Hei, isäni on ehkä sairastunut haimasyöpään. Hänelle tehdään parhaillaan testejä. Tämä epävarmuus on hirvittävää. Kun ei tiedä mistään mitään. Haluaisin tietää jos jollakin teistä olisi samanlaisia kokemuksia?
Isälläni on ollut seuraavanlaisia oireita: Hän on laihtunut runsaasti kahden viikon aikana. Hänellä on ollut jo jonkin aikaa ylävatsa todella kipeä. Hän on todella väsyneen oloinen. Haluaisin tietää että jos teillä on jotain omia kokemuksia tästä, että viittaavatko oireet siihen, että syöpä olisi jo levinnyt muualle elimistöön? Koska yleensähän haimasyöpää ei havaita ennen kuin se on levinnyt muualle, näin olen ymmärtänyt kun olen lukenut muita palstoja, isälleni on tehty tähystyts, ja on huomattu että haimassa kasvaa jotain, myös hemoglobiini on laskenut. En tiedä mitä tehdä, oloni on hirveä, enkä pysty soittamaan isälleni. Oloni on myös turta, itkettää mutta itku ei tule, kun ei tiedä mitä on kyseessä. Tuntuu välillä että ei voi uskoa että kyseessä olisi haimasyöpä! Auttakaa epätietoista jos teillä on antaa minulle vastauksia! Rakastan isääni, enkä halua häntä menettää vielä tässä vaiheessa. Hän on viel nuori, ja itsekkin olen vasta 20 vuotias.
Isälläni on ollut seuraavanlaisia oireita: Hän on laihtunut runsaasti kahden viikon aikana. Hänellä on ollut jo jonkin aikaa ylävatsa todella kipeä. Hän on todella väsyneen oloinen. Haluaisin tietää että jos teillä on jotain omia kokemuksia tästä, että viittaavatko oireet siihen, että syöpä olisi jo levinnyt muualle elimistöön? Koska yleensähän haimasyöpää ei havaita ennen kuin se on levinnyt muualle, näin olen ymmärtänyt kun olen lukenut muita palstoja, isälleni on tehty tähystyts, ja on huomattu että haimassa kasvaa jotain, myös hemoglobiini on laskenut. En tiedä mitä tehdä, oloni on hirveä, enkä pysty soittamaan isälleni. Oloni on myös turta, itkettää mutta itku ei tule, kun ei tiedä mitä on kyseessä. Tuntuu välillä että ei voi uskoa että kyseessä olisi haimasyöpä! Auttakaa epätietoista jos teillä on antaa minulle vastauksia! Rakastan isääni, enkä halua häntä menettää vielä tässä vaiheessa. Hän on viel nuori, ja itsekkin olen vasta 20 vuotias.
Vastaukset 25
Vanhimmat
omalla isälläni oli samoja oireita kunnes haimasyöpä todettiin. siitä seurasi jatkuva sairaalassa oleminen/käyminen, vatsantyhjennyksesssä käyminen(vatsaan kertyi koko ajan nestettä kamalat määrät ja piti aina välillä käydä sairaalassa se tyhjäämässä). joskus oli parempia aikoja kuin joskus. isällä ei pystytty leikkaamaan syöpää, koska oli liika verisuonia vieressä/ympärillä. 1,5vuoden taistelun jälkeen loppui jaksaminen ja isä kuoli. siitä on nyt 10vuotta aikaa.
toivottavasti isälläsi pystytään tekemään jotain, leikkaamaan esim. haimasyövässä ei taida kovin hyvät ennusteet olla, mutta on niitäkin jotka siitä selviävät. muistat vain sen mitä minä ajattelin aikanaan koko ajan: niin kauan kuin on elämää ruumiissa, on myös toivoa. vaikka meillekkin oli hyvin selvää että isä tulee kuolemaan, silti toivoin ja toivoin että jos kuitenkin parantuisi.
päivä kerrallaan kannattaa mennä. ja muista pitää toivoa yllä. isäsi voi selvitäkkin syövästä, sitä ei vielä tiedä. muista kertoa isällesi kuinka paljon häntä rakastat! itseäni kaduttaa, kun en sanonut mitään. rakastin isääni yli kaiken, mutta en saanut sanoja suustani, yritin olla vahva kun kävin katsomassa sairaalassa, jos olisin suuni avannut, olisin purskahtanut itkuun.
jaksamista teille sinne ja haleja, olkaa toistenne tukena.
