KOHDUNPOISTO

Minun kohtuni poistettiin noin 3kk sitten adenomyoosi epäilyn takia. Kivut olivat sitä luokkaa, ettei tarvinnu edes haaveilla lenkillä käymisestä saati mistäkään muustakaan tärinää aiheuttavasta aktiviteetista. Lisämausteena olivat tiheentynyt virtsaamisen tarve sekä ummetus.

Kohdunpoisto tehtiin laparoskopialla eli muistona neljä pientä viiltoa vatsassa.
Leikkauksessa ilmeni, että kiinnikkeitä oli niin paljon, että joutuivat useamman tunnin polttelemaan niitä kiinnikkeitä ennenkuin saivat kohdun irti. kiinnikkeet olivat liiskanneet rakon, suoliston ja kohdun kiinni toisiinsa.
Epäilivät myös polttaneensa liian läheltä virtsateitä ja rakkoa ja pari päivää tuotinkin punertavaa nestettä siihen katetriin.
Heräämöstä jouduin teholle, sillä olin todella kipeä, veriarvot alhaiset ja sokeri heitti kuperkeikkaa. Yksi yö tehovalvonnassa ja seuraavana aamuna hyvien kipulääkkeiden kera vuodeosastolle.
Viikkohan tuolla sairaalassa vierähti, mutta toipuminen olikin nopeaa.
En ole kertaakaan ehtiny vielä katua poistoa. Nykyinen oloni on mainio ja pystyn taas harrastamaan liikuntaa.
Adenomyoosia ei ollut, mutta kiinnikkeiden katsottiin aiheuttaneen vaivat.
Jokainen leikkaus ja siitä toipuminen on yksilöllistä ja leikkauksessa voi tapahtua mitä tahansa, mutta en itse kyseistä leikkausta osannut pelätä. On niitä pahempiakin ollut ja tässä vielä porskutellaan :)

Liikunta kyllä sujuu leikkauksesta toipumisen jälkeen oikein mainiosti. Seksielämä on ainakin minulla jäänyt jotenkin vaillinaiseksi entiseen verrattuna. Harmittaa kovasti, kun lääkärit koko ajan hehkuttavat, että skesi voi jopa parantua. Katin kontit, Itse saan enää vain jotain pintaorgasmeja, jotka jättää tosi turhautuneen olon. ei siinä auta voiteet, eikä pitkät esileikit. Orgasmi vain katoaa jonnekin.
Tieenkin siinä tapauksessa ei tule ongelmia, ettei koskaan ole saanut mitään isoa O:ta. ei tiedä mitä vaille jää kohdunpoiston jälkeen.

No tokihan se seksi paranee, JOS aiemman seksielämän riesana on olleet yhdyntäkivut, jatkuvat vuodot., karkaileva virtsa, laskeutuva kohtu ym. Ja monilla nuo ovat olleet arkipäivää.

En vielä tiedä seksihommista tai liikunnasta leikkauksen jälkeen, mutta olen toipunut hyvin reilussa kuukaudessa. Ekat kaksi viikkoa olin todella toipilas, makoilin ja kävelin vain. Ainakaan jatkuvaa särkyä ei enää ole ja vuotokin on ollut pikkuhousunsuojilla hoituvaa heti alusta alkaen - ihanaa kun ei tarvitse yösiteitä ja supertamponeja!

sepä se on, kun ongelmia oli just elämän kaikilla muilla osioilla. Ei liikuntaharrastukset onnistuneet, Vessaonnelmia yms. Mutta kyllä suututtaa sekin, että parisuhteen "liima" - erotiikka - kärsii näinkin merkittävästi. Menee pian ne halutkin, kun tuntuu ettei enää pysty nauttimaan täysin koko yhdynnästä. Emättimen pohjassa ei ole enää tuntoa ja yhteydet muuhun elimistöön tuntuu olevan täysin poikki.

