Olen 22-vuotias opiskelija tosi vaikeassa tilanteessa. Olen puhunut läheisimpien ystävieni, sisarusteni sekä äitini kanssa, mutta tarvitsen näkökulmia/kokemuksia mahdollisimman paljon, en todella tiedä mitä tehdä.
Olen raskaana viikolla 10. Tämä on ensimmäinen raskauteni, ja vahinko. Olen määräaikaisessa työsuhteessa, koulua vielä 2 vuotta jäljellä, eikä minulla ole ammattia. Asun yksin enkä seurustele.
Lapsi on suuri unelmani mutta kaikki muu menee niin vastoin suunnitelmia kuin mahdollista. En ole täysin varma olenko valmis äidiksi, ja minua huolestuttaa mitä annettavaa minulla lapselle olisi, kun oma elämänikään ei ole vielä vakaata. Lapsella ei myöskään olisi minkäänlaista isähahmoa, ja olisin asian kanssa täysin yksin. Muut sukuni jäsenet ovat hyvin konservatiivisia: viitisen vuotta seurustelua, avioliitto, pitkään harkittu lapsi n.30 ikävuoden paikkeilla. Molemmat vakituisessa työssä, omakotitalo. Olen aina ollut erilainen, mutta pelkään silti muiden ajatuksia ja tuomitsemista. Haluan olla raskaudestani, lapsestani ja itsestäni ylpeä ja onnellinen. On selvää, että haluaisin pitää lapsen, mutta tosiaan kaikki puitteet tuntuvat olevan sitä vastaan. Jokainen läheiseni, jonka kanssa olen asiasta uskaltanut puhua, on ollut keskeytyksen kannalla, jopa hyvin jyrkästi. Olen punninnut kaikkia vaihtoehtoja pitkään, enkä vieläkään tiedä mitä tehdä. Joinain päivinä olen varma että pidän lapsen, toisinaan herään keskellä yötä ja mietin että mitä oikein sekoilen, enhän voi tässä tilanteessa ruveta äidiksi. Minulla on aika sekä keskeytykseen että äitiysneuvolaan. Keskeytysaika on ylihuomenna torstaina. Olen viettänyt aamuni etsimällä muiden kokemuksia keskeytyksestä, ja minusta tuntuu vahvasti etten todellakaan tiedä pysynkö siihen.
Raskaus sai alkunsa lyhyessä jutussa kesän alussa. Olin juuri eroamassa silloisesta poikaystävästäni, kun törmäsin hänen kaveriinsa baarissa. Järkytyin, kun tyyppi selitti olevansa umpirakastunut minuun, olevansa mustasukkainen aina nähdessään minut poikaystäväni kanssa ja eronneensa juuri pitkäaikaisesta tyttöystävästään tunteidensa takia muuta naista, minua kohtaan.
Juttu kesti lyhyen aikaa mutta oli hyvin intensiivinen. Hän kyseli minulta erostani ja sanoi että on todella iloinen että se tapahtui, ja kuitenkin halusi edetä varovasti molempien tuoreiden erojen takia. Olimme öitä yhdessä ja hän osoitti välittävänsä ja piti minua hyvänä, sai pääni sekaisin.
Yhtäkkiä hänestä ei enää kuulunut mitään eikä hän vastannut puheluihini. Ajattelin antavani aikaa vastata, mutta mitään ei kuulunut. Puhelinnumeroni vaihtui ja uuteen numeroon hän vastasi, ja sanoi olevansa pahassa paikassa ja soittavansa kohta takaisin, eikä tietenkään soittanut. Annoin asian olla.
Myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Joku varmasti miettii voisiko lapsi olla aikaisemman poikaystäväni, mutta mahdollisuus on hyvin pieni, sillä emme harrastaneet seksiä useaan viikkoon ennen eroa ja minulla oli kuukautiset näiden kahden miehen välissä. Kerroin raskaudestani ensin ystävälleni, ja kun vihdoin uskalsin kertoa "isälle" sain aivan uskomattoman vastaanoton. Tyyppi ei suostunut puhumaan kanssani puhelimessa, vaan keskustelimme asiasta tekstiviestein. Hän raivosi minulle ja syytti minua ja aloitti sanomalla kutakuinkin "et oo vittu tosissas etkä ainut voi vittu mitä meinasit tehdä", sanoin etten tosiaankaan tiedä mitä teen. Hän raivosi minulle että "tottakai teet abortin" "mietippä järjellä" "en todellakaan haluu sun lasta" jne. ja tosiaan kävi ilmi että hän oli palannut entisen tyttöystävänsä kanssa yhteen ja tämä odotti nyt hänelle lasta. Sanoin että ajattelin että hänen pitäisi tietää asiasta ennenkuin teen mitään isompia päätöksiä ja että hän voisi edes yrittää ottaa vähän vastuuta itsekin, vastaukseksi tuli ettei hän halua olla missään vastuussa eikä tietää mitään. En halua sekaantua näiden kahden tai kolmen elämään tai olla sotkemassa mitään, haluaisinkin jättää tyypin ja hänen kuvionsa täysin elämästäni ulkopuolelle.
