Olen monta vuotta etsinyt ja katsellut ympärilleni,josko jostain ilmaantuisi eteeni se ihana mies,joka veisi jalat altani.En ole mikään kranttu,ei sillä.Olen vain jotenkin menettänyt toivoni kaikkeen.Ei tehdä tästä valitusvirttä ja jos joku kyselelee,että miksi kirjoitin tämän niin sanon:että joku kuulisi mitä ajattelen mielessäni sillä näitä juttuja ei voi kellekkään tutulle puhua.En ole koskaan liikkunut homopiireissä,joten myötäymmärtäjää en ole kohdannut.En ole julkisesti myöntänyt tarpeitani ja olen arka ilmaisemaan itseäni.Ei ole montaa vuotta kun vasta myönsin itselleni mikä olen ja olen siitä onnellinen,että olen antanut itselleni luvan haluta miestä.Tunnen itseni ehjemmäksi,mutta pelkään että aika kuluu loppuun.Ajatelkaa,että olen ehtinyt tekemään päätökseni viimein ja nyt olen 45v.Vielä on aikaa jonkinverran...Miehiä,seikkailua,seksiä...mutta tule pian ja vie mukanasi.Kertokaa omia kokemuksianne ja rohkaiskaa minua,pyydän!
Tule ja vie mukanasi
Se pitkänhuiskea
0106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.