Karatea 7-vuotiaalle pojalle?

Sanoisin että on viimeinen hetki viedä hänet kyseiseen harrastukseen. Tyypillisesti aloitetaan jo viisivuotiaina jharrastukset jotka mahdollisesti jatkuvat koko nuoruuden ja kenties loppuelämän. Serkkuni pisti omat poikansa 5 vuotiaina painiharrastukseen ja ovat nyt 7 vuotiaina jo melkoisia tekijöitä. Itse vein poikani jalkapalloseuraan 5,5 vuotiaana mutta hän halusi lopettaa 1,5 vuotta myöhemmin. Lastahan ei saa pakottaa harrastuksiin. Tosin lasta ei myöskään saa antaa luovuttaa heti. Meillä harrastuksssa ollut ehto että maksettu kausi käydään loppuun jos innostus lopahtaa.

Kun ´poikani oli 8 v. niin olin lentää selälleni kun halusi lähteä kitaratunneille musiikkiopiston järjestämille. Itse en ollut musikaalinen eikä kukaan poikani kavereistakaan soitellut instrumentteja. Pojalla ollut jo pitempi mielenkiinto teknillisiin harrastuksiin. No hän jankutti asiasta 1/2 vuotta kunnes veimme hänet sisäänpääsykokeisiin. Kaikista hakijoista hän oli yksi harvoista joka sen läpäisi.
Nyt alkaa jo kolmas vuosi ja hän haluaa jatkaa riippumatta siitä että koulu on monen bussivaihdoksen päästä.

Luulisin että karate on kelpo harrastus pojallesi ja hän oppii itsehillintää ja muita taitoja josta hyötyä aikuisena. Poikkeuksena ne henkilöt jolla psyke ei ole kunnossa ja käyttävät taitonsa väärin. Yleensä ne seulotaan aika nopeasti pois seuroista.

Kyselin aikoinaan serkultani että miten uskovainen perhe jossa vaimo on pappi laittavat poikansa painiharrastukseen koska siinähän käytetään fyysisiä otteita.
Hän näki että kamppailulaji opetti itsehillintään ja ehkäisemään mm. väkivaltaa. Lisäksi taitolaji missä ei pyritä satuttaa ketään.

Pistä vain poikasi karateen.

En nyt sanoisi että ihan viimeinen hetki, mutta vallan hyvä ikä aloittaa tuo on. Oppii helposti uusia asioita liikunnallisesti ja muutenkin. Turvallisia nuo seurat pääosin ovat, itse valitsisin Nuori Suomi sinettiseuran jos valinnanvaraa on. Niissä on koulutetut ja hyväksi todetut valmentajat.

Samaa mieltä kuin edellinen. Pistähän poika sinne karateen kun on niin hienosti että poika vielä itse on asiasta innostunut.

Suosittelen myös harkitsemaan judoa. Aivan mahtava harrastus!!

Ehdottomasti myös judo on hienoa. Mutta jos junnu haluaa nimenomaan karateen, niin sinne siis. Hienoa kun nykyaikana joku haluaa johonkin muualle kun television ääreen.

Itse kahden karatepojan isänä voin todellakin suositella lajia. Tuon ikäisillä opetus ei ole pelkästään lajia, vaan mukana on monenlaista jumppaa ja liikuntaleikkiä joka kehittää monipuolisesti. Kasvatuksellisia asioitakin tuolla oppii. Kuri on melko tiukka, mutta junnut tuntuvat siitä tykkäävän. Edellisessä harrastuksessa niitä riehujia ei saatu tai uskallettu pistää aisoihin, ja se harmitti monia jotka oikeasti halusivat oppia ja harjoitella.

Suosittelen kokemuksesta (siis vanhemman ominaisuudessa, mutta kyllä pojatkin jo innolla odottelevat uuden kauden alkua. Kovasti jo muistelevat tekniikoita olohuoneen lattialla).

