Olen jotain oppinut. Ystävyys on hyvän parisuhteen perusta. Se, että voi yhdessä nauraa, itkeä, tehdä löytöretkiä maailmaan jne. Se on osa myös seksielämää. Kaiken ei tarvitse romanttista huttua. Inhoan sitä nykyään. Mieluummin haluan miehen, joka vaikkapa ehdottaa, että lähdetäänkö panolle kun alkaa latelemaan jotain latteuksia.
Olen ymmärtänyt, että omassa narsistisuhteessani kyse ei ollut aidosta rakkaudesta. Kyse oli fantasiasta. Pään sisäisestä kuvitelmasta. Olin kai katsonut Ridgen ja Brooken toilailuja pikkasen liikaa. En edelleenkään käsitä, että olin luopumassa -ja luovuinkin hetkiseksi- omasta vapaudesta, elämästä kuvitelman takia, joka osoittautui painajaiseksi.
Olen ymmärtänyt, että omassa narsistisuhteessani kyse ei ollut aidosta rakkaudesta. Kyse oli fantasiasta. Pään sisäisestä kuvitelmasta. Olin kai katsonut Ridgen ja Brooken toilailuja pikkasen liikaa. En edelleenkään käsitä, että olin luopumassa -ja luovuinkin hetkiseksi- omasta vapaudesta, elämästä kuvitelman takia, joka osoittautui painajaiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, olen kyllä kokeillut tuotakin, sanonut naiselle että lähetääs nussiin ja saanut avokämmenestä.
Mut tulipahan homman nimi selväksi heti ;)
Kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa ei siitä muuten mitään tule. Joskus on hyvä kun kamu sanoo, kun minulla on keittiössä kädet taikinassa, että mennäänkö makuuhuoneeseen ja pannaan oikein kunnolla, toisinaan taas kaipaa hellää romanttista kosketusta herättämään intohimon.
http://www.youtube.com/watch?v=uPHczPburbI