Onkohan omalla kohdallani enää edes toivoa siitä, että tunto palautuisi... Leikkauksesta on jo melkein vuosi...

Tätä korvienvälijuttua tarjotaan lähes poikkeuksetta syyksi seksiongelmiin. Voi joillakin ollakin, mutta itse en oikein jaksa uskoa siihen, sillä olosuhteet ja mahdollisuudet nautintoon on yritetty alusta asti järjestää niin, ettei mitään haittoja sen suhteen olisi. Vaikea on uskoa, että fyysinen tunnottomuus johtuisi päänupista. On ollut aikaa, rauhaa, kärsivällisyyttä, yritystä, voiteita joka lähtöön, on yrityetty edestä ja takaa, nurin ja oikein...edes itsetyydytys ei enää tunnu samalle kuin ennen, vaan ythtälailla siinäkin kliimaksi jää saavuttamatta. Ja jos jotain saavutan, on se kalpea haamu siitä, mitä oli ennen.
Alan ymmärtää mistä tulevat kiukkuiset vanhat akat. Turhautumista ja pettymyksistä, hyvän ihmissuhteen raunioista kasvaa nämä kiukkpussit. Pelkään pian itsekin kuuluvani samaan kategoriaan.

Mikä leikkaustapa sinulla oli "näinkin voi käydä"?
Olen nimittäin joskus pohtinut, onko sillä eroa, tehdäänkö leikkaus emättimen kautta vai avoleikkauksena. Vaginaalisesti tai tähystysavusteisesti emätin "suljetaan" eri puolelta ja leikkaus on muutenkin erilainen. Jos emättimeen muodostuu esim. arpikudosta, muodostuuko se helpommin vaginaalisen leikkauksen jälkeen?

Voiko hermovaurioita syntyä helpommin, kun varsinainen leikkaushaava on emättimen pohjalla (siis tiedän toki, että myös avoleikkauksessa emätin katkaistaan, mutta leikkaustapojen esittelyssä mainitaan, että avoleikkauksessa varsinainen leikkaushaava on vatsalla; vaginaalisessa emättimen pohjalla)?

Kyllä nykytekniikalla leikatessa kaikissa kohdunpoistomenetelmissä lähtee koko kohtu kohdunkaulaa myöten, joten kaikissa menetelmissä emättimen pohjaan tulee tikit. Selvittelin itse sairaalassa lääkärien kanssa moneen kertaan leikkaustavan ja miten kohtu poistetaan, lantionpohjan lihakset suljetaan ja lopuksi limakalvot emättimen pohjalta suljetaan. Avoleikkauksia tehdään sen vuoksi, että joskus mahdollisten kiinnikkeiden, kohdun koon tai muiden sisäelinongelmien vuoksi täytyy lääkärin päästä näkemään vatsaonteloon.
Itselläni oli kyseessä poisto alakautta, mikä on lääkärien mukaan se kevein vaihtoehto. näin kuvittelin itsekin ennen leikkausta. Lääkärien ja hoitohenkilökunnan "pikkujuttu-pintahaava" -liirumlaarumi sai minut vakuuttuneeksi, että tosiaan selviän hyväkuntoisena ihmisenä asiasta helposti. Täytenä yllätyksenä tuli tosiaan kunnon romahtaminen leikkauksen jälkeen. Toipuihan siitä toki tavanomaiseen "mummokuntoon" saikun puitteissa, mutta 5 viikon jälkeen ei todellakaan ollut vielä entisellään.
Fyysisesti olen kyllä jo ennallaan kaikilta muilta osin paitsi nämä seksiasiat, jotka eivät mielestäni vieläkään ole entisellään. Arkielämän laadun parantumisesta huolimatta olen toisinaan jopa katunut koko keikkaushommaa, kun petipuuhat menivät ns perseelleen. Välillä tuntuu jo, että olisivat ottaneet halutkin, kun kerran veivät kyvyn nautintoon. Minulla tämä mahdollinen hermovaurio ei ainakaan virtsausongelmia ole tuonut, mutta suoli on tullut jotenkin laiskaksi. Johtuneeko sekin jostakin hermojutusta. Kyllä toisinaan tuntuu että menee loputkin hermot.
Kaikista ongelmista huolimatta olen yrittänyt elää kuin ei mitään ongelmaa olisikaan. Harrastamme seksiä mieheni kanssa niin usein kuin mieli tekee. Minulla tekee jopa enemmän kuin hänellä, mutta en tiedä kuinka kauan, kun en saa täyttä tyydytystä asiassa.

