Hetken saimme viettää yhdessä lomaa. Nauroimme paljon ja aika kului liian nopeasti. Hän nukkui omassa sängyssään ja minä omassani. Kuinka halusinkaan sulkea hänet syliini ja tuntea hänen lämpönsä. Hän tietää tunteeni ja kaipuuni saada hänet kainalooni. Hän on hetero. Todella rakas ystäväni.
Hän palasi jo kotikaupunkiimme, minä palailen hetken päästä. Valtava tyhjyys täytti jälleen sydämeni. Siltikin yritän parhaani mukaan iloita ja olla onnellinen ystävyydestämme, vaikka se niin paljon sattuukin.
Hän palasi jo kotikaupunkiimme, minä palailen hetken päästä. Valtava tyhjyys täytti jälleen sydämeni. Siltikin yritän parhaani mukaan iloita ja olla onnellinen ystävyydestämme, vaikka se niin paljon sattuukin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä niiiiin ymmärrän sun fiiliksiäsi. Ei ole helppo osa :(
Olisiko hän tinkinyt heteroudestaan, jos olisittekin jakaneet yhteisen punkan ;)
*Huoks*........Sitä en voi tietää. Hän tietää ihastukseni häneen, ja olen luvannut että en koske häneen "sillä tavalla". Hän on kerran ilmaissut olevansa hetero (on siis naimisissa ja heillä on aikuiset lapset), en siis halua sitä mitenkään kyseenalaistaa. Ts. en halua kysymällä kysyä että onko hän varma omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.
Mielestäni "aloitteen" pitäisi tulla häneltä. Jep, on varmasti vaikeaa, mikäli tuntee ensimmäistä kertaa jotain samaa sukupuolta kohtaan. Kuka tietää........ josko hän kuitenkin antaisi minun suudellä häntä........ Who knows. En koskaan rikkoisi lupaustani olla koskematta häneen "sillä tavalla".
Jos ihan rehellisesti kommentoin, niin mun mielestä tuossa pelletetään sua pahasti. Jos sulla on noin paljon tunnetta pelissä ja toinen tarjoaa "vain" ystävyyttä, niin ennen pitkää sua alkaa masentaa ja alat miettiin, että olet uhrannut liikaa. Alat kokea, että sun tunteita on käytetty hyväksi. Vaikka teillä on kivaa yhdessä jne., niin ulkopuolisen silmin tulee se kuva, että kaverisi saa kaiken ja sä elät rippeistä. Jokainen ansaitsee enemmän.
Itse en todellakaan koe että tunteitani käytetään hyväksi. Niin minä kuin hänkään ei voi tunteilleni mitään. Tiedän kyllä koko ajan missä mennään enkä suinkaan ole vietävissä. Ystävyyssuhteisiin en ainakaan itse ole koskaan kokenut uhranneeni liikaa, se on täysin vieras käsitys minulle.
Onks teillä paljon ikäeroo?
11 vuotta. Toinen syntynyt 60 -luvulla ja toinen 70 -luvulla.
Mulla kai samat kuviot. Järki takoo päässä, ettei hänellä ole mitään romanttisia tunteita ja siksi pidän kohteliaan etäisyyden. Onnistuin, vaikka sainkin olla ihan vieressä.. Silti, siitä ei ole seurannut mitään onnistumisen riemua. Seuraavan kerran varmaan epäonnistun ihan tahallani, jos vielä tulee tilaisuus ;)