Kuutamoyöt, eilen puolen yön aikoihin hyppelehdin kartanolla yrittäen vangita kuuta ja järven toiselta rannalta omalle rannalleni ulottuvaa kuunsiltaa.
Oletko kuuhullu, romantikko hössöntössö? Minä olen ; ).
Oletko kuuhullu, romantikko hössöntössö? Minä olen ; ).
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen edellisen täysikuun aikaan mökillä...ja tieten hipsin pihalla ihaillen kuuta ja siltaa..kuunsilta on vaikea vangita tavan kameralla...huomasin..
Tuota..romantikkoko..voi sitä vanhemmin pehmetä..sanotaan realisti romantikko..josko..:), mutta ei hössöntössön..:)
"vilkkusilmä"
Muinoin kirjoitin palstalle tämän:
"Kuunsillassa uida on lumon taika,
kun vesi myrskyinen on kuin mieli.
Myrskyn taitossa, pinnalla tyvenen veen,
kaksi uida voi edelleen.
Uuden myrskyn vellovaan hornaan,
pitää aina syöksyä kahdestaan.
Samaan suuntaan kauhoa, kumpikaan,
ei uida saa poikki sillan.
Kun vesi mustaksi muuttua alkaa,
yhtä jalkaa, voi kumpikin jatkaa.
Kuunsiltaansa loppuun asti.
Kuten ennenkin, rakastavasti"
Sain tuosta ihan vähän kehujakin.
Ja kuten ain, haluu lisääkin. :)
Ettet nyt vaan muistanut tuota runoani, kesämekossasi, rannallasi? :)
H.
Ps. Runoa (?) ei saa käyttää ilman lupaani.
Korpeni kirja
Korpi on kuin satumaa, jossa tarinat pilvillä ratsastaa.
Tuuli auttaa, vauhtia antaa, tuulenpesästä tarinat pilville kantaa.
Aurinko kirjaan värejä mättää, taivaan jälkeensä värimereksi jättää.
Yön pimeän kätköissä kartanolla, kuu-ukko päivän tarinat lukee,
kannon nokalla istuu, koivun kylkeen tukee.
Piirtää järvelle keltaisen kuunsillan, rannalta rannalle tullessa illan.
Kuljen toiselle puolen sillan yli, siellä on koppa ja kopassa satujen syli.
Aurinko nousee koivujen takaa, uudet satujen aiheet tuulelle jakaa
Mandi
Ps. saa lukea lapsenlapsille iltasatuna ; )
Eihän tänne saa toistoja kirjoitella!
Kukas se räkyttäjä olikaan,
joka aina niin muistuttaa?
Suuret luulot kuiskuttaa sisässä päänsä, kukahan taas korkealle huiskuttaa häntäänsä?
Kaverit kiltisti miestä kehuu,
joka tykkää leikkiä suurta jehuu.
Kuuhulluutta en ole huomannut, mutta romantikko höpsö...Ei kuitenkaan hössöntössön...
Kyllä minä tykkään katsella kuuta ja sen luomaa siltaa veteen. Tekee ihanan rauhallisen olon. Lienen pikkasen ainkin kuuhullu minäkin :)).
"pienet ilot..."
Runoani saa kyllä kommentoida :)
H.
Muistan tuon runosi, ja taisin aikoinaan olla ensimmäinen joka sitä jopa kehui - oli nimittäin saanut mojovasti miinuksia sitä ennen.
Ehkä otin sen talteenkin, johonkin, jos otin niin en muista mihin ;-D.
"norppanenäni"
Miinuksetkin ovat huomionosoituksia.
Uskoisin että aika monet miinuksista annetaan vastahakoisen kateellisena.
Jin ja jang taistelevat ja myrkkyhampaat voittavat suudelman.
Suudelman, jonka tässä sinulle annan.
H.
Sanat peräkkäin sijoitetut ovat harvoin Runoja.
Siihen tarvitaan sisäistä kiimaa, halua ja huumaa.
Jokainen voi rakastaa omia sanojaan, niin teen minäkin.
Runossa täytyy olla yleviä
sanoja peräkkäin, sekä lop-
pusointujen lätinää!
Hain eilen kirjastosta kirjan ..Isäni Maisema. Kirja kiinnosti minua koska saimme sisareni kanssan syntymäpäivälahjaksi Niilo Hyttisen malaamat taulut. Minun tauluni on sarjasta työttömän päiväkirja ja sisareni kehitysmaasarjasta.