Tulee toki, mutta avoleikkauksessa "sulku" tapahtuu eri tavoin, eri järjestyksessä, emättimeen tehtävä viilto on hieman erilainen jne.
Yritin etsiä aiemmin lukemaani linkkiä, jossa leikkaustavat oli selostettu hyvin yksityiskohtaisesti, jokaista viiltoa ja ommelta myöten, mutta äkkiseltään en sitä löytänyt.

Itselleni siis tehtiin avoleikkaus, ja pidin juuri tuota emättimen pohjukan kohtelua siinä vaihtoehdossa parempana. Muutenhan avoleikkauksesta toipuminen on hitaampaa: oma sairauslomani kesti 6 viikkoa, mutta tunsin itseni täysin työkykyiseksi vasta pari viikkoa sen jälkeen. Olen työssäni jalkojen päällä 9 tuntia, istumatyö olisi sujunut näppärästi jo aiemminkin.

Vaativamman liikunnan aloitin vasta kolme kuukautta leikkauksen jälkeen (sitä ennen pelkästään kävelin, joskin pitkiä matkoja) ja fyysinen kuntoni alkoi olla leikkausta paremmalla tasolla vasta puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Nyt olenkin paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Mikä ero siinä emättimen pohjan sulussa on? Samankokoinen reikähän siihen tulee poistettiin miten tahansa. Avoleikkauksessa on myös suuri riski siinä, että vatsan arpi ei parane hyvin. Mietiskeläjinä, kuinka kauan omasta leikkauksestasi on? Eli joko siis itse olet todennut, että sisällä on kaikki myös paremmin kuin enenn leikkausta?
Oletko mahdollisesti itse joku alan asiantuntija kun tiedät leikkaustekniikat noin tarkkaan? Suututtaa kun potilaalle itselleen ei ilman jumalatonta tinkausta kerrota oikeasti yhtään mitään. Yleisesti vaan ja sitten loppuaika hyssytellään.

Kyllä se kohtu poistetaan siitä samasta pyöreästä aukosta, jonka kohdunkaula muodostaa emättimen pohjaan. Ei siihen mitään isompaa reikää sorvata. Jos kohtu on iso, sel pilkotaan. Hermoja menee poikki, irrotettiin kohtu mitä kautta vain. virtsarakkoahan siinä eniten häiritään, kun alakautta poistetaan.
Mistä tänne näitä lääkäreitä siunaantuu! Aivan kuin olisivat itse olleet leikkaamassa.

Selitä, sillä haluaisin tosiaan tietää, miten tuo viilto on erilainen. Eikö kohdunkaula ole kuitenkin saman kokoinen leikattiinpa mistä kautta tahansa.Samat lihaskerrokset pitää läpäistä kummassakin tapauksessa.Tikit vain ilmeisesti tulee sinne emättimen pohjan vatsaontelon puolelle. Kyllä kai tuo ihme juttu nimmari on siinä oikeassa, että hermoja menee poikki teki niin tai näin.

Toki hermoja menee poikki molemmilla tavoilla, en sitä ole kieltänytkään, mutta kyllä se viilto tehdään eri tavalla. Yritän löytää alkuperäisen lähteeni, jotta saat täsmällisemmän vastauksen.
Ja "Ihme juttuja" - en ole leikkinyt lääkäriä, tarpeellista tietoa saa myös lukemalla lääketieteellisiä julkaisuja.