Olen ihan sekaisin tämän asian kanssa. Pelkään, että läheiseni tuomitsevat ja hylkäävät minut. Olen tosiaan ihan yksin. Kuten sanoin, en tiedä pystynkö keskeytykseen, enkä tiedä miten pärjäisin ihan yksin lapsen kanssa, ja entä kun lapsi kasvaisi ja alkaisi kysellä isästään. Pahinta on, että olin hölmö ja halusin neuvolassa kokeilla kuuluuko sydänäänet vielä. Kuului.
Kukaan ei voi tehdä päätöstä puolestani, mutta tarvitsen kaiken mahdollisen avun ja haluan olla täysin tietoinen kaikista mahdollisuuksista ja niiden seurauksista ennen lopullista päätöstä. Haluan tehdä tämän kunnolla ja täydellä vastuulla ja miettiä tarkasti loppuun asti kuin mahdollista. Olen vain todella sekaisin ajatusteni kanssa, vähän peloissanikin.
Olen raskaana viikolla 10. Tämä on ensimmäinen raskauteni, ja vahinko. Olen määräaikaisessa työsuhteessa, koulua vielä 2 vuotta jäljellä, eikä minulla ole ammattia. Asun yksin enkä seurustele.
Lapsi on suuri unelmani mutta kaikki muu menee niin vastoin suunnitelmia kuin mahdollista. En ole täysin varma olenko valmis äidiksi, ja minua huolestuttaa mitä annettavaa minulla lapselle olisi, kun oma elämänikään ei ole vielä vakaata. Lapsella ei myöskään olisi minkäänlaista isähahmoa, ja olisin asian kanssa täysin yksin. Muut sukuni jäsenet ovat hyvin konservatiivisia: viitisen vuotta seurustelua, avioliitto, pitkään harkittu lapsi n.30 ikävuoden paikkeilla. Molemmat vakituisessa työssä, omakotitalo. Olen aina ollut erilainen, mutta pelkään silti muiden ajatuksia ja tuomitsemista. Haluan olla raskaudestani, lapsestani ja itsestäni ylpeä ja onnellinen. On selvää, että haluaisin pitää lapsen, mutta tosiaan kaikki puitteet tuntuvat olevan sitä vastaan. Jokainen läheiseni, jonka kanssa olen asiasta uskaltanut puhua, on ollut keskeytyksen kannalla, jopa hyvin jyrkästi. Olen punninnut kaikkia vaihtoehtoja pitkään, enkä vieläkään tiedä mitä tehdä. Joinain päivinä olen varma että pidän lapsen, toisinaan herään keskellä yötä ja mietin että mitä oikein sekoilen, enhän voi tässä tilanteessa ruveta äidiksi. Minulla on aika sekä keskeytykseen että äitiysneuvolaan. Keskeytysaika on ylihuomenna torstaina. Olen viettänyt aamuni etsimällä muiden kokemuksia keskeytyksestä, ja minusta tuntuu vahvasti etten todellakaan tiedä pysynkö siihen.
Raskaus sai alkunsa lyhyessä jutussa kesän alussa. Olin juuri eroamassa silloisesta poikaystävästäni, kun törmäsin hänen kaveriinsa baarissa. Järkytyin, kun tyyppi selitti olevansa umpirakastunut minuun, olevansa mustasukkainen aina nähdessään minut poikaystäväni kanssa ja eronneensa juuri pitkäaikaisesta tyttöystävästään tunteidensa takia muuta naista, minua kohtaan.
Juttu kesti lyhyen aikaa mutta oli hyvin intensiivinen. Hän kyseli minulta erostani ja sanoi että on todella iloinen että se tapahtui, ja kuitenkin halusi edetä varovasti molempien tuoreiden erojen takia. Olimme öitä yhdessä ja hän osoitti välittävänsä ja piti minua hyvänä, sai pääni sekaisin.
