaiseksi kun on tullakseen. Joidenkin lapsien vanhemmissa ja heidän lapsissaan, niin voi olla hyvin samallaiset luonteenpiirteet ja sitten taas toiset voivatkin olla ihan eri pallonpuoliskoilta ja siksi esimerkiksi menee aikuisiällä sukset ristiin , eikä olla oman vanhemman kanssa enää missään tekemisissä !
Ja sillä ei oo mitään merkitystä mihin aikaan äidin tai isän ammattia tehdään. On monia muitakin ammatteja joissa tehdään yötyötä. Esimerkiksi sairaaloissa. Onko se sitten huonompi ammatti siinä missä tarjoilija? ehkä palkallisesti, mutta työajoiltaan niissä töissä ei ole mitään eroa. Samoin poliisin työ ja niin edelleen. Ihmettelen suuresti.
0Äänestä
Aluksi 4 kysymystä
mariiiiiiiiia kirjoitti:
Kappas, satuit vielä samaan aikaan tänne!
Voin kertoa että tämä valinta on tullut täysin omasta päästäni. Vanhempani eivät ole painostaneet minua suuntaan tai toiseen ja he eivät ole edes saaneet näin nuorena minua mitä minä tässä nyt oon lasta yrittämässä, vaan he alkoivat yrittämään mua 28-vuotiaina ja saivat minut 29v. En tiedä miksi minusta tulee näin kova kiintymys pikkuisia kohtaan. Kai se on vaan mun luonteessa? ja luonnehan on aivan mysteeri että mistä se tulee, se vaan tulee sellaiseksi kun on tullakseen. Joidenkin lapsien vanhemmissa ja heidän lapsissaan, niin voi olla hyvin samallaiset luonteenpiirteet ja sitten taas toiset voivatkin olla ihan eri pallonpuoliskoilta ja siksi esimerkiksi menee aikuisiällä sukset ristiin , eikä olla oman vanhemman kanssa enää missään tekemisissä !
Ja sillä ei oo mitään merkitystä mihin aikaan äidin tai isän ammattia tehdään. On monia muitakin ammatteja joissa tehdään yötyötä. Esimerkiksi sairaaloissa. Onko se sitten huonompi ammatti siinä missä tarjoilija? ehkä palkallisesti, mutta työajoiltaan niissä töissä ei ole mitään eroa. Samoin poliisin työ ja niin edelleen. Ihmettelen suuresti.
Olet tainnut tehdä samankaltaisen avauksen aiemmin tuonne teini-palstalle? Tai ainakin kuulosti kovin tutulta. Jos olet sama kirjoittaja, tuo teidän suunnitteluvaiheenne on onneksi kestänyt jo jonkin aikaa. Ehkäpä jopa kuitenkin mietit, onko aika lapselle oikea?
Parisuhde ilman lasta ja lapsen kanssa eroaa totaalisesti toisistaan. :) Ei lapsi ole häiriötekijä muussa mielessä, kuin että se vie parisuhteen hoitamiselta rutosti aikaa. Nuori, tuore isä ei ehkä sitä kestä, jos on katsellut maailmaa sinun laillasi ruusunpunaisten lasien läpi.
Itse en rakkaaltani halunnut viedä nuoruutta, koska rakastin häntä enemmän kuin mitä tunsin "kiintymystä pikkuisia kohtaan". Minusta se olisi ollut itsekästä. Ota nyt ainakin selvää, onko kumppanillasi yhtä kiihkeä vauvakuume kuin sinulla vai onko hän vaan että "asia on hänelle ok..."
Huomaathan, että tässä on totaalinen ero: 1. asia hänelle ok 2. Hänen mielestään juuri nyt nyt nyt nyt on aika tehdä lapsi!!!!
0Äänestä
Tarjoilijaäiti
mariiiiiiiiia kirjoitti:
Kappas, satuit vielä samaan aikaan tänne!
Voin kertoa että tämä valinta on tullut täysin omasta päästäni. Vanhempani eivät ole painostaneet minua suuntaan tai toiseen ja he eivät ole edes saaneet näin nuorena minua mitä minä tässä nyt oon lasta yrittämässä, vaan he alkoivat yrittämään mua 28-vuotiaina ja saivat minut 29v. En tiedä miksi minusta tulee näin kova kiintymys pikkuisia kohtaan. Kai se on vaan mun luonteessa? ja luonnehan on aivan mysteeri että mistä se tulee, se vaan tulee sellaiseksi kun on tullakseen. Joidenkin lapsien vanhemmissa ja heidän lapsissaan, niin voi olla hyvin samallaiset luonteenpiirteet ja sitten taas toiset voivatkin olla ihan eri pallonpuoliskoilta ja siksi esimerkiksi menee aikuisiällä sukset ristiin , eikä olla oman vanhemman kanssa enää missään tekemisissä !
Ja sillä ei oo mitään merkitystä mihin aikaan äidin tai isän ammattia tehdään. On monia muitakin ammatteja joissa tehdään yötyötä. Esimerkiksi sairaaloissa. Onko se sitten huonompi ammatti siinä missä tarjoilija? ehkä palkallisesti, mutta työajoiltaan niissä töissä ei ole mitään eroa. Samoin poliisin työ ja niin edelleen. Ihmettelen suuresti.
Toinen tarjoilijaäiti täällä! Tarjoilijoita ei varsinaisesti oli yövuoroa niinkuin näillä sairaaloissa työskentelevillä yms! Tää työ on iltapainotteista, sanotaan vaikka että suurimmaks osaks teet vuoroja 14-21 ja 17-24. Ja meille on siunattu TESiin se yks viidestä vkl vapaaksi, milloin voisi lapsen kanssa olla kokopäivän. Itsepä tässä mietin että mihinkä sitä menisi töihin että lastaan näkisi muinakin päivinä kun vapaapäivinä, tietty sittenkin äitiysloma loppuu. Kun aloitat työt joudut tekemään ne "paskavuorot" ja et työpäivänä näe lasta.
Toinen, kelalta kun saat vanhempainrahaa, se on ansiosidonnaista. Jos ei ole tuloja, saat about. 500e ja jos oot edes puolivuotta ollu töissä saat n. 1200-1300 jos palkkasi on TESin mukainen, aika kova ero.
0Äänestä
.-.-.-.-.
Tarjoilijaäiti kirjoitti:
Toinen tarjoilijaäiti täällä! Tarjoilijoita ei varsinaisesti oli yövuoroa niinkuin näillä sairaaloissa työskentelevillä yms! Tää työ on iltapainotteista, sanotaan vaikka että suurimmaks osaks teet vuoroja 14-21 ja 17-24. Ja meille on siunattu TESiin se yks viidestä vkl vapaaksi, milloin voisi lapsen kanssa olla kokopäivän. Itsepä tässä mietin että mihinkä sitä menisi töihin että lastaan näkisi muinakin päivinä kun vapaapäivinä, tietty sittenkin äitiysloma loppuu. Kun aloitat työt joudut tekemään ne "paskavuorot" ja et työpäivänä näe lasta.
