Käykö tällä palstalla kukaan, joka oikeasti on huolestunut juomisestaan, mutta ei halua lopettaa kokonaan vaan kaipaa tukea "sivistyneeseen" alkonkäyttöön. Pystyn siis olemaan juomatta (no niinhän ne kaikki sanoo, mutta ihan oikeasti), mutta en halua sitä tehdä, koska pidän ruuasta ja viinistä ja varsinkin niistä yhdessä ja mielestäni se on ok. Sukurasite alkoholismiin on olemassa ja pelkään masennukseni aiheuttavan jossain vaiheessa minulle ongelmia juomisen suhteen ja haluaisin jo ennen suurten ongelmien syntymistä saada juomiseni ja itseni hallintaan. Vielä ei siis ole sen enempää terveydellisiä kuin sosiaalisiakaan ongelmia, mutta haluan että niitä ei tulekaan.
Onko muita, jotka muutamia kertoja viikossa tykkäävät lipitellä punkkua ja haluavat pitää "harrastuksen" nykyisen kaltaisena.
Onko muita, jotka muutamia kertoja viikossa tykkäävät lipitellä punkkua ja haluavat pitää "harrastuksen" nykyisen kaltaisena.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Alkoholismi on synnynnäinen ja parantumaton sairaus.
Siihen auttaa usko korkeimpaan voimaan, jumalaan. Sekä käynti kerholla toipumassa, koko loppuikänsä, päivä kerrallaan.
Mikä parasta, kerholta onkin sitten erikiva lähteä kokouksen jälkeen virkistävälle ohrapirtelölle, esson paariin, samanhenkisessä kerholais-seurassa!
http://www.youtube.com/watch?v=RdEZLfueE5k
Juuri tätä tarkoitin! Siis kaikki palstan ihmiset ovat niitä, jotka suhtautuvat alkoon huumorilla ja vain huumorilla!?!?!? Kyllä minäkin suhtaudun huumorilla ja rakastan viiniä ja sen tuomaa hyvänolon tunnetta ja toivoisin, että rinnallani olisi ihminen, joka nautiskelisi viiniä kanssani ja vaikka toisinaan humaltuisikin, mutta ei minua tuomitsisi. Mutta haluaisin pitää juomiseni sillä tasolla, että se OIKEASTI on vielä huumoria ja mukavaa ja rentouttavaa, eikä muodostu ongelmaksi. Enkä kaipaa jumalia tai epäjumalia mukaan tähän kuvioon. Kaipaan ihmistä, joka olisi samanlainen kuin minä.
Mitä on sivistynyt alkoholinkäyttö? Onko se muuta kuin kännin aste-ero?
Mä näen, että alkoholilla on vain yksi tarkoitus, joka on humaltuminen. Toki sillä on miljoona eri aste-eroa, alkaen yhdestä rentouttavasta ja päätyen sillan alla tenutukseen.
Mielestäni on täysin mahdollista pitää alkoholinkäyttö tuossa rentoutus/pikkuhumala-asteella, jos se vain riittää.
Usein on niin, että tuota humalaa, pientäkin, kaivataan poistamaan se ahdistus ja masennus, jota tämä elämä aiheuttaa. Ja sen "lääkitseminen" on vaarallinen tie, koska tunnetusti toleranssi kasvaa ja masennus vain pahenee alkoholin myötä.
Ainoa kestävä tie alkoholin kanssa on se, että ei varsinaisesti juurikaan kaipaa humalaa (=nauttii olostaan selvin päin) mutta voi aika ajoin ihan seuran ja tunnelman vuoksi humaltua. Näin tuo huikka ei jää päälle, koska liittyy vain ja ainoastaan tuohon sosiaaliseen tapahtumaan.
Suosittelen löylykauhaa perceeseen!