Yhtäkkiä hänestä ei enää kuulunut mitään eikä hän vastannut puheluihini. Ajattelin antavani aikaa vastata, mutta mitään ei kuulunut. Puhelinnumeroni vaihtui ja uuteen numeroon hän vastasi, ja sanoi olevansa pahassa paikassa ja soittavansa kohta takaisin, eikä tietenkään soittanut. Annoin asian olla.
Myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Joku varmasti miettii voisiko lapsi olla aikaisemman poikaystäväni, mutta mahdollisuus on hyvin pieni, sillä emme harrastaneet seksiä useaan viikkoon ennen eroa ja minulla oli kuukautiset näiden kahden miehen välissä. Kerroin raskaudestani ensin ystävälleni, ja kun vihdoin uskalsin kertoa "isälle" sain aivan uskomattoman vastaanoton. Tyyppi ei suostunut puhumaan kanssani puhelimessa, vaan keskustelimme asiasta tekstiviestein. Hän raivosi minulle ja syytti minua ja aloitti sanomalla kutakuinkin "et oo vittu tosissas etkä ainut voi vittu mitä meinasit tehdä", sanoin etten tosiaankaan tiedä mitä teen. Hän raivosi minulle että "tottakai teet abortin" "mietippä järjellä" "en todellakaan haluu sun lasta" jne. ja tosiaan kävi ilmi että hän oli palannut entisen tyttöystävänsä kanssa yhteen ja tämä odotti nyt hänelle lasta. Sanoin että ajattelin että hänen pitäisi tietää asiasta ennenkuin teen mitään isompia päätöksiä ja että hän voisi edes yrittää ottaa vähän vastuuta itsekin, vastaukseksi tuli ettei hän halua olla missään vastuussa eikä tietää mitään. En halua sekaantua näiden kahden tai kolmen elämään tai olla sotkemassa mitään, haluaisinkin jättää tyypin ja hänen kuvionsa täysin elämästäni ulkopuolelle.
Olen ihan sekaisin tämän asian kanssa. Pelkään, että läheiseni tuomitsevat ja hylkäävät minut. Olen tosiaan ihan yksin. Kuten sanoin, en tiedä pystynkö keskeytykseen, enkä tiedä miten pärjäisin ihan yksin lapsen kanssa, ja entä kun lapsi kasvaisi ja alkaisi kysellä isästään. Pahinta on, että olin hölmö ja halusin neuvolassa kokeilla kuuluuko sydänäänet vielä. Kuului.
Kukaan ei voi tehdä päätöstä puolestani, mutta tarvitsen kaiken mahdollisen avun ja haluan olla täysin tietoinen kaikista mahdollisuuksista ja niiden seurauksista ennen lopullista päätöstä. Haluan tehdä tämän kunnolla ja täydellä vastuulla ja miettiä tarkasti loppuun asti kuin mahdollista. Olen vain todella sekaisin ajatusteni kanssa, vähän peloissanikin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nyt sinun pitää vetää henkeä. Älä mieti kenenkään muun mielipidettä tai jaksamista kuin sinun omaasi. Mieti, onko sinulla tukiverkostoa, jos lapsen pidät: keskustele vielä vanhempiesi ja muiden mahdollisten sukulaisten kanssa: voi olla, että heillekin tuo on vain alkujärkytys.
Jos et ole varma, voit tehdä niin kuin minä tein: mieti elämääsi siten, että teet abortin: kuulostele ajatusta ja mieti, aiheuttaako ajatus yhtään negatiivisia tunteita. Sen jälkeen mieti, että et tee aborttia: surffaile vauva-aiheisilla sivustoilla, mieti mahdollisia pojan/tytön nimiä, tee ikkunaostoksia (vaikka netissä) erilaisista vauvantarvikkeista (vaatteista vaunuihin).
Näin saat vähän selkeyttä omiin ajatuksiisi ja ne ovat silloin omiasi, ei pohtimista siitä mitä muut ajattelevat. Luulen, että vanhemmillasikin on alkujärkytys-vaihe menossa ja uskon, että he kypsyvät ajatukseen, päätit mitä tahansa.
Tsemppiä!
Tämä lapsi "haluaa" tulla luoksesi juuri nyt, tämä on hänelle ainoa mahdollisuus elää ainoaa elämäänsä. Miksi juuri tämä lapsi ei voisi olla se suuri unelmasi? Miksi rikkoisit sen ja riistäisit lapseltasi hänen koko ihmiselämänsä?
