nykypäivän paineet suomessa

Paineita on joskus, mutta yleensä piereminen helpottaa.

Kysymyksesi oli hyvä, vaikka kaipaakin tarkennusta. Minä tässä nyt vaikka sitten avaan pelin näin opiskelijan näkökulmasta.

Olen pääkaupunkiseudun kasvatti ja suuressa nerokkuudessani päätinkin sitten hakea peruskouluun SYK:iin. Jos ei normaalit paineet ja paine menestymisestä isosiskon tavoin riittäneet, niin kyseinen koulu kyllä antoi niitä yllin kyllin.

Myöhemmällä iällä olen sairastunut lukuisiin tauteihin ja masennukseen. Lukiossakin paineita ladotaan niskaan: arvosanojen pitäisi olla hyviä, jos mielii aineita jatkaa, ylppärit on tulossa, pitäisi tietää mitä aikoo tehdä lukion jälkeen jne. Itse pääsyin kolmen ja puolen vuoden suunnitelmaan näiden opiskelua hankaloittavien sairauksieni vuoksi, mutta yllättäviä ongelmia on ilmennyt. Monia kursseja ei ole saatavilla kuin vain keväällä tai vain syksyllä, joten joudun käymään ne kesällä, vaikka halusin nimenomaan keventää lukioaikaani. Myös kurssien aikana on vaikeaa. Tilanteeni selvittäminen opettajille vie paljon aikaa, eivätkä he enää viikon kuluttua muista koko jutusta mitään. Itse taas olen varsin sisäänpäinkääntynyt, enkä mieluusti tilitä ongelmiani varsinkaan tuntemattomille. Ilmankos kurssien aikana tulevat työt tuntuvat ylivoimaisilta, läksyt jäävät tekemättä, eikä lisäaikaakaan meinaa saada, vaikka esimerkiksi pystyn kirjoittamaan käsin korkeintaan pari lausetta ilman pitkää taukoa. Aiemmin lähdin matematiikan kokeesta ensimmäisten joukossa, nyt istun viimeiselle minuutille saakka ja silti tehtäviä jää tekemättä. Ilmeisesti lisäaikaa saa vain lukilausunnolla tai vastaavalla. Kukaan ei sitten tullut ajatelleeksi, että joitain aineita ei voi kirjoittaa tietokoneella.

Perhe hönkii niskaan, eurokriisi kaatuu päälle, opettajat painostavat, nuriin kohdistetaan valtavasti paineita! Jos normaali nuori kokee elämän raskaaksi, niin minä olen kyllä tippunut kärryiltä ajat sitten ja jäänyt perässä ajelevan raitiovaunun alle.