Tässä on yksi punkunlipittäjä. Olen juuri pitänyt kuukauden tauon ottamatta minkäänlaista alkoholia. En piittää viinistä ruoan kanssa, maustakaan en pidä, mutta sen humalluttavasta vaikutuksesta kyllä. Sukurasitteita on, ei kuitenkaan omissa vanhemmissa. Minulla ei ole masennusta, se on liian vahva ilmaisu, mutta saamattomuutta, alakuloisuutta, surullisuutta ja velttoutta. Se kyllä johtuu melkeinpä pelkästään viinistä, koska nyt kuukauden aikana ei ollut ollenkaan. Koko ajan vain tavallinen, aktiivinen olo. Tosin töissäkin on ollut rauhallisempaa, kun yleensä ei ole. Voi olla että johtuu myös siitä. Syyllisyydentunne aamuisin on kyllä varmasti vain viinistä, onko sitten hallitsemattomuuden pelko vai liian kovat vaatimukset itseä kohtaan. Olisin valmis jakamaan kokemuksia, mutta vähän tympäisee nuo hölmöt sekoilijat. Mutta varmasti heille viinanhimo on harmi, tuskin muuten palstalla keikkuisivat. On heistä jonkin verran hyötyä varoittavana esimerkkinä, kuten tuossa mainitset "..ei tulisikaan ongelmaksi." Ehkä paussi olisi sinullekin paikallaan, niin ainakin voisit katsoa miten paljon masennus johtuu viinistä ja miten paljon muusta. On yllättävän vaikeaa, vaikka ei fyysisesti viinan perään hingukaan. Juuri se tapa toimia, minulla lenkiltä tai töistä tullessa, lysähtää sohvan nurkkaan lehden ja viinilasin kanssa. Sinulla ruokailun yhteydessä.
Ex-masentuneelle: Sivistynyt alkonkäyttö on mielestäni sitä, että sen jälkeen on hyvä olo,ei siis MORAALISTA krapulaa. Ei fyysistäkään, mutta sitä minulla ei juuri ole muutenkaan. Niin paljoa en juo. Olet oikeassa,että humalalla on aste-eroja ja juurisitä peräänkuulutankin. Haluan pienen sievän humalan, joka saa minulle esim. tunteen siitä, että minusta pidetään ja ruuan maistumaan paremmalta ja vieraassa seurassa itseni rentoutumaan jne. En halua kaupungin pääkadulle konttaamaan, oksentamaan ja unohtamaan edellisillan tapahtumia.
Nuorelle lääkärille: Olen työntänyt jos vaikka mitä kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. Edes löylykauha ei ratkaise tätä ongelmaa. Ei myöskään kesäkurpitsa tai todennäköisesti iso musta mieskään. Sitä en kyllä ole päässyt vielä koittamaan...
Vanhatapaus: Minä oikeasti pidän viinin mausta. Pidän myös humaltumisen tunteesta ja sen aikaansaamasta rentoutumisesta, mutta en halua kökköhumalaa, asioiden unohtamista tai humalan aiheuttamaa mokailemista. En pidä juomisen aiheuttamasta riitelystä. Olen juonut viiniä vasta joitain vuosia, mutta masennus minulla on todettu jo 15 vuotta sitten. Eli kumpi tässä nyt on sitten muna ja kumpi kana ja oleko itse se kukko, vaikka olenkin nainen...
Ihanaa, että saan vastauksia pohdintaani. Kirjoittakaa rakkaat ihmiset lisää. Ehkä löydetään yhteys / ratkaisu / kompromissi / riidan aihe / rakkaussuhde / ihan mitä vain.
Loispummikuivahuikkalainen oli sen verran humalassa, että oli sanonut kuljettajalle väärän osoitteen, eikä siinä vielä kaikki, sillä humalainen pummi oli paskonut ja kussut taksin verhoilut täysin piloille. Päätimme sitten kavereiden kanssa antaa loispummiAA-laiselle kunnon opetuksen, joten hakkasimme hänet kunnolla, sekä virtsasimme hänen päälleen, sitten vielä työnsimme isoa löylykauhaa sen persereikään. Eipä hänestä ollut vastusta, vaikka kyllä hän yrittikin puolustaa itseään heikoilla alkoholistin/pummin voimillaan.
Lopetettuamme ilonpidon heitimme loispummialkoholistin taksin takakonttiin ja sanoimme kuljettajalle, että vie pummin mahdollisimman kauaksi täältä. Parin tunnin päästä sitten soitin "taksisuharille" ja hän sanoi, että työtön loispummi oli muutaman kerran "vahingossa" tippunut sadan kilometrin tuntinopeudesta maantielle. Viimeisellä kerralla hän vielä peruutti paskakasan yli ja jätti loisen tielle kuolemaan. No, näinkin hauskasti voi käydä. Sain tosi hyvät naurut yhdessä ystävieni kanssa!!
ene ruoka ja juoma palstalle
Ei noin hauskaa miestä kuin Nakratti voi olla olemassakaan. Ja osasi vielä noin nasevasti kirjoittaa palstan aiheen vierestä. Tsemppiä ja lisää iloisia tapahtumia koko kaveriporukalle!