Luonnollisesti alkuperäiset maalaukset ovat Kiasmassa ja yksityiskokoelmissa, mutta taulut ovat meille tärkeitä koska malli oli vaatimaton korven mies, äitini nuorin veli, joka ei koskaan saavuttanut mitäänn suurta elämässään, mutta tekee nyt historiaa jäämällä elämään Hyttisen tauluissa.
Minä pidän taiteen tekemistä lahjana, jonka itsekin olen saanut osakseni.
Runot, maalaukset, veistokset, novellit jne. eivät ole ikinä jokaisen makuun.
Kaikki jotka tekevät taidetta, toteuttavat jotain sisäistä ääntään, joka ei ehkä avaudu lukijalle tai katsojalle. Ulkopuolisen kommentit itse tehdyistä maalauksista tai runoista ovat ulkopuolisen siis esim. sinun näkemys taiteesta ei sen tekijän.
Sanotaan, että lapseton on omasta mielestään paras kasvattaja aivan kuten lahjaton omasta mielstään paras taiteen asiantuntija.
Minusta taas taidetta voi jokainen arvostella, mutta myös arvostaa.
Jokaisella saa olla oma näkemyksensä siitä, jokaisen oma on oikea.
Kukaan ei voi itse määrittää tekemisensä onnistumista.
Tietty voi arvostella ja arvostelee.
Mm. hollantilaisen Anton Heyboer taide oli alkuun minulle käsittämätöntä taidetta samoin kuin Petzen veljen maalaukset. Kuitenkin he molemmat ovat kuuluisia taiteilijoita. Heyboer on jo kuollut, mutta hänen viiskytluvun maalauksia löytyy vieläkin keräilijöiden arkistoista, joskin niiden aitous on kyseenalaistettu. Tutustuin viimeisimpään kyseenalaisten taulujen näyttelyyn viime keväänä.
Olen opetellut ymmärtämään monenlaista taidetta. Lukiessani Isäni maisema kirjaa, kirjan kirjoittajan tulkinta malauksista viehättää oliko se sitten sitä mitä Niilo Hyttinen itse niillä ilmaisi vai vain tutkijan tulkintaa.
Jokainen voi määritellä oman onnistumisensa ja epäonnistumisensa. Oikeudesta voidaan olla montaa mieltä.
Eikö siellä teilläpäin ole vielä valoisaa puolenyön aikaan ?
Jos olen oikein käsittänyt, että siellä itärajan suunnalla, aika korkealla Suomiäidin selkärepussa ?
Kuutamo, elokuun öinä, on ihana.Lämmintä ja kosteaa, vielä
Elokuun sametinpehmeät yöt kuunvalossa ovat parhainta tunnelmointi aikaa. Vahinko ettei 2 viikkoon ole mahdollisuutta suunnata sisaren mökille.
Kadehdin sinua Korppis, millainen ympäristö moni ilmeisen kiehtovana on ympärilläsi. Toivottavasti nautit siitä ihan täysin siemauksin.
Kyllä minä ihan suomineidon navan seutuvilla siinä uuman alapuolella elelen ; )
Pimiää on jo puolelta öin, romattisen värinän yöhön luo pihavalot sekä kivikkopuutarhan ja pihakeittiön aurinkolamput.
Missä kohtaa sijaitsee suomiäidin selkäreppu, minäpä arvuuttelen, jossain Petsamossa kaiketi vaan tais jäädä valloittajille, se reppu meinaan.
Odottelen esikoistani mökillemme. On vielä tien päällä, mutta kohta varmaan kurvaa pihaan. Tein makaroonilaatikkoa valmiiksi. Illalla jos kelit antaa myöten istumme kuistilla ja pidämme kuun valossa turpakäräjiä ; )
Puutarhamaja lammen rannalla, siellä tunnelmavalot hyvässä seurassa.
Suomen kesä parhaimmillaan
Kyllähän sitä öisin mielellään kuuta tuijottaa, mutta mikään kuuhullu ole tai muukaan hössöntössö. Usein nukun öisin enkä ravaa pitkin kartanoita.
Komea oli kuutamo täälläkin katseltuna. Puolen yön tienoilla tuota parvekkeelta ihailin. Yksinäinen pilvenhattara elävöitti kirkasta taivasta, purjehtiessaan kuun editse.
Jotenkin siinä pukkasi ne, jo unohtuneet tunteet pintaan, kun kollikissalla maaliskuussa.
Elokuun Kuutamomoyöt pihanurmikolla muistan toki vielä - kaiholla.
Kuitenkin vain pieni huokaisu kuuluviin ja pehkuihin, vaimoa herättämättä.