Toinen, kelalta kun saat vanhempainrahaa, se on ansiosidonnaista. Jos ei ole tuloja, saat about. 500e ja jos oot edes puolivuotta ollu töissä saat n. 1200-1300 jos palkkasi on TESin mukainen, aika kova ero.
Miksi työpäivänä ei näe lasta? En minä ainakaan vienyt lasta hoitoon, jos oli klo 17 alkava vuoro.. Ja klo 14 alkavalle vuorollekin voi viedä lapsen myöhemmin.. Vai miksi pitäisi viedä jo heti klo 8?? Kyllä meillä ainakin tarhaan ilmoitetaan hoitoajat, joita tarvitaan eikä automaattisesti pidetä lasta joka päivä koko tarhan aukiolon ajan.. Tietty jos te olette yksi näistä perheistä jotka näin tekee.......
0Äänestä
Viisivirhettä
Koska vaikutat avauksen ja tekstiesi perusteella henkisesti ikäisiäsi nuoremmalta, annan aluksi yhden neuvon:
Ota ensin selville, kuinka paljon äitiys- ja vanhempain rahaa sinulle maksetaan. Laske paljonko menetät, jos jäät äitiyslomalle n. vuoden kuluttua verrattuna siihen että olet ollut pidempään työelämässä. Tässä linkki Kelan sivuille laskuriin:
Yleensä 18-vuotiaat osaavat jo ajatella kypsemmin näitä elämän kylmiä realiteetteja. Koska sinulta sai kysyä mitä vain haluaa, niin kysyn:
Oletko käynyt koulusi normaaliopetuksessa, vai oletko ollut pienryhmäopetuksessa? Millainen koulumenestyksesi oli? Koetko, ettet pysty pätemään ikäistesi joukossa muuten kuin tekemällä lapsen? Tunnetko alemmuuskomplekseja, koetko ettet riitä omana itsenäsi, vaan tarvitset lapsen egosi jatkoksi?
0Äänestä
mariiiiiiiiia
En ole tehnyt avausta minnekkään muualle palstalle aiemmin, vasta kuin nyt tänne. Ja mieheni ei ole sitä hilluja tyyppiä mikä hihkuen hehkuttaa millon mistäkin hymy korvissa, hän olisi kyllä osannut sanoa jos ei tätä asiaa nyt haluaisi, onhan kuitenkin minua myöskin muutaman vuoden vanhempi.
Ja sitten:
Oletko käynyt koulusi normaaliopetuksessa, vai oletko ollut pienryhmäopetuksessa? - No kuule ihan normaaliopetuksessa oon kyllä käyny. Vaikeimmissa aineissa fysiikassa, kemiassa, matikassa niin välillä pienryhmäopetuksessa.
Koetko ettet pysty pätemään ikäistesi joukossa muuten kuin tekemällä lapsen? - Lapsia ei tietääkseni tehdä pätemisen tarpeesta vaan rakkaudesta?
Tunnetko alemmuuskomplekseja, koetko ettet riitä omana itsenäsi, vaan tarvitset lapsen egosi jatkoksi? - Sama vastaus kun aiempaakin kysymykseen.
Ja kerkeän kyllä sitten katsoa myöhemminkin vielä nuo kela ym jutut. Tässä kuussa kun ollaan vasta alettu yrittämään lasta ja mulle on nuo raha-asiat nyt loppujenlopuksi ihan yks ja sama, kun mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen, sen verran kuitenkin kun tiedän ettemme pa:aaksi jää ja kiitos vain siitä että olen mielestäni jälkeenjäänyt , haaa antaa tulla vaan roppakaupalla tämä rumuutta ;)
0Äänestä
"...mä haluan...."
No niin, tuohan jo selittääkin, ettet ole ajatellut näitä Kelan korvausten vaihtelevuutta, jos sinulla on ollut matemaattisissa aineissa vaikeuksia. On aika luonnollista, ettei sellaista halua ajatella, mikä on työlästä. Mulla oli KA peruskoulun jälkeen 8,6 ja lukiossa kävin ns. pitkän matikan kurssit, joten lasten hankinnan yhteydessä ajattelin myös, miten en sössisi KELA-korvauksiani ihan vain omaa tyhmyyttäni.
Tuo viimeinen kirjoittamasi kappale paljastaa, mikä on henkisen kehityksesi taso. "...mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen...."
Siis "...mä haluan...." Siinä se menee komeasti lapsi pesuveden mukana, kun "...mä haluan...." Samoin parisuhde, eikä miehenkään todellista haluamista juuri kysytä, kun "...MÄ haluan...."
0Äänestä
mammavaan
Täällä 20-vuotias tarjoilija, 2kk ikäisen tytön äiti.. Itse ehdin olla vuoden töissä ennen lapseni syntymää, joten vanhempainraha on n. 1100e/kk .. mieheni vakituisessa työpaikassa, silti rahat tiukassa, koska vauva kasvaa nopeasti eli koko ajan tarvii lisää vaatteita, myös vaippoihin yms. menee rahaa mitä ei osannut ajatellakaan. lapset on kalliita, tähän mennessä rahaa on mennyt n. 4000e kaikkine tarvikkeineen.. joten ei ne raha-asiat oo ihan yks ja sama, jos ajattelet noin niin ajattelet myöskin lapsesi hyvinvoinnista niin. me olemme päättäneet että tämä jää ainoaksi, jotta pääsen opiskelemaan kunnon ammatin ja saamme lapselle hyvän elämän.
0Äänestä
19+14
Miten meinaat pärjätä kun jäät yksinhuoltajaksi? Mihin meinaat laittaa lapsen kun viina/biletyshammasta alkaa kolottamaan? Pystyttekö rehellisesti keskenänne kustantamaan lapselle hyvän elämän, vai tuleeko lapsesta rahareikä esim isovanhemmille?
Nuorena äidiksi tulossa ei ole mitään vikaa jos asiat hoitaa oikein, lapsen parasta ajatellen.
Ps. Jos mieheni olisi sanonut lapsen hankkimiseen OK, olisin jättänyt lapsen tekemättä. Jos et edes lausetta "haluan lapsen kanssasi mahdollisimman pian" hänen suustaan kuule jäät luultavimmin yksin jo raskauden aikana.
0Äänestä
?!
Miksi on olettamus, että nykyään kaikki nuoret haluavat ryypätä ja rellestää baarista toiseen? Mulle ei ole vieläkään tuota vaihetta tullut.. Koko ikäni aikana olen käynyt 3 kertaa baarissa, enkä silloinkaan ole juonut kun max 3 juomaa eli ikinä en ole ollut edes kännissä.. Ja ikää 25v.. Kai mä sitten vaan oon myös jälkeenjäänyt tai jotain kun moinen tyhmyys ei mua kiinnosta.
Lapsellakin ikää jo 2v eikä kertaakaan ole ollut yökylässä..