Katopa netistä http://www.paihdelinkki.fi/oma-apu
Siellä ei siis ole pelkästään totaalijuomattomuuteen kannustavaa, vaan myös juomisen vähentämiseen ohjaavaa materiaalia.
Mulla on itselläni taipumusta sosiaaliseen juomiseen, joka pääsääntöisesti on ongelmatonta (eli istutaan kavereiden kanssa iltaa viikonloppuna, ei johda sen suurempaan hölmöilyyn kuin pienen päänsäryn ja voimattomuuden hankkimiseen seuraavaksi päiväksi), mutta olen huomannut, että jos ei välillä muista tietoisesti tarkkailla omia juomismääriään, ne nousevat helposti. Toleranssi kasvaa nimenomaan säännöllisellä juomisella. Elimistölle se on silti haitallista, vaikka "viinapää" muka kehittyisi. Ja välillä miettii, että onhan se tyhmää, kun ei juuri mitään tule kavereiden kanssa tehtyä ilman, että ainakin pari siideriä joisi.
Opiskeluaikoina käytin runsaammin kuin nykyään, eli ilmeisesti en onneksi ole kovin altis riippuvuudelle, kun tapa ei ole jäänyt päälle. Silloin tuli käytyä viikolla parilla (joka lipsui joskus useammaksi), nykyään en enää viitsi, kun arvostan yöuntani. Omaa alkoholin käytön hallintaani on siis edistänyt se, että olen huomannut pysyväni virkeämpänä ja jaksavani enemmän, kun pidän arjen vesiselvänä.
Kai sinulla muuten on sellainen viinipullon ilmaaja? Ettei tarvi mukamas sen takia juoda pulloa viimeistään seuraavana päivänä loppuun, että "menee pahaksi".
Uskon oman alkoholinkäyttöni pysyvän hallinnassa sillä, että kuuntelen itseäni. Sosiaalisessa juomisessakin saa olla tarkkana: jos on paljon kavereita, jostain löytyy kyllä juomaseuraa jos sitä väkisin alkaa hakea. Kun asuu keskustan tuntumassa ja kivoja baareja on aina lähellä, joskus tulee huomaamattaan suostuttua baarikutsuun vaikkei oikein edes huvittaisi, ihan pelkkää tylsistymistä. Sitä olen opetellut välttämään.
Tuli vähän monologia tästä. Olen vain miettinyt viime aikoina, kun pari viikkoa sitten - tosin "hyvällä syyllä" eli kaverin häissä - meni kertakulutus vähän överiksi. Sattuuhan sitä toki aina joskus, mutta en halua tulla sellaiseksi ihmiseksi, joka aina sönköttää typeriä ja viettää joka sunnuntain vessanpönttöä halaten ;) Siksikin lueskelen välillä noita internetin vinkkejä. Ja arkeen etsin muuta rentoutumista, luen tai teen käsitöitä.
17 annosta per päivä alkoholia on terveydelle optimaalinen määrä
Ei millään pahalla punkunlipittäjä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että yrität legitimoida turhan reipasta viinankäyttöä itsellesi etsimällä "vertaistukea". Ellet peräti etsi sielunveljeä eli tissuttelukaveria.
Ei sen puoleen, itsekin tulee punkutettua "sivistyneesti". Kunhan vaan ajattelin.
Voin rehellisesti sanoa, juon ainoastaan siksi, että tulisin humalaan. En halua edes pientä tissuttelua, vaan haluan olla kännissä, haluan juoda niin paljon, että voin mennä nukkumaan ja _sammua_ samantien.
En oikeastaan muista oikein, millaista on mennä nukkumaan selvinpäin.
Mutta tänään tämä muuttuu.
Olen muutaman kerran ollut niin humalassa, että en todellakaan muista mitä olen sanonut ja mitä on tapahtunut. Se on todella huolestuttavaa.
Lopetan kunnolla, annan maksani parantua, laihdun ja opettelen elämään normaalia elämää ilman alkoholin tuomaa helpotusta.
En ala absolutistiksi.
Rahaa palaa kkssa 400-500 euroa alkoholiin ym tupakkaan. Se on liikaa. Voin todella sanoa, että vatsani on rahalla tehty.