Saksanpaimenkoira ja lapsi kahdestaan.

Vastaan kun kukaan ei ole vastannut.
Teidän tarkoitus on siis ottaa pentu? koiranpentu ja lapsi ovat mitä parhain yhdiatelmä, kun lapsi on 8,v se jo on niin iso että varmasti pärjää pennun kanssa, ja he ns. Kasvaa yhdessä toisiinsa kiinni.
Sakemanni jota on hyvin pidetty, saa liikuntaa ja rakkautta ei ole agressiivinen lapselle.
Itsellä sakemanni ja 2 lasta 6 ja 10. Vuotiaat, kaverit voi tulla vapaasti ja nuorinkin on yksin koiran kanssa kun vanhempi on kotona, kun käväsen kaupassa.
Ainut mikä on ettei saa alkaa riehuntaleikkejä leikkimään kun on vieraita lapsia, ettei koira innostu.
Koiraa ei ulkoiluta koskaan myöskään lapsi, vaikka käveleekin nätisti rinnalla.
Koira ja lapset ovat kuin sisaruksia, on niin turvallinen olo kun tietää että koira on kotona lapsen kanssa, kun menen nuorimman kanssa asioille. Eipä tule tunkeilijat kotiin!

Pointti jutussa "älä jätä sakemannia ja lasta kahden kesken" on lähinnä siinä, että lapset harvemmin tuntevat koiran elekieltä ja saattavat tehdä koirasta leikkikalunsa. Lapsi saattaa käyttäytyä tällöin koiraa kohtaan niin, että koira hermostuu ja saattaa purra. Kun on kyseessä iso koira ja pieni lapsi, niin pienestäkin varoittavasta näppäisystä voi tulla iso haava ja vielä isompi haloo.

Meillä on ollut pieniä koiria silloin, kun itsekin olin pieni. Kyllä, olen saanut hammasta, samoin myös veljeni ja joka kerta ihan omaa typeryyttämme. Lopulta siitä oppii.

Tekee vain lapselle selväksi, ettei koira ole lelu, sen päällä ei kiipeillä, eikä sitä revitä turkista tai ruumiinosista, niin hyvin sujuu. (:

Saksanpaimenkoira hyvin koulutettuna on hyvä koiraystävä lapselle. Paljon riippuu teistä aikuisista, miten koulutatte ja lenkitätte koiran. Sakemanni ei voi hyvin ellei se saa tarpeeksi tekemistä ja vaatii aikalailla liikuntaa. Sakemanni on kuitenkin yksi parhaimmista lenkkikavereista aktiiviselle ihmiselle! Se on aina valmis lähtemään mukaan, satoi tai paistoi. Ei säiky pakkasiakaan ja rakastaa uimista:)

Minä naisihmisenä pidän omaa saksanpaimenkoiraani suurena turvana liikkuessani täällä maaseudulla syksypimeillä lenkillä, kun täällä ei ole katuvalojakaan. Koira on mukana lähes kaikissa jutuissa; pilkillä, virvelöimässä, veneilemässä, lumikenkäilemässä, halon hakkuussa, sienessä, marjassa, vaeltamassa yms yms...

Opettakaa lapsille, että koiraa ei saa häiritä sen nukkuessa, syödessä tai ollessaan omissa oloissaan. Koiralle on annettava rauha pennusta asti. Sen turkissa ei saa roikkua, eikä vöyhöttää sitä turhaan. Varmasti pärjäätte näin, kun itse aikuisena opetatte koiran ja lapsen suhtautumaan koiraan ja koiran lapseen.

Usein ne ongelma sakemannit on sellaisia, että energisenä rotuna eivät saa tarpeeksi liikuntaan ja älynsä vuoksin tarvitsevat muutakin tekemistä kuin narun päässä jolkottelun. Mutta jos siitä ottaa perheenjäsenen ja sen kanssa touhuaa, niin kyllä se kotosalla osaa olla ihan levollinen.

Omana koirani nukkuu ja lepäilee kotona, koska sen liikunnan tarve täyttyy hyvin.

Ootkohan jostain maalta jos oikein tarhatkin löytyy?

Niin ja sitten on vielä erittäin tärkeää valistaa lasta kuinka koiran/ eläinten kanssa ollaan. Eläin ei ole lelu. Eläinkin tarvitsee kunnioitusta. Koiraan ei koskaan saa purkaa omaa kiukkuaan!
Vanhemman täytyy valvoa, että valistus on mennyt pysyvästi perille.

tästä olin tulla kirjoittamaankin mutta kerkesi ennemmin.ja sitten sitä ihmettelen kovin että miksi lapset saavat tehdä koiralle mitä vain että se joutuu sietämään? ja miksi miehet eritoten haluavat saksanpaimenkoiran? ottakaa selvää rodusta,sen tarpeista! ja lapset eivät saa simputtaa koiraa! sitä on nähty ihan liiankin usein ulkosalla.ja sitäpaitsi saattaa olla että joktjut sakut ovat aika vaativia ja eivät sovellu lasten seurakoiraksi ja alkavat agresiivikseksi.ottakaa kultainen noutaja ,se on helpompi teille,uskoisin.ei se miehestäsi sen lapasempaa tee!