Kohdunkaulan pituudella tuskin on mitään merkitystä siinä, millainen reikä emätimen pohjaan joudutaan tekemään.Kohdunkaulahan on kohdun rungossa kiinni, ei emättimen phjassa.Ja jos kohdunkaula on vaikka pitkä, niin sitä enemmänhän siinä on "paikkainetta" emättimen pohjaa varten.Lihaksiin joudutaan tekemään ihan tasan tarkkaan aman verran ompeleita, leikattiin mitä kautta tahansa. Ei isoa kohtua revitä yhtenä kappaleena ulos vaan pilkotaan pienemmäksi niin ettei taritse suurii reikiä tehdä ei vatsaan eikä emättimen pohjaan.
On selvää, että mitä vaikeampia arkielämää haittaavat tekijät ovat, sitä onnistuneemmaksi potilas tuntee leikkauksen jälkeisen olonsa. Mutta arkielämää haittaavat tekijät voivat olla sellaisia, että ne eivät ole esim yhdyntöjä haitanneet. seksielämä on kuitenkin suuri osa elämän kokonaishyvinvointia.
Tottakai on hyvä, että arkielämää haittaavat tekijät korjaantuvat leikkauksessa, mutta kyllä on ikävää, että vielkäään ei naisten anatomiaa tunneta niin hyvin kuin mieten. Heille pyritään kaikki korjaamaan viimeistä piirtoa myöten. Naisilta vain kohtu pois naps ja loput saa jäädä miten sattuu. Missään leikkauskuvauksissa ei kyllä ole tullut vielä vastaan, että hermonpäitä liiteltäisiin yhteen. pääasia kun saavat verenvuodot loppumaan. Nykyään kun käyttävät vielä polttoleikkausa, niin ei ole ihme, että viereiset kudoksetkin vaurioituu. Kaiken tämän kun olisin tiennyt enenn leikkausta, ehkä olisin jäänyt hitaasti invalidisoitumaan ja odottanut siihen asti, että olen niin vanha, ettei seksi enää muutenkaan maistuisi... tosin en tiedä milloin sellainen elämänvaihe alkaa.. olisiko pitänyt odottaa 10 vai 20 vuotta... tai 30....

Eipä naistä asioista ole kovin paljoa tietoa saatavilla ainakaan sillätavalla, että ensikertaa eläissään leikkaukseen joutuvana olisi osannut edes epäillä käyvän näin. Ei minulla ollut edes mitään ennakkoasenteita, kun jokapaikassa lukee ja sanotaan, miten pienelle osalle komplikaatioita tulee. Komplikaatio käsitteenäkin oli itselle vähän outo juttu. Luulin sen tarkoittavan juuri virtsaakon puhkomisia tms.
Ja todellakin, kun omasta mielestäni olen hyväkuntoinen, fyysistä työtä tekevä ihminen, en mitenkään osannut epäillä, että en kuntoutuisi ennalleen ja että tällaisia ongelmia tulisi. Yleinen käsityshän edelleen on, että kohtu on vain sikiötä varten. Osa lääketieteen ihmisitä varmaan edelleen kyseenalaistaa kohdun merkityksen seksin aikana.
Siinä vaiheessa kun on kipua lähes jatkuvasti, ei todellakaan enää jaksa kahlata läpi ulkomaisia surkeasti käännettyjä artikkeleita tai itse pähkäillä parempia käännösmahdollisuuksia.Ennen leikkausta olin siis liikunnallisesti tosi surkeassa jamassa.Nukkuminenkin oli ongelma, kun ei tiennyt mitenpäin olisi ollut hyvä maata.
Nyt kai sitten odottelen edelleen hermojen parantumista. Ehkä sitä vielä voi tapahtua. Jostain luin nyt itsekin, että hermojen uusiutuminen voi vieäd vuoden jopa kaksi. Jatkan siis harjoittelua ja toivon parasta. Ehkäpä se vielä päivä paista risukasaankin.