Moni muukin pärjää tuollaisessa ja vielä heikommassakin tilanteessa lapsen kanssa. Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa jokaisella on siihen mahdollisuus, eikä ole mitään syytä uskoa muuta tai käyttää verukkeena itsekkyydelle mm. rahanpuutetta.
Kannattaa muistaa myös että tämä lapsi voi olla ainoa minkä koskaan voit saada. Miltä hänen surmaaminen sitten tuntuisi jos et myöhemmin enää lasta saisikaan?
Ei elämässä koskaan voi kaikkea suunnitella ns. valmiiksi, se menee omalla painollaan. Kannattaa ottaa lahja vastaan silloin kun elämä sen tarjoaa. Käytännön asioilla on tapana järjestyä ja ne voi järjestää aina jotenkin.
Vaikka lapsen isä (kumpi sitten onkaan) ei enää osallistuisi elämäänne, ei yksinhuoltajuus mikään loppuelämän tila ole.
Sinun ja lapsesi elämä ei kuulu ahdasmielisille sukulaisille. Ja aivan taatusti jos annat lapsesi elää, tämä tulee sulattamaan kiivaimminkin aborttia ehdottaneen sukulaisen sydämen. Neuvolasta saat myös lisää tietoa esim. äiti-lapsi ryhmistä ja muista tukimuodoista lapsen hoidossa, jos nyt niin kävisi että laheisiltäsi et apua muuten saisi. En kyllä usko että he lapsen takia sinut hylkäisi. Entä omat vanhempasi, ei kai he lapsenlastaan torjuisi?
Tulet varmasti saamaan vielä lukuisia houkutteluja lapsen tappamisen suuntaan palstan vakioväeltä, mutta niille ei kannata korvaansa lotkauttaa. Tiedät itsekin sydämessäsi mikä on oikein, ja miten lapsesisikin etu toteutuu. Tälläisissä päätöksissä kannattaa kuunnella sydäntään kylmän "järjen" sijaan.
Se, mitä lapsi nyt tarvitsee ja mitä voit hänelle antaa, on lämpöinen kohtusi ja sen turva. Hän on jo ulkoisestikin pikkuinen ihminen siinä vaiheessa kun ryhtyisit surmaamaan häntä. Joutuisit luultavasti synnyttämään hänet kaarimajalle.
Lisäksi vielä on sekin vaihtoehto, että jos raskauden kuluessa alkaa tuntua vaikealta, voit antaa lapsesi jatkaa elämäänsä jossain toisessa, onnellisessa kodissa joka häntä on kauan odottanut ja toivonut. Jos jatkat raskautta, sinulla on vielä kuukausia aikaa pohtia tätäkin vaihtoehtoa.
Tämä pieni ihme on selvästi tarkoitettu tähän maailmaan. Anna hänen tulla. Älä pysäytä sydäntä joka voisi sykkiä iloa läheisilleenkin vielä vuosikymmenet. Tuskin tulet katumaan lapsesi elämää! Abortti sen sijaan on peruuttamatonta, ja aiheuttaa monelle lopun elämän surun ja syyllisyyden.
Ottaako koville? XD
Taidat tukehtua pikemminkin tappamistraumoihis ja katkeruuteen :DDD Sairaaltahan toi jokatapauksessa kuulostaa...
"Abortti ei ole millääntavalla murha, sillä ei ole ihminen."
Ei HERRANJUMALA....... ja noin ne mutukiistämisinttäset taas alkoi, sokkolappuset silmille vaan, kun totuus on kipeän kirveltävää XDDDD Alottaja voikin tästä arvioida haluaako tälläseen naurettavan säälittävään alennustilaan, jossa sivistys tukahdutetaan epätoivosilla valheilla...
"Sinunkaltaisia uskonnonhöyrypäitä kannattaakin kuunnella ((:"
Oletko harhainen? Missä kohtaa näitkään jotain uskonnollista, vai onko toi taas se pakkomielle vetää mukaan joku uskis-stereotypian oljenkorsi? Mitä omanapojen tappamiskulttia sinä edustat??
"että et mitään menetä vaikka hankkisit lapsen myöhemmässäkin vaiheessa elämääsi."
Eräs lapsi vaan menettää koko ihmsielämänsä ja tappaja ryvettää omantuntonsa... jonka sinä haluat siitä murhanhimossasi sivuuttaa kokonaan.
"Ei ole minnekkään kirkkoon kuulutettu, että et lapsia myöhemmin saisi. Elämäsi on niin vaiheessa, niin varmasti saat lapsia sitten kun niitä yrität."
