Tekopyhät uskovaiset

Niin, että sen taakse voi sitten piiloutua, että on pelastusretkellä? Eikös sen pitäisi mennä niin, että jos ihminen haluaa pelastusta niin hän itse rukoilee sitä Jumalalta tai itse pyytää muita rukoilemaan puolestaan? Ei kukaan ihminen pysty tarjoamaan toiselle ihmiselle pelastusta, ainoastaan Jumala voi. En ymmärrä, miksi jotkut uskovaiset pitävät itseään melkein Jumalan asemassa.

Kirjoitit, että "heidän mukaansa ohimenevä paha olo on pieni hinta siitä, että he pelastavat ihmisen sielun ikuiselta piinalta ja tuskalta". Ensinnäkin, kuka sanoo, että se paha olo on ohimenevää ja varsinkaan pientä? Se ei sitä silloin tosiaan ole, kun tämä "pelastustyö" tuntuu syyllistämiseltä ja kun se loukkaa ihmisen sisintä. Ja se siinä juuri tekopyhää onkin, että tällaiset ihmiset verhoutuvat pelastamisen ja hyvän tekemisen taakse, mutta tosiasia on se, että kun he eivät jotain asiaa hyväksy, he tekevät kaikkensa muuttaakseen kyseisen asian joksikin muuksi. Ja eikös se niin mene, että toinen ihminen ei pysty toista muuttamaan vaan muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestä. Mielestäni toisten puolesta voi rukoilla, jos todella uskoo, että joku ihminen tarvitsee pelastusta esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, mutta sen pitäisi jäädä siihen ja senkin asian voisi pitää omana tietonaan. Koska tosiasia on, että hyvin harva kokee, että heidän pitäisi pelastua homoseksuaalisuudesta. Se kun ei ole asia mistä pitäisi pelastua. Itse olen ainakin kiitollinen siitä, että olen homoseksuaali ja itse toivoisin, että minun puolestani rukoiltaisiin niin, että minulle toivottaisiin voimia elää tässä ahdasmielisessä yhteiskunnassa ja voimia toimia Jumalan palvelijana tässä ammatissa.

lesbo-diakoni kirjoitti:

Niin, että sen taakse voi sitten piiloutua, että on pelastusretkellä? Eikös sen pitäisi mennä niin, että jos ihminen haluaa pelastusta niin hän itse rukoilee sitä Jumalalta tai itse pyytää muita rukoilemaan puolestaan? Ei kukaan ihminen pysty tarjoamaan toiselle ihmiselle pelastusta, ainoastaan Jumala voi. En ymmärrä, miksi jotkut uskovaiset pitävät itseään melkein Jumalan asemassa.

Kirjoitit, että "heidän mukaansa ohimenevä paha olo on pieni hinta siitä, että he pelastavat ihmisen sielun ikuiselta piinalta ja tuskalta". Ensinnäkin, kuka sanoo, että se paha olo on ohimenevää ja varsinkaan pientä? Se ei sitä silloin tosiaan ole, kun tämä "pelastustyö" tuntuu syyllistämiseltä ja kun se loukkaa ihmisen sisintä. Ja se siinä juuri tekopyhää onkin, että tällaiset ihmiset verhoutuvat pelastamisen ja hyvän tekemisen taakse, mutta tosiasia on se, että kun he eivät jotain asiaa hyväksy, he tekevät kaikkensa muuttaakseen kyseisen asian joksikin muuksi. Ja eikös se niin mene, että toinen ihminen ei pysty toista muuttamaan vaan muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestä. Mielestäni toisten puolesta voi rukoilla, jos todella uskoo, että joku ihminen tarvitsee pelastusta esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, mutta sen pitäisi jäädä siihen ja senkin asian voisi pitää omana tietonaan. Koska tosiasia on, että hyvin harva kokee, että heidän pitäisi pelastua homoseksuaalisuudesta. Se kun ei ole asia mistä pitäisi pelastua. Itse olen ainakin kiitollinen siitä, että olen homoseksuaali ja itse toivoisin, että minun puolestani rukoiltaisiin niin, että minulle toivottaisiin voimia elää tässä ahdasmielisessä yhteiskunnassa ja voimia toimia Jumalan palvelijana tässä ammatissa.