Tietoa on saatavilla luotettavista lähteistä. Olisit kysynyt kaiken mahdollisen. Kukaanhan ei leikkauspöydälle pakota, valinta on oma päätös. Aina olipa leikkaus pieni tai suurempi on komplikaatioiden vaara, eikä aina saavutettu tulos ole parempi. Kannattaa miettiä kaksikin kertaa.


"Nykyään kun käyttävät vielä polttoleikkausa, niin ei ole ihme, että viereiset kudoksetkin vaurioituu. Kaiken tämän kun olisin tiennyt enenn leikkausta, ehkä olisin jäänyt hitaasti invalidisoitumaan ja odottanut siihen asti, että olen niin vanha, ettei seksi enää muutenkaan maistuisi... tosin en tiedä milloin sellainen elämänvaihe alkaa.. olisiko pitänyt odottaa 10 vai 20 vuotta... tai 30...."

-olisit ottanut selvää

Varsinkin kaikki vähänkään käypähotio suositustuksista poikkeava tieto on muun kuin suomenkielistä. eikähän tuon nimimerkin niäinkin voi käydä tilanne vielä lopullinen ole. Hermot tosiaan paranee hitaasti. Ajatelkaapa vaikka halvauspotilaita. Heilläkin kuntoutumista tapahtuu vuosi tai kaksi, enenkuin katsotaan tilanteen vakiintuneen.
Jos ei ennen ole ollut missään lleikkauksessa, ei tosiaan voi olettaa, että potilaan pitää osata jopa kyseenalaistaa hoito, johon on menossa. Tuossakin tapauksessa ainakin kivut ilmeisesti ovat loppuneet. Vai ovatko?

Minulla on todettu adenomyoosi, kaksi myoomaa. Kohdunpoisto viimeinen vaihtoehto. Ensin runsaisiin vuotoihin kokeillaan yhdistelmäpillereitä, sitten mahdollisesti hormonikierukka. Jos ei apua thermoamblaatio- lämpöhoito joka tuhoaa kohdun limakalvon. Sitten vasta mahdollisesti kohdunpoisto. Kipuihin vain kipulääkitystä...

Itsellä paha myoomaongelma ja voi olla että kohdunpoisto tässä on edessä. Itse ajattelin mennä yksityiselle konsultaatioon ja selvittää avoleikkausta, kohdunkaula säästettäisiin. Tuntuu hurjalta ja kurjalta koko tilanne. Minulle ainakin julkisella puolella on vain heitetty naamalle että kohdunpoisto kuin kyse olisi luomenpoistosta. Ei niissä 15-20 min. vastaanottoajoissa ole mitään kunnolla kerennyt käydä läpi eikä lääkärit kerro rehellisesti yhtään mitään. Pikku juttu, kohtu vaan napsastaan pois, mitä 40 vanha lehmä semmosella enää tekee...semmonen vaikutelma on jäänyt koko hommasta.

Paljon, paljon ja paljon enemmän olen löytänyt asiatietoa ja ihmisten kokemuksia netistä ja sitä kautta pystynyt muodostamaan kokonaiskuvan mistä kaikesta kohdunpoistosta on kyse. Tämäkin viestiketju on ollut loistava. Kiitos kaikille! Kertokaa lisää kokemuksianne sillä aihe on tärkeä ja oleellinen naisen elämässä.

Joo, mä voin kertoo että mä tiedän tosi tarkkaan miltä susta tuntuu! Mua alkaa pissittää kaupungilla ja sitten pitää etsiä vessa. Se ei ole kiva mutta kyllä se helpottaa, kun voi käydä vessassa.

Kannattaa aina yrittää löytää positiivisia asioita kaikista jutuista, se auttaa. Mikä vois olla sun positiivinen asia?

t:Rosvoroope