Kiitoksia asiallisista vastauksista. tarkistin asian ja tuo harkitsemamme seura on Nuori suomi-seura. Nyt vain pitää odottaa harjoitusten alkua, mutta poika ei millään meinaa malttaa.

Tyttäreni on ollut nyt 2 kautta Oulussa karatea harrastamassa ja on yhä aivan innoissaan. Osaavat opettajat ja mielekästä tekemistä. Nuorempi sisko aloitti viime syksynä, mutta ei aio jatkaa enää kun on niin paljon muita harrastuksia.

Kannattaa käydä ainakin tutustumassa, sittenhän se selviää!!! Itsellenikään ei ollut alkuunkaan selvää etukäteen mitä siellä tehdään, mutta olen ollut iloisesti yllättynyt ja tyytyväinen seuran topimintaan. Tärkeintä on tietenkin se, että tyttö tykkää, mutta mukavahan se on että äitikin on tyytyväinen :)

Tuolta ainakin löytyy hyvä junnuseura, :

www.oulunkarateseura.fi

Yhtä asiaa vielä kysyisin. Onko tuolla karatessa pakko kilpailla? Poikaa alkoi arveluttamaan kun ei välttämättä haluaisi kilpailla, vaan harrastaa vaan.

Suurimmassa osassa seuroja kilpailu ei ole pakollista. Osassa seuroista se on kuitenkin mahdollista jos haluaa kisata.

Moni junnu kuitenkin HALUAA kisata kunhan perusteet on kunnossa. Se on aivan luonnollista kilapiluviettiä jota on miltei jokaisella. Ei kilpailemista tarvitse pelätä, mutta halu täytyy lähteä lapsesta itsestään.

Parhaiten asia selviää ottamalla yhteyttä seuraan johon olette menossa.

Käytännössä on pakko kilpailla. Jos ei halua osallistua seurojen välisiin kilpailuihin, niin oman seuran salikilpailuja ei voi välttää.

Karate on kontaktilaji ja luonteensa takia kilpailu kuuluu siihen. Toki myöhemmin voi keskittyä kataan, mutta siinäkin kilpaillaan.

Meillä poika harrasti karatea 6 vuotiaasta 11 vuotiaaksi ja lopetti juuri tuon kilpailupakon vuoksi.

Olette ollet sitten väärässä seurassa. Suurimmassa osassa seuroja EI missään nimessä ole pakko kilpailla. Niille jotka haluavat, tarjotaan siihen usein mahdollisuus, mutta en ole kuullut kuin yhdestä seurasta jossa se olisi pakollista.

sinänsä kilpailemisessa ei ole mitään huonoa, mutta pakollista se ei saa olla, eikä useimmiten olekaan.

Ei se ole pakollista, mutta pelkkä lyöntien, potkujen, torjuntojen jne opettelu ilman matsia ei pidemmän päälle onnistu. Kokemusta karatesta perheessä on jo 70-luvulta saakka ja useammasta seurasta, eikä missään ilman kilpailemista (esim salikilpailut) ole voinut treenata.

Ja höpö höpö. Riippuu toki tyylisuunnastakin, mutta varmasti löytyy joka paikkakunnalta seura jossa ei tarvitse kilpailla.

Jos sinulla todella on noin paljon kokemusta asiasta niin tiedät sen itsekin, en tajua miten viitsit jankuttaa tuollaista.

Karateliiton kyselyn mukaan 80 prosenttia karaten harrastajista ei kilpaile IKINÄ.

Ja kuten jo sanoinkin, kilpaileminen on hienoa ja ihan kelpo tapa testata itseään, mutta pakollista se ei saa olla, eikä olekaan asiansa osaavissa mieluiten Nuori Suomi sinettiseuroissa.

kannattaa laittaa poikas hapkidoon, on monipuolisin taistelulaji mitä löytyy.. lyöntejä,heittoja,lukkoja,torjuntoja,painia,itsepuolustus tekniikoita yms.