Siis olen 16 v. tyttö, menossa lukion toiselle. Olen aina ollut ujo, eikä se minua luonteen piirteenä tippaakaan häiritse, mutta ikävä kyllä yläasteella siitä kehittyi muutakin. Aluksi erilaiset sos. tilanteet alkoivat tuntua erittäin vaikeilta ja eritoten epämiellyttäviltä, sitten yksinkertaisesti tajusin, kuinka huonot sosiaaliset taidot minulla on. Kyllä minä silloin jo tiesin, että suunta oli huono, mutta koska pahin oire oli pelkkä ulos päin näkymätön pelko niin uskoin selviäväni omin voimin.
Päätin, että aloittaisin puhtaalta pöydältä lukiossa ja opettelisin tutustumaan ihmisiin. Ja hyvin menikin! Aluksi näytti lupaavalta, puhuin vierustoverieni kanssa ja yritin minkä pystyin oppia tutustumaan ihmisiin.
Ja sitten se kaikki levisi.
Ensin tuli katse kontaktin välttely, sitten hikoilu. Tärinä seurasi kintereillä. Pään tyhjeneminen oli aivan uusi kokemus ja miten kummassa siitä pureskelemisesta tuli niin vaikeaa jos ei ollut kavereiden seurassa? Tiedä sitten mikä lopulta laukaisi kyseiset fyysiset reaktiot, oliko se kenties se pieni jännitys vatsan pohjassa joka ei koskaan lakannut? Tiedä häntä...
Viimeisen puolen vuoden aikana joukkoon ovat liittyneet punastuminen, toisinaan lievät paniikkikohtaukset JA KÄVELYN VAIKEUTUMINEN kun muut tarkkailevat (?!?). Miehiäkin olen alkanut "pelkäämään" niin saa*anasti että nyt vihdoin ja viimein meni hermot.
Olen onnistunut muun muassa suorittamaan ensimmäisen työsuhteeni menestyksellä ja muutenkin onnistunut asettumaan niin, että useimmat päivät ovat mukavia ja elämä hymyilee. Toiveita ja tavoitteita tulevaisuudelle on ja sitä rataa. Kuitenkin, toisinaan on niitä huonoja päiviä jolloin saatan pahimmillaan saada sen paniikkikohtauksen. Viimeksi sain sen voi hyvä jumala sukulaisteni tähden!
Jääräpäänä uskon edelleen voivani omin avuin parantua, mutta silloin tällöin pelko käy niin suureksi ja oireet niin vahvoiksi että kuvittelisin avun olevan tarpeen. Joten osaisiko kukaan kertoa, mistä apua tulisi hakea? Jos voin pyytää niin tarkemmin kuin vain esim. "julkiselta menet hakemaan". (aivan kuten "tervehdi" on käyttökelvottoman epätarkka ohje minulle, näin karkeasti verraten) Mistä tarkalleen ja miten? Onko mahdollista saada apua ilman että täytyy soittaa kenellekkään koska siihen, en kykene en sitten millään... Ottaen huomioon myös lukion käyntini - onko koulusta apua tällaisissa tilanteissa? Voi kunpa saisi edes nämä fyysiset oireet katoamaan..
Kiitokset kaikille auttaneille! :)
Päätin, että aloittaisin puhtaalta pöydältä lukiossa ja opettelisin tutustumaan ihmisiin. Ja hyvin menikin! Aluksi näytti lupaavalta, puhuin vierustoverieni kanssa ja yritin minkä pystyin oppia tutustumaan ihmisiin.
Ja sitten se kaikki levisi.
Ensin tuli katse kontaktin välttely, sitten hikoilu. Tärinä seurasi kintereillä. Pään tyhjeneminen oli aivan uusi kokemus ja miten kummassa siitä pureskelemisesta tuli niin vaikeaa jos ei ollut kavereiden seurassa? Tiedä sitten mikä lopulta laukaisi kyseiset fyysiset reaktiot, oliko se kenties se pieni jännitys vatsan pohjassa joka ei koskaan lakannut? Tiedä häntä...
Viimeisen puolen vuoden aikana joukkoon ovat liittyneet punastuminen, toisinaan lievät paniikkikohtaukset JA KÄVELYN VAIKEUTUMINEN kun muut tarkkailevat (?!?). Miehiäkin olen alkanut "pelkäämään" niin saa*anasti että nyt vihdoin ja viimein meni hermot.
Olen onnistunut muun muassa suorittamaan ensimmäisen työsuhteeni menestyksellä ja muutenkin onnistunut asettumaan niin, että useimmat päivät ovat mukavia ja elämä hymyilee. Toiveita ja tavoitteita tulevaisuudelle on ja sitä rataa. Kuitenkin, toisinaan on niitä huonoja päiviä jolloin saatan pahimmillaan saada sen paniikkikohtauksen. Viimeksi sain sen voi hyvä jumala sukulaisteni tähden!
Jääräpäänä uskon edelleen voivani omin avuin parantua, mutta silloin tällöin pelko käy niin suureksi ja oireet niin vahvoiksi että kuvittelisin avun olevan tarpeen. Joten osaisiko kukaan kertoa, mistä apua tulisi hakea? Jos voin pyytää niin tarkemmin kuin vain esim. "julkiselta menet hakemaan". (aivan kuten "tervehdi" on käyttökelvottoman epätarkka ohje minulle, näin karkeasti verraten) Mistä tarkalleen ja miten? Onko mahdollista saada apua ilman että täytyy soittaa kenellekkään koska siihen, en kykene en sitten millään... Ottaen huomioon myös lukion käyntini - onko koulusta apua tällaisissa tilanteissa? Voi kunpa saisi edes nämä fyysiset oireet katoamaan..
Kiitokset kaikille auttaneille! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Turhaa sinun on julkiselle puolelle mennä, varaat yksityisen lääkäriaseman psykiatrille ajan vaikka internetin kautta. Oireet ainakin vaikuttavat niin selkeiltä että kuvittelisin sopivan lääkitysvaihtoehdon selviävän puolessa tunnissa, kustannukset siis eivät ole kovinkaan suuret (60-80e?) Ei muuta kuin apua hakemaan!