0Äänestä
19+14
?! kirjoitti:
Miksi on olettamus, että nykyään kaikki nuoret haluavat ryypätä ja rellestää baarista toiseen? Mulle ei ole vieläkään tuota vaihetta tullut.. Koko ikäni aikana olen käynyt 3 kertaa baarissa, enkä silloinkaan ole juonut kun max 3 juomaa eli ikinä en ole ollut edes kännissä.. Ja ikää 25v.. Kai mä sitten vaan oon myös jälkeenjäänyt tai jotain kun moinen tyhmyys ei mua kiinnosta.
Lapsellakin ikää jo 2v eikä kertaakaan ole ollut yökylässä..
25 (tai 23 kun lapsen sait) on aika eri kuin 18. 18 kun on laillisen luvan vasta juuri siihen juomiseen saanut joten liennee kohtuullista olettaa että hän sitä oikeuttaan joskus tahtoo käyttää.
Ap:n kommentti oli: "Miksi mulla myöskään kolottaisi biletyshammasta sen kummemmin kuin muillakaan ihmisillä?" vaikuttaako toi nyt rehellisesti siltä että hänen juhlintansa olisi nyt joksikin aikaa juhlittu?
Ps. Ihana kun pidät itseäsi vielä nuorena :D Voi kun itse pystyisi samaan.
0Äänestä
?1
19+14 kirjoitti:
25 (tai 23 kun lapsen sait) on aika eri kuin 18. 18 kun on laillisen luvan vasta juuri siihen juomiseen saanut joten liennee kohtuullista olettaa että hän sitä oikeuttaan joskus tahtoo käyttää.
Ap:n kommentti oli: "Miksi mulla myöskään kolottaisi biletyshammasta sen kummemmin kuin muillakaan ihmisillä?" vaikuttaako toi nyt rehellisesti siltä että hänen juhlintansa olisi nyt joksikin aikaa juhlittu?
Ps. Ihana kun pidät itseäsi vielä nuorena :D Voi kun itse pystyisi samaan.
Tiedän, että on eriasia minun kohdalla kun olen vanhempi :) Meinasin vain tuota, että kaikilla ei tule edes sitä biletysvaihetta.. (Tai sitten mulla se on jotenkin myöhässä..) Toivotaan ettei ap:llekkaan sellaista vaihetta tule, jos raskautuu!
Mutta siis tuohon jälkimmäiseen vastaisin, että eipä sitä 18v vielä tiedä alkaako se biletyshammas kolottamaan vai ei..
0Äänestä
Itsekästä...........
Eipä tarvinnut montaa kysymystä tehdä, kun se asian ydin sieltä tulikin: "...mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen...."
0Äänestä
mariiiiiiiiia
Siis mikä vika siinä on että mä haluan tehdä lapsen? pitäiskö sit jossitella.
Ja ette tiedä yhtään mitään mun miehestä, et millanen hän on, niin älkää ruvetko sanomaan.
Ja miten meinaan pärjätä kun jään yksinhuoltajaksi, ymmärrätkö sä etten mä näillä näkymin oo jäämässä, meillä pelittää oikein hyvin, niin miksi ajatella edes noin ilkeää ja rankkaa asiaa??
Miksi mulla myöskään kolottaisi biletyshammasta sen kummemmin kuin muillakaan ihmisillä?
Kyllä pystytään rehellisesti kustantamaan myöskin hyvä elämä lapselle, kun mä en just halua sitä että kaikki on isovanhempien hankkimaa ja ne voi sillä rehvastella, hei se ois MEIDÄN lapsi , he ovat lapsensa JO TEHNEET Mun lapselle ei kukaan muu ole äiti kuin MINÄ ja isä on vaan MUN MIES. Toistan vielä, muussakin mielessä siis kuin biologisessa!!
Miksette hyökkää samalla lailla jonkun 36-vuotiaan äidin kimppuun, mikä mussa yllyttää hyökkäämään?? loppujenlopuksi. Tai minähän tänne tämän kyselyaloitteen tein, mutta silti
0Äänestä
ninin
"ymmärrätkö sä etten mä näillä näkymin oo jäämässä, meillä pelittää oikein hyvin, niin miksi ajatella edes noin ilkeää ja rankkaa asiaa??"
Mitä jos miehesi jää auton alle kun lapsenne on viikon ikäinen? Pärjäätkö yksin rahallisesti ja henkisesti? Aina se yksinhuoltajuus ei ole itsestä kiinni, eikä edes siitä puolisosta. Jos aiot ottaa vastuun lapsen elämästä, sinun täytyy ajatella asioita kaikista näkökulmista. Entä onko miehesi valmis ottamaan vastuun lapsen elämästä yksin jos sinulle tapahtuu jotain?
0Äänestä
Joitain kysymyksiä
Jos olisit 36-vuotias ja tehnyt samanlaisen aloituksen, olisit varmasti saanut myös kritiikkiä osaksesi:
36v joka on alkanut juuri yrittämään esikoista, kysy jotain? ... jos vain haluat :)
Näyttäisikö pikkuisen hölmöltä? Samoin luepa vastauksesi ja kuvittele paikallesi 36-vuotias nainen. Vähänkö olisi hassuja vastauksia.
No, kerropa jotain miehestäsi? Muutakin, kuin että hän on muutaman vuoden vanhempi ja hänelle on ok, kun sulla on hinku saada lapsi ja että hän ei ole hymy korvissa tyyppiä.
Millainen koulutus miehelläsi on? Onko miehelläsi vakituinen työpaikka? Kauanko hän on ollut työssä? Oletteko naimisissa? Oletteko asuntosäästäjiä? Onko hänellä tai sinulla säästöjä vauvaa varten? Onko teillä tulevaisuudessa mahdollisuus ostaa isompi asunto läheltä lapsen hoitopaikaa tai koulua? (Kaksio käy äkkiä pieneksi) Onko teillä aikomus säästää lapselle opiskelurahoja esim. lapsilisistä? Otatko lapselle vakuutuksen? Onko teillä vanhemmilla henkivakuutus? Miten kotinne ja omaisuutenne on vakuutettu?
0Äänestä
heh heh
Joitain kysymyksiä kirjoitti:
Jos olisit 36-vuotias ja tehnyt samanlaisen aloituksen, olisit varmasti saanut myös kritiikkiä osaksesi:
36v joka on alkanut juuri yrittämään esikoista, kysy jotain? ... jos vain haluat :)
Näyttäisikö pikkuisen hölmöltä? Samoin luepa vastauksesi ja kuvittele paikallesi 36-vuotias nainen. Vähänkö olisi hassuja vastauksia.
No, kerropa jotain miehestäsi? Muutakin, kuin että hän on muutaman vuoden vanhempi ja hänelle on ok, kun sulla on hinku saada lapsi ja että hän ei ole hymy korvissa tyyppiä.