Lue lisää

Olen melko laissa samaa mieltä kanssasi; kerroin vain entisenä helluntailaisena näitä melko universaaleja kokemuksia entisestä elämästäni.

"Ja eikös se niin mene, että toinen ihminen ei pysty toista muuttamaan vaan muutoksen on lähdettävä ihmisestä itsestä."

Juurikin näin. Ja näiden uskovaisten tunnuslausehan kuuluu: "Tule sellaisena kuin olet - me teemme sinusta sellaisen kuin haluamme."

"Se ei sitä silloin tosiaan ole, kun tämä "pelastustyö" tuntuu syyllistämiseltä ja kun se loukkaa ihmisen sisintä. "

Et voisi olla oikeammassa. Mutta he näkevät asian toisen. He kutsuvat näkökulmaansa "iankaikkisuusnäkökulmaksi" mikä oikeuttaa millaisen henkisen väkivallan tahansa.

" Koska tosiasia on, että hyvin harva kokee, että heidän pitäisi pelastua homoseksuaalisuudesta. Se kun ei ole asia mistä pitäisi pelastua."

Tunnen vanhan uskovan miehen joka on rukoillut vapautumista homoseksuaalisuudestaan jo kymmeniä vuosia. Minun puolestani pyöritettiin rukousmyllyjä joitakin vuosia. Kun himot eivät vain hävinneet (viettelin erään minuakin nuoremman pojan, olimme molemmat tuolloin alaikäisiä), syitä haettiin puuttuvasta uskostamme, salatusta synnistä joka esti rukouksen, henkivalloista, Jumalan tahdosta, Jumalan muusta aikataulusta ym. mitä silloin haetaan avuksi kun raamatun lupaukset eivät toteudukaan...

No en sitä varsinaissti ihmetellytkään. Silloin se tosin oli vielä lankeemus josta nk. tein parannuksen, kaveri samoin, mutta mitkään rukoukset ja muut loitsut tai taikatemput eivät vain tehonneet.. Mutta kunnioitettavan sitkeästi siellä kyllä tehtiin töitä puolestani.

Niin, se vietelty oli kyllä ihan umpihomo sekin eikä siitä muuksi muuttunut hänkään. Ei ole tyttöjen seura hänellekään kelvannut sen enempää ennen kuin jälkeenkään kokemuksemme. Mahdoinkohan minä turmella hänet lopullisesti?

exhellari86 kirjoitti:

No en sitä varsinaissti ihmetellytkään. Silloin se tosin oli vielä lankeemus josta nk. tein parannuksen, kaveri samoin, mutta mitkään rukoukset ja muut loitsut tai taikatemput eivät vain tehonneet.. Mutta kunnioitettavan sitkeästi siellä kyllä tehtiin töitä puolestani.

Niin, se vietelty oli kyllä ihan umpihomo sekin eikä siitä muuksi muuttunut hänkään. Ei ole tyttöjen seura hänellekään kelvannut sen enempää ennen kuin jälkeenkään kokemuksemme. Mahdoinkohan minä turmella hänet lopullisesti?

Lue lisää

kaverini on uskovainen käy mun luona noin kolme kertaa kuussa kattomas mun pornovilmejä yöllä herään siihen kun se vaihtaa kasetti nauhaa vähän ajan päästä sil on kyrpä kädes ja runkkaa vilmiä kattoes haluaisin mennä sen vieree ja kysyä et antaako mun runkata sitä mul on kova halu ottaa sen kyrpä käteen ja runkata sitä ja omaa kyrpää tai jos se haluu mun kyrpää runkata en pane vastaan olen nähny unta et runkattais toistemme kyrpä.