Haluisin kovasti mennä isoskoulutukseen, mutta olen kuitenkin aika hiljainen ja ujo. Tiedän, että pystyisin vetämään leikkejä, raamiksia ja puhumaan ja pelailemaan niiden pikkusten kanssa, mutta esim. iltaohjelmissa näytteleminen yms liika "esilläoleminen" voisi tuottaa ongelmia. Menen välillä ihan lukkoon joissain tilanteissa ja etenkin improvisointi on mulle tosi vaikeaa. Haluisin kuitenki isoseks aika paljon.
Yks toinen syy mikä saa mut epäröimään tota koulutukseen menoo on se et meidän seurakunnassa isoskoulutukseen kuuluu 4 viikonloppuleiriä, joista kolmelle on pakko osallistua. Itsellä heti ensimmäinen leiri jäis pois ja mietin että "putoanko heti kyydistä" kun en osallistu ekalle leirille ja oon sit ihan pihalla kaikesta sillä toisella leirillä ku muut tietää jo mitä siel tehää ja tuntee sen porukan jne..
Auttakaa mua päättään mitä teen ja kertokaa vinkkejä miten tosta ujoudesta ja esiintymispelosta pääsis eroon :)
Yks toinen syy mikä saa mut epäröimään tota koulutukseen menoo on se et meidän seurakunnassa isoskoulutukseen kuuluu 4 viikonloppuleiriä, joista kolmelle on pakko osallistua. Itsellä heti ensimmäinen leiri jäis pois ja mietin että "putoanko heti kyydistä" kun en osallistu ekalle leirille ja oon sit ihan pihalla kaikesta sillä toisella leirillä ku muut tietää jo mitä siel tehää ja tuntee sen porukan jne..
Auttakaa mua päättään mitä teen ja kertokaa vinkkejä miten tosta ujoudesta ja esiintymispelosta pääsis eroon :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on aika lailla samanlainen ongelma. Eikä sun pitäis menna tyyliin juttelee jollekki seurakunnan työntekijälle ja kysyy siltä :D muuta en keksi
Mene rohkeasti mukaan vain! Itsekin olin hieman ujo ennen isoskoulutukseen menemistä, enkä olisi koskaan uskonut pystyväni näyttelemään sketseissä tai muissa, mutta koulutuksen jälkeen olo oli ihan toinen.
Olin juuri ensimmäisen kerran leirillä isosena ja pakko sanoa, että oli mahtava kokemus. Kun tietää olevansa pikkuisten "pomona" joissain tilanteissa, alkaa se oma auktoriteetti päästä valloilleen ja uskaltaa rohkeasti mennä mukaan joka tilanteeseen. Tekemällä oppii ja itse opin monia asioita isosena olemisesta vasta leirillä. Ei tarvitse kuin lähteä roihkein ja avoimin mielin kokeilemaan ja pian huomaakin, että tämä on se juttu joka kuuluu minulle.
Tuosta leireille osallistumisesta... Vaikka jäisit pois ensimmäiseltä leiriltä, et varmasti jää paitsi mistään erityisestä. Leirit on suunniteltu niin, että jos et käy yhdellä leirillä, pääset silti hyvin mukaan seuraavalla leirillä. Ja paljon asioita käydään itse isoskoulutuksessa ja leirit ovat vain syventävää koulutusta, jos näin voi sanoa.
Yksinkertaisuudessaan kehotan sinua hakeutumaan isoskoulutukseen innokkaasti. Koulutuksen aikana ja varsinkin leirillä kertyy paljon itseluottamusta, joten siitä se lähtee. Itse ainakin koin leirin itseluottamusta nostattavana kokemuksena ja muiden isosten kanssa tuli hoidettua hankalampiakin tilanteita. Muista, ettet ole koskaan yksin ja voit ihan hyvin mennä juttelemaan ohjaajalle tai muille isoskoulutettaville tai vaikka jo leireillä olleille isosille. Varsinkin isoset neuvovat varmasti mielellään :)
Sinulla on sama ongelma kun minulla oli 2 vuotta sitten. Olen itse aivan älyttömän ujo ja sen takia pelkäsin isoskoulutukseen menoa. Menin kuitenkin enkä ole kertaakaan katunut. Eli mene ihmeessä ja jos se jossain vaiheessa alkaa tuntua liian ahdistavalta/ ei omalta jutulta aina voi lopettaa.
Iltaohjelmista sen verran, että ainakaan meillä ei koskaan pakoteta ketään esiintymään. Me ainakin kun aletaan suunnittelemaan ilta ohjelmaan niin kysytään ketkä haluaa esiityä tässä ja ketkä tässä ja onko joku joka ei halua esiintyä missään. Ja jos ei halua esiintyä niin ei se meillä ole koskaan ollut iso ongelma. Itse en esimerkiksi ole pahemmin ollut sketseissä yms. juuri ujouteni takia.
Tosta leiri jutusta en osaa sanoa mitään, koska meillä on vain yksi leiri vuodessa ja sitten meillä on kokoontumisia n.kerran kuussa ja pitää käydä kirkossa neljä kertaa. Mutta en usko että sä putoat kyydistä tai mitään. Meilläkin on tietty määrä kokoontumisia missä pitää käydä ja jos ei käy tarpeeksi niin niitä on mahdollista korvata tekemällä tehtäviä tai käymällä kirkossa vähän enemmän. Mutta eiköhän kaikki ole ihan vain järjestely kysymyksiä, eli rohkeasti mukaan vaan!
Meillä noi leirit on se "pää"koulutus ja niitä muita tapaamisia on vaan ihan pari :) Siksipä pelkään et kaikki tutustuu toisiinsa sillä ekalla leirillä ja sit ku oon tämmönen ujo nii pelkään kans et en tutustu niihin muihin ollenkaa, enkä tunne niitä ees ennestään, ku mun riparilta/kavereista ei oo ketää muu menossa isoseks :/
Tämä ketju on mielenkiintoinen ja hyvä! Mutta yksi tärkeä asia tuntuu olevan vähän pielessä! Nimittäin: ujois ei ole aste tai paha asia! Sen voi kääntää ihmiselossa vah-vuudeksi.--Mitenkö? No, toisten on helpompi lähestyä ujoa ihmistä. Ja riparilla se on tosi hyvä voimavara, se ujous. Harva pelkää ujoa, mutta suuna päänä olevaa usea.
Siis tietyssä mielessä ujous on rautainen työkalu. Itse sain tämän opetuksen aikanaan yliopistossa ja olen toteuttanut sitä ihan eläkeikään asti.
Meet vaan sinne. Ja kyllä sitä itsevarmuutta tulee lisää siinä : > Ittekki menin ja eka leiri tulossa parin viikon päästä...