Millainen koulutus miehelläsi on? Onko miehelläsi vakituinen työpaikka? Kauanko hän on ollut työssä? Oletteko naimisissa? Oletteko asuntosäästäjiä? Onko hänellä tai sinulla säästöjä vauvaa varten? Onko teillä tulevaisuudessa mahdollisuus ostaa isompi asunto läheltä lapsen hoitopaikaa tai koulua? (Kaksio käy äkkiä pieneksi) Onko teillä aikomus säästää lapselle opiskelurahoja esim. lapsilisistä? Otatko lapselle vakuutuksen? Onko teillä vanhemmilla henkivakuutus? Miten kotinne ja omaisuutenne on vakuutettu?
Ei se kaksio välttämättä käy pieneksi.. Meillä asutaan vieläkin kaksiossa, vaikka on lapsikin ja tiedämpä perheen, joka asuu OMASSA yksiössä lapsen kanssa ;) Ja lapsilisistä ei ole millään muotoa pakollista säästää.. Eipä ole omat vanhempanikaan noista minulle säästäneet ja hyvin olen silti saanut koulutuksen.. En ymmärrä edes tuota, että nykypäivänä pitäisi aina olla OMA asunto.. Se ei todellakaan ole se olennaisin asia elämässä (mulla ainakaan).
0Äänestä
Joitain kysymyksiä
heh heh kirjoitti:
Ei se kaksio välttämättä käy pieneksi.. Meillä asutaan vieläkin kaksiossa, vaikka on lapsikin ja tiedämpä perheen, joka asuu OMASSA yksiössä lapsen kanssa ;) Ja lapsilisistä ei ole millään muotoa pakollista säästää.. Eipä ole omat vanhempanikaan noista minulle säästäneet ja hyvin olen silti saanut koulutuksen.. En ymmärrä edes tuota, että nykypäivänä pitäisi aina olla OMA asunto.. Se ei todellakaan ole se olennaisin asia elämässä (mulla ainakaan).
Heh heh itsellesi. Avaajahan halusi että hänelle esitetään kysymyksiä, mitä tahansa. Nuo asiat oli itselläni kunnossa ennen ensimmäistä lasta ja olen yhä naimisissa ja vietämme 24 hääpäivää. Lapsilla on mukava pesämuna tilillään, hyvät koulutukset jnpp. Ei tee lainkaan pahaa laittaa asiat kondikseen ennen lasten syntymää. Tietty kaikki ei ole samalla viivalla - parempi olla muita edellä. :)
0Äänestä
oioioioioioio
Tsemppiä aloittajalle ja onnea yritykseen ! Vuoroin naureskellen vuoroin inhoten luin noita vastauksia ja kysymyslistoja. Kyllä on naurettavaa porukkaa.
Kuvastaa nykyajan suorituskeskeista maailmaa, että lapsia ei voisi hankkia ennen kuin on kaikki mahdolliset asiat ja tavarat valmiina. Ihmisen elämä ei koskaan ole valmis, ei henkisesti eikä materialistisesti. Aina on parantamisen ja kehittämisen varaa. Tässä syy siihen miksi Suomessa on ensi synnyttäjien keski-ikä pitkästi yli 30 vuotta ja niin monet joutuvat turvautumaan lapsettomuushoitoihin kun biologisesti paras lisääntymisaika on kulutettu haalimalla sitä omaisuutta ja varmaa työpaikkaa.
Nuoret vanhemmat jaksavat vauva-arkea paremmin, valvominen yms ei rasita niin pahasti. Lisäksi kun lapsi tulee teini-ikään nuoret vanhemmat ymmärtävät lastaan helpommin kun omat kasvukivut ovat muistissa. Ja sitten kun lapset pääsevät omilleen on vanhemmilla vielä vuosia aikaa nauttia elämästään ja työstään.
Itse olen saanut esikoiseni 19-vuotiaana. Ei ollut ammattia, asuntoa eikä omaisuutta. Ja pian ei ollut miestäkään. Kummasti sitä selvittiin eikä tarvinnut sosiaalitoimeen tai vanhempiin turvautua. Koulut tuli käytyä ja hyvä ammatti hankittua.
Voin vertaisena keskustella lasteni kanssa esim heidän kuuntelemastaan musiikista tai muista heidän elämäänsä liittyvästä asioista. En usko että se olisi samalla tavalla mahdollista jos olisin lähempänä 60 ikävuotta nyt kun lapseni ovat teini-iässä. Senkin kyllä saan vielä kokea sillä minulla on myös iltatähti vauva jonka synnytin 40 vuotiaana :)
0Äänestä
lol-lol-lol-lol
Vain idiootit vetää tuon lapsettomuuskortin esiin joka käänteessä, kun puhutaan teinivanhemmuudesta.
Biologisesti paras lisääntymisaika on se aika, kun nainen on kyllin terve selviämään raskaudesta ja synnytyksestä ja hänellä on melko säännöllinen kuukautiskierto.
Onkohan olemassa edes arvailuja siitä, paljonko lapsettomista naisista/miehistä on lapsettomia esim. synnynnäisen sairauden tai poikkeavuuden vuoksi? Moniko on lapseton elämäntapojensa tai sairauksiensa vuoksi (ylipaino, tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunnan puute, anoreksia)? Monenko kohdalla lapsettomuudelle ei löydy syytä. Ei varmasti ole olemassa mitään tilastoa siitä, moniko on vain jättänyt juuri omalla kohdallaan lapsen teon vain liian myöhäiseksi.
Nainen on hedelmällinen niin kauan kun hänellä on säännölliset kuukautiset eli vaikka tuonne 55-vuotiaaksi asti ilman mitään hedelmällisyyshoitoja. Jos nainen on hedelmätön, hän voi olla sitä myos alle 20-vuotiaana.
Mies voi olla hedelmällinen niin kauan kun tallaa tällä pallolla tai hän voi olla hedelmätön esim. 5 vuotiaana sairastetun tuhkarokon jälkeisen kivestulehduksen vuoksi. So what?
0Äänestä
erään äidin näkemys
minkä ikäinen kumppanisi on? Onko hänellä on vakituinen työ, onko armeija jo käyty, jne.
Oletko pohtinut asiaa miehesi kannalta... Jotenkin viestistä korostuu se mitä sinä haluat ja miten asian näet, mutta entä kumppanisi. Faktahan on se että lapsen saaminen muuttaa arkielämää aika lailla ja kaikki asiat ei aina ole positiivisia muutoksia. Esim. jos vauvalla on jokin sairaus, vaaditaan siinä hengisen jaksamisen lisäksi taloudellistakin kapasiteettia.
Meillä esikoinen oli ns. vaativa vauva ja kyllä meidän pitkäaikainen avioliittokin oli koetuksella... Mies oli ok lapsen hankkimisen suhteen, joskaan hän ei niitä hingunut. Onneksi taloutemme oli kunnossa (jo pelkästään vauvan sairasteluun, lääkkeisiin, sairaalahoitoon, ym. meni satoja ja satoja euroja jo ensimmäisenä ikävuotena). Lähipiiristäkään ei apua herunut, vaikka minä olin jatkuvan valvomisen ja loputtoman huolen seurauksena jo ihan lopussa ja elämä oli suorittamista - toimin kuin kone. Kyllä siinä kaukana oli vaaleanpunaiset unelmat vauva-ajasta, minun osalta esikoisen vauva-aika on jokseenkin harmaan peitossa.
