Miten vaikeaa on päästä porukoihin jos on jonkun verran vanhempi kuin muut luokkalaiset. Biletys ja fuksitouhut ei oikein kiinnosta, mutta koska muutan uuteen kaupunkiin, haluan myös saada kavereita sosiaaliseen elämään.
Onko ainut keino siis hypätä täysillä mukaan, ainakin alussa ja unohtaa että on vanhempi kuin muut?
Kaipaisin lähinnä vinkkejä muilta samassa tilanteessa olleilta.
Onko ainut keino siis hypätä täysillä mukaan, ainakin alussa ja unohtaa että on vanhempi kuin muut?
Kaipaisin lähinnä vinkkejä muilta samassa tilanteessa olleilta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Annan neuvon koska olen ollut itse samassa tilanteessa, tosin aloïtin opinnot 26 vuotiaana eli hiukan nuorempana kuin sinä.
Vaikka ei alussa kiinnostaisi lähteä fuksi juttuihin ja ryyppäjäisiin mukaan niin kannattaa purra hammasta ja osallistua rohkeasti koska juuri alussa luodaan suhteet jotka kestävät koko opiskelu ajan. Jos et tutustu nuorempiin opiskelijatovereihisi niin menetät myös kaikki suhteiden hyvät vaikutukset ja iso osa työpaikoista luodaan juuri suhteiden kautta.
Eli siis: ei muuta kuin mukaan vaan!!!
Ja tytötkin tykkää hiukan vanhemmasta ja kokeneesta miehestä :D
Olen 35 v. ja amk-opiskelija eikä siellä mikään pakko ole juosta ryyppäjäisissä, jotta pääsisi porukoihin. Opiskelen sos-terv. alalla, joten ehkä siellä ollaan sen verran valistuneempia, että ei tärvellä terveyttää ryyppämällä niin usein kuin muilla aloilla. Myöskään työpaikan saannin takia ei ole pakko noissa bileissä käydä, koska työpaikan saa muilla ansioilla.
Itse kävin bileissä muutaman viikon ajan aktiivisemmin, ja sitten se väheni roimasti. Monet menevät alussa kaikkiin kissanristijäisiin juuri sosialisoitumisen vuoksi, mutta vähentävät sitten tutustuttuaan ihmisiin. Kaikkia nuoriakaan ei se jatkuva baareissa notkuminen houkuttele.
Ensimmäisenä päivänä/viikkona kannattaa rohkeasti pyytää luokkalaisiaan esim. kahville (tai tupakalle). Nopeasti siitä huomaa, että onko porukassa samanhenkisiä ihmisiä joihin sitten tutustua muuten kuin baareissa. Esim. yhteiset harrastukset auttavat huimasti.
27-vuotiaana olisit ollut meidän ryhmässämme vasta kuudenneksi vanhin, joten älä vielä oleta olevasi yksin ''vanhana''. Useat aloittavat opiskelun myöhemmin tai hankkivat toisen tutkinnon...
parasta olisi jos onnistut saamaan muita vanhoja kavereiksesi. voitte sitten käydä yhdessä tutustumassa nuorempiinkin. jos käyt yksin niin helposti muut unohtaa että olet jo aikuinen kun ei ne sua paljon vanhempana pidä... ei muakaan sun iässä kiinnostanut haalarit päällä kulkeminen yms onneksi vieraassa kaupungissa ei kukaan tuntenut!
varaudu sitten siihen, että vastaan voi tulla mitä vaan. fiksuja nuoria jotka eivät päässeet yliopistoon ja ovat välivuotta amkssa. tai sitten tuntien tunnelma on kuin yläasteelta - jatkuvaa häirintää ja pelleilyä. ja mitä vaan siltä väliltä!
Hei, lähde vaan rohkeasti mukaan. Minusta aikuiset opiskelijat ovat ihania ja usko pois, ei se 27vee ole mikään vanha, ihan 'nuori aikuinen'.
Kyllä niitä kavereita löytyy, kun teinit tykkää kun on joku joka voipi hakea heille viinaa.
Mun ex-avovaimo on 41v. käynyt hienosti ensimmäisen vuoden läpi Savonian ammattikorkeakoulussa. Se ei yhtään laita pahakseen et suurin osa luokasta on parikymppisiä miehiä, päin vastoin.
Kyllä ainakin sos. ja terv. alalla on 40v.
Ite oon nyt 32 v ja valittiin amkiin, tosin aloitan sen vasta vuoden päästä kun nuorin lapseni on vasta alle 1 vuotta. Eli aloittaessani sairaanhoitajan opinnot olen JO 33 vuotias...
Itse olen 42v alanvaihtaja, opiskelen amk:ssa sos. ja terv. alalla. Hyvin olen porukkaan mukaan mahtunut, en tosin koskaan ajatellut ettenkö mahtuisi. Tulen muutenkin hyvin juttuun ihmisten kanssa. Ryyppäjäisissä en käy, kun ei ole mun juttuni. Olenhan mä vähän luokan "äiti" jonka puoleen käännytään erilaisissa asioissa, mutta se on vaan ihan mukavaa. Meidän ryhmässä on kymmenkunta yli 30-vuotiasta. Eli enemmän se ryhmään sopeutuminen on itsestä, omista toimintatavoista ja luonteesta kiinni, kuin iästä.
Riippuu aivan alasta.. Kulttuurialoilla jää helposti syrjään jos on vanhempi kuin muut, pukeutuu eri lailla, kuuntelee erilaista musiikkia, omaa käytöstavat jne.
Ainakin meillä on ihan lastentarhameininki, (vaikka opiskelijat kaikki päälle 20v) tunnit tosi levottomia ja opet ei kehtaa laittaa rajoja etteivät vaikuttaisi kalkkiksilta.
Eli mene vain opiskelemaan mutta tiedä se että menet lastentarhaan ja takanasi sipistään.
Aloitin kulttuurialalla opinnot 28 vuotiaana. Olin ryhmän vanhin, suurimman osan porukasta ollessa iältään 20-22-vuotiaita. Itse sopeuduin todella hyvin nuorempien joukkoon. Porukka oli paljon kypsempää kuin minä ja kaverini heidän iässään. Luulen, että tuo henkinen kypsyys oli ratkaiseva tekijä pääsykokeissa.