Mikäs ylimeedio se siellä taas lupailee katteettomia?? :DDDD
"EI voi tehdä myöhemminkin, sitten kun taloudellinen/vakaa elämä kunnossa? -.-"
Eipä niin jos niitä ei saa enää.. eikä varsinakan oo ansainnu jos yks tappaminen on jo tilillä ja tunnoilla...
"Ja kenelle abortti aiheuttaa syyllisyyttä?"
Kelleköhän?? :DD Kiistä ja intä raivolla sitäkin vielä....ja se armas lakisi kun ei mitään moraalisia oikeuksia määritä. Useimmat onneksi käyttää aivojaan ja antaa lastensa jatkaa elämää, mielipuolisen kierotuneista laeista huolimatta.
en sinua tunne, mutta ehtii niitä lapsia myöhemminkin. kuulostaa että sulla on elämä ihan vaiheessa ym nyt ei ole se paras mahdollinen hetki lapselle. mieti myös lapsen kannalta ja sitä puolta että olisit tod.näköisesti yh-äiti. kun myöhemmin opiskelujesi loputtua ja elämän tasapainottuessa, sinulla olisi varmasti mies joka olisi mukana, ja ennenkaikkea lapsi olisi odotettu/toivottu.
toiseksi, abortti ei ole mikään suuri asia eikä millään tavalla moraalisesti väärin jos sitä yhtään epäilet. joskus asiat kannattaa ajatella puhtaalla järjellä.
tämä minun kantani/mielipiteeni sinulle. toivottavasti teet mielestäsi oikean ratkaisun.
Hyi helvata..
mitä sairasta tappamiseen yllyttävää saastaa... saatko jotain sairaita kiksejä mankuessas lapsiparkaa manan majoille ja naista rypemään sinne tukahduttavalle syyllisyyssuolles??? Liihottele muualle raakkumaan kuvottavia kalmanvikeottelujas!!
Kun olet noin ristiriitainen ja koet että abortti ei ole oikein, niin neuvoni on sinulle että pidä lapsi. Jos et anna hänen syntyä niin koko elämän ajan mietit: minkälainen ihminen hän olisi esim, 20 vuoden päästä. Kyllä hykyään maassamme lapsen kanssa pärjää ja hänen hoitonsa ja elämsä järjestyy vaikk olet viel' opiseklija. Kun synnytät hänet niin saan vain potkua satsata elämää häntäkin varten.
Vuoden päästä sinulla on ihana vauva.
Sinulla on kieltämättä aika rankka tilanne henkisesti. Pääasia minusta on, että älä anna muiden painostaa sinua ratkaisuun, jota et itse ehkä toivoisikaan. Tämä päätös on sinun itsesi tehtävä, itseäsi kuunnellen.
Mitä tarkoitat sillä, että elämäsi ei ole vakaata? Sanioit kuitenkin että sinulla on määräaikainen työ, opiskelupaikka ja asuntokin. Minusta siinä on jo aika vakaan elämän ainekset.
Ymmärrän toki sen, jos elämä tuntuu tilanteessasi olevan ns. kesken. Varsinkin jos sukusi puolelta paine olisi hommata se unelmamies, unelma-ammatti ja omakotitalo ennen lapsia. Minusta aborttia ei kuitenkaan pelkkästään siksi kannata tehdä, että oma elämä ei vastaakaan sitä ihannetta, mitä joidenkin muiden elämä on, tai mitä itse ihanteellisena pitää. Elämästä kun ei koskaan tiedä etukäteen kuinka se kuljettaa, ja aina ei kaikki elämässä sujukaan juuri sen aikataulöun mukaisesti kuin mitä ihanteellisena pitäisi.
Minuun iski viestistäsi erityisesti nämä kohdat:
"Lapsi on suuri unelmani"
"Haluan olla raskaudestani, lapsestani ja itsestäni ylpeä ja onnellinen. On selvää, että haluaisin pitää lapsen"
Nuo lauseet kertovat minulle siitä, että se,. mitä minä miellän tärkeimmäksi jos lapsen pitää, sinulla on jo valmiina; halu pitää lapsi, halu rakastaa lastaan ja tuntea ylpeyttä lapsestaan ja omasta äitiydestään. Kaikki se, miksi harkitset aborttia tuntuu tulevan jostain itsesi ulkopuolelta, jostain mitä muut haluavat, mitä ome elämäntilanteesi nyt on ja millaisena kuvittelit sen kulkevan.