Onnea kaikeasta huolimatta, sitä varmaan tulette tarvitsemaan :)
0Äänestä
erään äidin näkemys
hengisen => henkisen siis :D
0Äänestä
28v äiti
Mä toivotan kanssa onnea! Ei elämää voi liiaksi suunnitella sen huomaa jokainen jossain kohtaa ja lisääntyminen nyt on ihmiselämän perimmäinen tarkoitus. Toki lapsentekooikeus kaikilla tuo myös lapsenkasvatusvastuun myös kaikille.
0Äänestä
naisenrautakoura
Voi voi, levitä reikäsi ja karkota miehesi : )
0Äänestä
naisenrautakoura
...sanoo pienimunainen mies. : )
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Oletko valmistunut ammattiin?
Onko sinulla työpaikka?
Millaisessa asunnossa asut?
Kuinka pitkään jatkuneessa parisuhteessa elät?
Oletko valmistunut ammattiin?
- Juu, musta tuli tarjoilija ja koitan nyt elokuussa alkaa etsimään duunia.
Onko sinulla työpaikka?
- Ei ole vielä.
Millaisessa asunnossa asut?
- Vuokralla kerrostalo kaksiossa.
Kuinka pitkään jatkuneessa parisuhteessa elät?
- Seurustellut olen nyt 2v
...ja pari lisää.
Kannattaisiko yrittää esikoista vasta sitten, kun sinulla on mielellään vakituinen työpaikka? En usko, että tulet katumaan. Olet niin nuori, että voi hyvin metsästää ensin työpaikkaa vaikka ihan muutamankin vuoden.
Kahden vuoden seurustelu on vielä melko lyhyt aika. Onko puolisosi samaa mieltä, että nyt olisi jo lapsen aika?
En sano, että oma toimintatapani on ainoa oikea ja tuo ikuisen onnen, mutta antaa se kuitenkin lasten kasvattamiselle hyvät lähtökohdat. Itse en kokenut liian pitkänä sitä 10 vuotta, joka meillä oli aikaa vain toisillemme.
Toivottavasti olette vielä 20 vuoden kuluttua onnelllisesti yhdessä.
Tämän täytyy olla provo, tai sitten muuten vain nautit siitä että saat kritiikkiä...
Yritän olla kritisoimatta, mutta koska itselläni on 18-vuotias tytär, olisi mielenkiintoista saada selville, mitä avaajan kaltaisen nuoren naisen päässä liikkuu - vai liikkuuko mitään?
Omalla tyttärelläni tosin on lukio velä kesken, eli yksi vuosi jäljellä. Hän kirjoittaa ensimmäisen aineensa nyt syksyllä ja loput keväällä. Sitten on vasta ammatillisten opintojen vuoro, joissa menee ainakin 4 ja puoli vuotta. Tämän jälkeen hänen täytyisi löytää paikkansa työelämässä.
Itse ainakin äitinä toivon, että tyttäreni päässä liikkuisi nyt aivan toisenlaisia ajatuksia kuin avaajalla. Me emme avaajan taustoista tiedä. Ehkä hänet on kasvatettu niin, että naisen ainoa tehtävä on synnyttää mahdollsimman nuorena?
Tai ehkä hänet on kasvatettu täysin päinvastoin ja hänen vanhemmillaan on hänen suhteensa suuria odotuksia, mutta nuorena ihmisenä hän haluaa kapinoida ja tehdä omat valintansa, vaikka siten "ampuisikin itseään" (ja kumppaniaan ja lastansa) "jalkaan"?
Äidin ammatti tarjoilijana ei ehken pienlapsiperheen elämän kannalta ole optimaalinen. Toki onhan niitä lounasravintoloitakin, joissa työaika on päivällä, mutta onko aloittelevalla tarjoilijalla mitään saumaa päästä töihin tälläisiin paikkoihin?
Mnusta tämä avauksen ajatus on todella surullinen, jos on totta. Toivotaan että se on tehty vain ärsyttämismielessä ja vain ehkäpä 13-vuotiaan lapsen tekemä.
En usko työpaikan vakiintumiseen. Onhan se totta jos tai kun on töissä niin tulee enemmän rahaa ja on taloudellisesti helpompaa, mutta työttömyydestä kärsii paljon vanhemmatkin ihmiset kuin minä, joten ei se ole aina se autuus, että kun sä olet työelämässä niin susta vasta sitten tulee hyvä äiti. Toki jos pistää palkasta aina säästöön, joten näin on ylimääräistä rahaa, niin se etuoikeus voi olla ihmisellä joka on jo pitkään ollut työelämässä kiinni niin sitten kun pystyy kustantamaan paljon enemmän sille lapselle kaikkea tarvikkeista lähtien. Mutta vaikka ois työelämässä kiinni ollut jo useita vuosia, niin eihän kaikilla se palkka välttämättä ole niin suuri, riippuu toki hyvin paljon millä alalla on töissä, mutta jos tienaa silleen että sillä kyllä elää mutta siitä ei jää paljoakaan tähteeksi ellei yhtään kun eletään niitä viim. päiviä ennen kuin tulee seuraava palkka niin mistä sä pistät säästöön? et mistään. Ja äitihän minä olisin siinä missä kuka tahansa muukin, mä oon äitiyslomalla sitten, enkä saa tuloja sen kummemmin kuin kukaan muukaan äiti.
2v on mun mielestä ainakin ihan sen verran pitkä aika, että ei tässä suhteessa näin kauan oltais toisissamme roikuttu vaan huvin vuoksi. Eli ihan vakavissamme ollaan. Minun omat vanhemmat seurusteli 6kk ja alkoivat sitten yrittämään mua aikoinaan. Enkä näkisi lasta häiriö tekijänä, meillä on edelleen aikaa toisillemme ja olemme yhdessä, mutta meidän elämään kuuluisi myös pieni suloisuus mikä on vain positiivinen asia. Mies tietää että haaveilen vauvasta ja asia oli hänelle ok, ei hän muuten olisi ruvennut minun kanssa yrittämään pienokaista.
Ja miksi mulle pitäisi tulla koko ajan kritiikkiä?? kiinostaa toki :))
Kappas, satuit vielä samaan aikaan tänne!
Voin kertoa että tämä valinta on tullut täysin omasta päästäni. Vanhempani eivät ole painostaneet minua suuntaan tai toiseen ja he eivät ole edes saaneet näin nuorena minua mitä minä tässä nyt oon lasta yrittämässä, vaan he alkoivat yrittämään mua 28-vuotiaina ja saivat minut 29v. En tiedä miksi minusta tulee näin kova kiintymys pikkuisia kohtaan. Kai se on vaan mun luonteessa? ja luonnehan on aivan mysteeri että mistä se tulee, se vaan tulee sellaiseksi kun on tullakseen. Joidenkin lapsien vanhemmissa ja heidän lapsissaan, niin voi olla hyvin samallaiset luonteenpiirteet ja sitten taas toiset voivatkin olla ihan eri pallonpuoliskoilta ja siksi esimerkiksi menee aikuisiällä sukset ristiin , eikä olla oman vanhemman kanssa enää missään tekemisissä !
Ja sillä ei oo mitään merkitystä mihin aikaan äidin tai isän ammattia tehdään. On monia muitakin ammatteja joissa tehdään yötyötä. Esimerkiksi sairaaloissa. Onko se sitten huonompi ammatti siinä missä tarjoilija? ehkä palkallisesti, mutta työajoiltaan niissä töissä ei ole mitään eroa. Samoin poliisin työ ja niin edelleen. Ihmettelen suuresti.
Olet tainnut tehdä samankaltaisen avauksen aiemmin tuonne teini-palstalle? Tai ainakin kuulosti kovin tutulta. Jos olet sama kirjoittaja, tuo teidän suunnitteluvaiheenne on onneksi kestänyt jo jonkin aikaa. Ehkäpä jopa kuitenkin mietit, onko aika lapselle oikea?
Parisuhde ilman lasta ja lapsen kanssa eroaa totaalisesti toisistaan. :)
Ei lapsi ole häiriötekijä muussa mielessä, kuin että se vie parisuhteen hoitamiselta rutosti aikaa. Nuori, tuore isä ei ehkä sitä kestä, jos on katsellut maailmaa sinun laillasi ruusunpunaisten lasien läpi.
Itse en rakkaaltani halunnut viedä nuoruutta, koska rakastin häntä enemmän kuin mitä tunsin "kiintymystä pikkuisia kohtaan". Minusta se olisi ollut itsekästä. Ota nyt ainakin selvää, onko kumppanillasi yhtä kiihkeä vauvakuume kuin sinulla vai onko hän vaan että "asia on hänelle ok..."
Huomaathan, että tässä on totaalinen ero:
1. asia hänelle ok
2. Hänen mielestään juuri nyt nyt nyt nyt on aika tehdä lapsi!!!!
Toinen tarjoilijaäiti täällä! Tarjoilijoita ei varsinaisesti oli yövuoroa niinkuin näillä sairaaloissa työskentelevillä yms! Tää työ on iltapainotteista, sanotaan vaikka että suurimmaks osaks teet vuoroja 14-21 ja 17-24. Ja meille on siunattu TESiin se yks viidestä vkl vapaaksi, milloin voisi lapsen kanssa olla kokopäivän. Itsepä tässä mietin että mihinkä sitä menisi töihin että lastaan näkisi muinakin päivinä kun vapaapäivinä, tietty sittenkin äitiysloma loppuu. Kun aloitat työt joudut tekemään ne "paskavuorot" ja et työpäivänä näe lasta.
Toinen, kelalta kun saat vanhempainrahaa, se on ansiosidonnaista. Jos ei ole tuloja, saat about. 500e ja jos oot edes puolivuotta ollu töissä saat n. 1200-1300 jos palkkasi on TESin mukainen, aika kova ero.
Miksi työpäivänä ei näe lasta? En minä ainakaan vienyt lasta hoitoon, jos oli klo 17 alkava vuoro.. Ja klo 14 alkavalle vuorollekin voi viedä lapsen myöhemmin.. Vai miksi pitäisi viedä jo heti klo 8?? Kyllä meillä ainakin tarhaan ilmoitetaan hoitoajat, joita tarvitaan eikä automaattisesti pidetä lasta joka päivä koko tarhan aukiolon ajan.. Tietty jos te olette yksi näistä perheistä jotka näin tekee.......
Koska vaikutat avauksen ja tekstiesi perusteella henkisesti ikäisiäsi nuoremmalta, annan aluksi yhden neuvon:
Ota ensin selville, kuinka paljon äitiys- ja vanhempain rahaa sinulle maksetaan. Laske paljonko menetät, jos jäät äitiyslomalle n. vuoden kuluttua verrattuna siihen että olet ollut pidempään työelämässä. Tässä linkki Kelan sivuille laskuriin:
http://asiointi.kela.fi/eprlaskenta_app/PRLaskentaApplication?EJ=VR&lang=fi
Yleensä 18-vuotiaat osaavat jo ajatella kypsemmin näitä elämän kylmiä realiteetteja. Koska sinulta sai kysyä mitä vain haluaa, niin kysyn:
Oletko käynyt koulusi normaaliopetuksessa, vai oletko ollut pienryhmäopetuksessa?
Millainen koulumenestyksesi oli?
Koetko, ettet pysty pätemään ikäistesi joukossa muuten kuin tekemällä lapsen?
Tunnetko alemmuuskomplekseja, koetko ettet riitä omana itsenäsi, vaan tarvitset lapsen egosi jatkoksi?
En ole tehnyt avausta minnekkään muualle palstalle aiemmin, vasta kuin nyt tänne. Ja mieheni ei ole sitä hilluja tyyppiä mikä hihkuen hehkuttaa millon mistäkin hymy korvissa, hän olisi kyllä osannut sanoa jos ei tätä asiaa nyt haluaisi, onhan kuitenkin minua myöskin muutaman vuoden vanhempi.
Ja sitten:
Oletko käynyt koulusi normaaliopetuksessa, vai oletko ollut pienryhmäopetuksessa?
- No kuule ihan normaaliopetuksessa oon kyllä käyny. Vaikeimmissa aineissa fysiikassa, kemiassa, matikassa niin välillä pienryhmäopetuksessa.
Millainen koulumenestyksesi oli?
- Valmistuin peruskoulusta keskiarvolla 8,1
Koetko ettet pysty pätemään ikäistesi joukossa muuten kuin tekemällä lapsen?
- Lapsia ei tietääkseni tehdä pätemisen tarpeesta vaan rakkaudesta?
Tunnetko alemmuuskomplekseja, koetko ettet riitä omana itsenäsi, vaan tarvitset lapsen egosi jatkoksi?
- Sama vastaus kun aiempaakin kysymykseen.
Ja kerkeän kyllä sitten katsoa myöhemminkin vielä nuo kela ym jutut. Tässä kuussa kun ollaan vasta alettu yrittämään lasta ja mulle on nuo raha-asiat nyt loppujenlopuksi ihan yks ja sama, kun mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen, sen verran kuitenkin kun tiedän ettemme pa:aaksi jää ja kiitos vain siitä että olen mielestäni jälkeenjäänyt , haaa antaa tulla vaan roppakaupalla tämä rumuutta ;)
No niin, tuohan jo selittääkin, ettet ole ajatellut näitä Kelan korvausten vaihtelevuutta, jos sinulla on ollut matemaattisissa aineissa vaikeuksia. On aika luonnollista, ettei sellaista halua ajatella, mikä on työlästä. Mulla oli KA peruskoulun jälkeen 8,6 ja lukiossa kävin ns. pitkän matikan kurssit, joten lasten hankinnan yhteydessä ajattelin myös, miten en sössisi KELA-korvauksiani ihan vain omaa tyhmyyttäni.