Minä olen itse kerran ollut hieman samankaltaisessa tilanteessa; nuori, suunnittelemattomasti raskaana, lapsen isän hylkäämänä ja koulua myöten kaikki elämässä kesken. Omaa ratkaisuani silloin kipuilin kovasti ja kuuntelin liikaakin muiden mielipiteitä ja pohdin sitä, voinko sellaisessa elämäntilanteessa edes ruveta äidiksi. Silloin eräs viisas nainen, jota vielä yli kahden vuosikymmenenkin jälkeen muistelen lämmöllä antoi minulole neuvon, jonka nyt annan sinulle:
Päätöksesi on varmasti vaikea, mutta se on yksin sinun. Sinä siitä vastuun kuitenkin kannat. Päätös ei ole sukulaistesi, ystäviesi tai läheistesi, sillä he eivät siitä vastuutakaan voi kantaa. Päätös ei ole myöskään elämäntilanteen, koska sekään ei puolestasi seurauksia kanna. Kyse ei ole siitä, mitä muut haluaisivat sinun tekevän, eikä kyse ole siitä, mitä maailma, vielä keskeneräinen elämä ja sen ihanteet sanelevat. Kyse on siitä, voitko tehdä lapsen ns. "keskeneräisessä" elämäntilanteessa, ilman puolisoa. Kyse on siitä haluatko lapsen. Haluatko olla äiti.
Yli neljännesvuosisata sitten, 16-vuotiaana, tuon neuvon saatuani minulle vihdoin oma päätös kirkastui. Kertaakaan en sitä ole katunut. Nyt sen päätökseni lopputulos sulostuttaa elämääni jo uudella sukupolvella :)
Täältä saat tietoja tuista, joihin olet oikeutettu jos päätät pitää lapsen:
Äitiyspakkaus/äitiysavustus:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120701141115EH?OpenDocument
Äitiysraha:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/110701133339EH?OpenDocument
Vanhempainraha:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/020103135411MH?OpenDocument
Lapsilisä:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/260302085034EH?OpenDocument
Elatustuki ja elatusapu:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/301208095135HL?OpenDocument
Lastenhoidon tuet:
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/210202103059EH?OpenDocument
Lisää voit kysyä täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/6037
Kieltämättä aika suuri ja vaikea päätös sulla on edessäsi. Ite ainakin ajattelen niin, että jos tulee raskaaksi niin kyllä sitä yleensä on myös valmis tulemaan äidiksi ja huolehtimaan lapsestaan. (raskaus, joka johtuu raiskauksesta onkin toinen asia!) Kannattaa muistaa, että abortti on aina riski ja se voi johtaa jopa lapsettomuuteen. Ja viimeistään kun vauva syntyy niin kyllä läheisetkin sen varmasti hyväksyvät ja tuskin joudut lapsen kanssa jäämään yksin. Ja opiskella ehdit kyllä myöhemminkin.
Itse tulin raskaaksi kesäkuussa ja suhde oli vasta alkuvaiheessa, mutta en edes harkinnut aborttia. Ajatus siitä, että "tappaa" oman lapsen on vaan niin vastenmielinen. Nyt lapsen isäkin on hyväksynyt asian ja alun paniikin jälkeen hänkin tuntuu olevan asiasta innoissaan ja odottaa jo malttamattomana lapsen syntymää.
Toivottavasti pystyt tekemään oikean päätöksen..ja jos päätät pitää lapsen niin paljon onnea odotusajalle ja tsemppiä! :)
Kiitos tosi paljon vastauksista. Tästä oli apua. Juttelin tänään myös pitkään ystäväni kanssa, ja ajatukset tuntuu jo selkeämmiltä. Ulkopuoliset näkökulmat on tosi tärkeitä ettei jää jumiin omien ajatusten ja joidenkin odotusten kanssa, kiitos. Melko varmana voin jo sanoa, että musta on tulossa äiti.
Asiat kyllä järjestyy aina jotenkin kohdilleen, kyllä se siitä alkaa sujumaan!
ONNEA ja kaikkea hyvää sinulle ja pikkuiselle masuasukille tästä eteenpäin! :)
Ei lapsi ole nykyään opiskelun este. Monelle antaa vain motivaatiota kun on toinenkin elämä jonka eteen ponnistaa.
Itselleni ei ole annettu yhtään lasta, mutta en ole kateellinen teille joille lapsia tulee. Kun nuorena lapset saa niin on ilo keksi-iässä vielä itsekkin nuorekkaana hyysät lasten ja lastenalsten kanssa.