Tuo viimeinen kirjoittamasi kappale paljastaa, mikä on henkisen kehityksesi taso. "...mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen...."
Siis "...mä haluan...." Siinä se menee komeasti lapsi pesuveden mukana, kun "...mä haluan...." Samoin parisuhde, eikä miehenkään todellista haluamista juuri kysytä, kun "...MÄ haluan...."
Täällä 20-vuotias tarjoilija, 2kk ikäisen tytön äiti.. Itse ehdin olla vuoden töissä ennen lapseni syntymää, joten vanhempainraha on n. 1100e/kk .. mieheni vakituisessa työpaikassa, silti rahat tiukassa, koska vauva kasvaa nopeasti eli koko ajan tarvii lisää vaatteita, myös vaippoihin yms. menee rahaa mitä ei osannut ajatellakaan. lapset on kalliita, tähän mennessä rahaa on mennyt n. 4000e kaikkine tarvikkeineen.. joten ei ne raha-asiat oo ihan yks ja sama, jos ajattelet noin niin ajattelet myöskin lapsesi hyvinvoinnista niin. me olemme päättäneet että tämä jää ainoaksi, jotta pääsen opiskelemaan kunnon ammatin ja saamme lapselle hyvän elämän.
Miten meinaat pärjätä kun jäät yksinhuoltajaksi?
Mihin meinaat laittaa lapsen kun viina/biletyshammasta alkaa kolottamaan?
Pystyttekö rehellisesti keskenänne kustantamaan lapselle hyvän elämän, vai tuleeko lapsesta rahareikä esim isovanhemmille?
Nuorena äidiksi tulossa ei ole mitään vikaa jos asiat hoitaa oikein, lapsen parasta ajatellen.
Ps. Jos mieheni olisi sanonut lapsen hankkimiseen OK, olisin jättänyt lapsen tekemättä. Jos et edes lausetta "haluan lapsen kanssasi mahdollisimman pian" hänen suustaan kuule jäät luultavimmin yksin jo raskauden aikana.
Miksi on olettamus, että nykyään kaikki nuoret haluavat ryypätä ja rellestää baarista toiseen? Mulle ei ole vieläkään tuota vaihetta tullut.. Koko ikäni aikana olen käynyt 3 kertaa baarissa, enkä silloinkaan ole juonut kun max 3 juomaa eli ikinä en ole ollut edes kännissä.. Ja ikää 25v.. Kai mä sitten vaan oon myös jälkeenjäänyt tai jotain kun moinen tyhmyys ei mua kiinnosta.
Lapsellakin ikää jo 2v eikä kertaakaan ole ollut yökylässä..
25 (tai 23 kun lapsen sait) on aika eri kuin 18. 18 kun on laillisen luvan vasta juuri siihen juomiseen saanut joten liennee kohtuullista olettaa että hän sitä oikeuttaan joskus tahtoo käyttää.
Ap:n kommentti oli: "Miksi mulla myöskään kolottaisi biletyshammasta sen kummemmin kuin muillakaan ihmisillä?" vaikuttaako toi nyt rehellisesti siltä että hänen juhlintansa olisi nyt joksikin aikaa juhlittu?
Ps. Ihana kun pidät itseäsi vielä nuorena :D Voi kun itse pystyisi samaan.
Tiedän, että on eriasia minun kohdalla kun olen vanhempi :) Meinasin vain tuota, että kaikilla ei tule edes sitä biletysvaihetta.. (Tai sitten mulla se on jotenkin myöhässä..) Toivotaan ettei ap:llekkaan sellaista vaihetta tule, jos raskautuu!
Mutta siis tuohon jälkimmäiseen vastaisin, että eipä sitä 18v vielä tiedä alkaako se biletyshammas kolottamaan vai ei..
Eipä tarvinnut montaa kysymystä tehdä, kun se asian ydin sieltä tulikin:
"...mä haluan tehdä esikoisen nytten niin silloin mä myöskin sen nyt teen...."
Siis mikä vika siinä on että mä haluan tehdä lapsen? pitäiskö sit jossitella.
Ja ette tiedä yhtään mitään mun miehestä, et millanen hän on, niin älkää ruvetko sanomaan.
Ja miten meinaan pärjätä kun jään yksinhuoltajaksi, ymmärrätkö sä etten mä näillä näkymin oo jäämässä, meillä pelittää oikein hyvin, niin miksi ajatella edes noin ilkeää ja rankkaa asiaa??
Miksi mulla myöskään kolottaisi biletyshammasta sen kummemmin kuin muillakaan ihmisillä?
Kyllä pystytään rehellisesti kustantamaan myöskin hyvä elämä lapselle, kun mä en just halua sitä että kaikki on isovanhempien hankkimaa ja ne voi sillä rehvastella, hei se ois MEIDÄN lapsi , he ovat lapsensa JO TEHNEET
Mun lapselle ei kukaan muu ole äiti kuin MINÄ ja isä on vaan MUN MIES. Toistan vielä, muussakin mielessä siis kuin biologisessa!!
Miksette hyökkää samalla lailla jonkun 36-vuotiaan äidin kimppuun, mikä mussa yllyttää hyökkäämään?? loppujenlopuksi. Tai minähän tänne tämän kyselyaloitteen tein, mutta silti
"ymmärrätkö sä etten mä näillä näkymin oo jäämässä, meillä pelittää oikein hyvin, niin miksi ajatella edes noin ilkeää ja rankkaa asiaa??"
Mitä jos miehesi jää auton alle kun lapsenne on viikon ikäinen? Pärjäätkö yksin rahallisesti ja henkisesti? Aina se yksinhuoltajuus ei ole itsestä kiinni, eikä edes siitä puolisosta. Jos aiot ottaa vastuun lapsen elämästä, sinun täytyy ajatella asioita kaikista näkökulmista. Entä onko miehesi valmis ottamaan vastuun lapsen elämästä yksin jos sinulle tapahtuu jotain?
Jos olisit 36-vuotias ja tehnyt samanlaisen aloituksen, olisit varmasti saanut myös kritiikkiä osaksesi:
36v joka on alkanut juuri yrittämään esikoista, kysy jotain? ... jos vain haluat :)
Näyttäisikö pikkuisen hölmöltä? Samoin luepa vastauksesi ja kuvittele paikallesi 36-vuotias nainen. Vähänkö olisi hassuja vastauksia.
No, kerropa jotain miehestäsi? Muutakin, kuin että hän on muutaman vuoden vanhempi ja hänelle on ok, kun sulla on hinku saada lapsi ja että hän ei ole hymy korvissa tyyppiä.
Millainen koulutus miehelläsi on?
Onko miehelläsi vakituinen työpaikka?
Kauanko hän on ollut työssä?
Oletteko naimisissa?
Oletteko asuntosäästäjiä?
Onko hänellä tai sinulla säästöjä vauvaa varten?
Onko teillä tulevaisuudessa mahdollisuus ostaa isompi asunto läheltä lapsen hoitopaikaa tai koulua? (Kaksio käy äkkiä pieneksi)
Onko teillä aikomus säästää lapselle opiskelurahoja esim. lapsilisistä?
Otatko lapselle vakuutuksen?
Onko teillä vanhemmilla henkivakuutus?
Miten kotinne ja omaisuutenne on vakuutettu?
Ei se kaksio välttämättä käy pieneksi.. Meillä asutaan vieläkin kaksiossa, vaikka on lapsikin ja tiedämpä perheen, joka asuu OMASSA yksiössä lapsen kanssa ;) Ja lapsilisistä ei ole millään muotoa pakollista säästää.. Eipä ole omat vanhempanikaan noista minulle säästäneet ja hyvin olen silti saanut koulutuksen.. En ymmärrä edes tuota, että nykypäivänä pitäisi aina olla OMA asunto.. Se ei todellakaan ole se olennaisin asia elämässä (mulla ainakaan).
Heh heh itsellesi. Avaajahan halusi että hänelle esitetään kysymyksiä, mitä tahansa. Nuo asiat oli itselläni kunnossa ennen ensimmäistä lasta ja olen yhä naimisissa ja vietämme 24 hääpäivää. Lapsilla on mukava pesämuna tilillään, hyvät koulutukset jnpp. Ei tee lainkaan pahaa laittaa asiat kondikseen ennen lasten syntymää. Tietty kaikki ei ole samalla viivalla - parempi olla muita edellä. :)
Tsemppiä aloittajalle ja onnea yritykseen ! Vuoroin naureskellen vuoroin inhoten luin noita vastauksia ja kysymyslistoja. Kyllä on naurettavaa porukkaa.
Kuvastaa nykyajan suorituskeskeista maailmaa, että lapsia ei voisi hankkia ennen kuin on kaikki mahdolliset asiat ja tavarat valmiina. Ihmisen elämä ei koskaan ole valmis, ei henkisesti eikä materialistisesti. Aina on parantamisen ja kehittämisen varaa.
Tässä syy siihen miksi Suomessa on ensi synnyttäjien keski-ikä pitkästi yli 30 vuotta ja niin monet joutuvat turvautumaan lapsettomuushoitoihin kun biologisesti paras lisääntymisaika on kulutettu haalimalla sitä omaisuutta ja varmaa työpaikkaa.
Nuoret vanhemmat jaksavat vauva-arkea paremmin, valvominen yms ei rasita niin pahasti. Lisäksi kun lapsi tulee teini-ikään nuoret vanhemmat ymmärtävät lastaan helpommin kun omat kasvukivut ovat muistissa. Ja sitten kun lapset pääsevät omilleen on vanhemmilla vielä vuosia aikaa nauttia elämästään ja työstään.
Itse olen saanut esikoiseni 19-vuotiaana. Ei ollut ammattia, asuntoa eikä omaisuutta. Ja pian ei ollut miestäkään. Kummasti sitä selvittiin eikä tarvinnut sosiaalitoimeen tai vanhempiin turvautua. Koulut tuli käytyä ja hyvä ammatti hankittua.
Voin vertaisena keskustella lasteni kanssa esim heidän kuuntelemastaan musiikista tai muista heidän elämäänsä liittyvästä asioista. En usko että se olisi samalla tavalla mahdollista jos olisin lähempänä 60 ikävuotta nyt kun lapseni ovat teini-iässä.
Senkin kyllä saan vielä kokea sillä minulla on myös iltatähti vauva jonka synnytin 40 vuotiaana :)
Vain idiootit vetää tuon lapsettomuuskortin esiin joka käänteessä, kun puhutaan teinivanhemmuudesta.
Biologisesti paras lisääntymisaika on se aika, kun nainen on kyllin terve selviämään raskaudesta ja synnytyksestä ja hänellä on melko säännöllinen kuukautiskierto.
Onkohan olemassa edes arvailuja siitä, paljonko lapsettomista naisista/miehistä on lapsettomia esim. synnynnäisen sairauden tai poikkeavuuden vuoksi? Moniko on lapseton elämäntapojensa tai sairauksiensa vuoksi (ylipaino, tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunnan puute, anoreksia)? Monenko kohdalla lapsettomuudelle ei löydy syytä. Ei varmasti ole olemassa mitään tilastoa siitä, moniko on vain jättänyt juuri omalla kohdallaan lapsen teon vain liian myöhäiseksi.
Nainen on hedelmällinen niin kauan kun hänellä on säännölliset kuukautiset eli vaikka tuonne 55-vuotiaaksi asti ilman mitään hedelmällisyyshoitoja. Jos nainen on hedelmätön, hän voi olla sitä myos alle 20-vuotiaana.
Mies voi olla hedelmällinen niin kauan kun tallaa tällä pallolla tai hän voi olla hedelmätön esim. 5 vuotiaana sairastetun tuhkarokon jälkeisen kivestulehduksen vuoksi. So what?
minkä ikäinen kumppanisi on? Onko hänellä on vakituinen työ, onko armeija jo käyty, jne.
Oletko pohtinut asiaa miehesi kannalta... Jotenkin viestistä korostuu se mitä sinä haluat ja miten asian näet, mutta entä kumppanisi. Faktahan on se että lapsen saaminen muuttaa arkielämää aika lailla ja kaikki asiat ei aina ole positiivisia muutoksia. Esim. jos vauvalla on jokin sairaus, vaaditaan siinä hengisen jaksamisen lisäksi taloudellistakin kapasiteettia.
Meillä esikoinen oli ns. vaativa vauva ja kyllä meidän pitkäaikainen avioliittokin oli koetuksella... Mies oli ok lapsen hankkimisen suhteen, joskaan hän ei niitä hingunut. Onneksi taloutemme oli kunnossa (jo pelkästään vauvan sairasteluun, lääkkeisiin, sairaalahoitoon, ym. meni satoja ja satoja euroja jo ensimmäisenä ikävuotena). Lähipiiristäkään ei apua herunut, vaikka minä olin jatkuvan valvomisen ja loputtoman huolen seurauksena jo ihan lopussa ja elämä oli suorittamista - toimin kuin kone. Kyllä siinä kaukana oli vaaleanpunaiset unelmat vauva-ajasta, minun osalta esikoisen vauva-aika on jokseenkin harmaan peitossa.
Onnea kaikeasta huolimatta, sitä varmaan tulette tarvitsemaan :)
hengisen => henkisen siis :D
Mä toivotan kanssa onnea! Ei elämää voi liiaksi suunnitella sen huomaa jokainen jossain kohtaa ja lisääntyminen nyt on ihmiselämän perimmäinen tarkoitus. Toki lapsentekooikeus kaikilla tuo myös lapsenkasvatusvastuun myös kaikille.
Voi voi, levitä reikäsi ja karkota miehesi : )
...sanoo pienimunainen mies. : )