Kiitos vastuksestasi. Haluaisin vain saada varmuuden asiaan, että tietäisi mitä tehdä. Tämä epävarmuus on kaikista pahinta, kun ei tiedä onko vai eikö. Huomenna pitäsi tulla tuloksia. En tiedä miten selviän jos menetän isäni! Vaikka minulla on sellainen tunne että syöpä hänellä varmasti on oireiden perusteella, niin en voi kuitenkaan olla varma jos en saa varmoja tuloksia eteeni.
muistan itsekkin sen epävarmuuden kun isä kävi tutkimuksissa ja ei vielä ollut varmuutta. muistan vieläkin sen päivän kuin eilisen kun tulin koulusta(olin tuolloin 15v)ja isä ja äiti kertoivat,samoin muistan sen aamun kun äiti tuli aamuyöstä sairaalasta kotiin ja kertoi että isä on nyt nukkunut pois. kun sain tietää että se on se syöpä, minullakin teki mieli itkeä, mutta mitään ei tullut.
toivottavasti isälläsi ei ole syöpää, vaikka sinänsä vaikuttaisi siltä että on :( minun lähipiirissäni on todella paljon ollut syöpää, tällä hetkellä rakas ystäväni taistelee syöpää vastaan ,mutta huonolta vaikuttaa :'(
itse ikävöin isääni vieläkin joka päivä, tulen heti alakuloiseksi kun kaverit puhuvat isistään. olen aina ollut isän tyttö, oli todella paha paikka kun isä kuoli. aikaa se vie toipua siitä, vuosia ja vuosia, ainakin itselläni. ensimmäinen vuosi oli pahin kun tuli ekaa kertaa kaikki juhlapäivät, ilman isää.
toivottavasti isäsi selviää jos se syöpää on. taistelua se vaatii ja paljon.
Isältäni löydettiin haimasyöpä viikko sitten ja on pahasti levinnyt. Tässä eletään tällä hetkellä päivä kerrallaan.Viikonlopun isä pystyi olemaan kotona,mutta ilta/yö kivut kävivät pahoiksi,niin isä vietiin sairaalaan maanantaina. Nyt toivotaan,ettei isä joutuisi kivuista kärsimään enää yhtään ja oikeat lääkkeet/annostukset löytyisivät. Elämä tällä hetkellä on tunteiden vuoristorataa,mutta itse 3 pienen lapsen äitinä on vain jaksettava pyörittää arkea. Äitini tukena on onneksi koko ajan joku,vaikka äidin päivät menevätkin sairaalassa isän luona. Äiti on sanonut,että tällä hetkellä hänen tehtävänsä on istua isän vieressä ja pitää kädestä kiinni. Onnellinen olen siitä asiasta,että meillä on aina isän kanssa ollut hyvät välit,eikä mikään asia ole jäänyt hampaankoloon. Tiedämme molemmat sen sanomattakin,että rakastamme toisiamme. Tällä hetkellä tunnen suurta vihan tunnetta,miksi juuri minun isäni. Eräs tuttavani menetti oman isänsä 4vuotta sitten, ja kuultuaan isäni sairastumisesta,hän antoi neuvon;Puhukaa. Itse ei isänsä kanssa pystynyt puhuun vaikeista asioista,edes silloin,kun hänen isänsä viimesiä päiviä eli, ja nyt hän on siitä pahoillaan,ettei koskaan enää ole siihen mahdollisuutta.
Kyllä tuollainen kova uutinen perheelle, vaikka teidämme että itskekukin täältä kerran lähdemme. Tätini kuoli vajaa kaksi kuukautta sitten haimasyöpään. kipuja ei paljoa ollut koska lääkitys auttoi. Oikeastaan nuo kolme ja puolikuukautta olivat se aika jolloin opin tuntemaan tätini. Hän oli jäänyt hyvin etäiseksi isän vanhimpana siskona ja välimatkojen vuoksi. Ja täti sai tulla uskoon tautivuoteellaan. Tiedän tapaamme sitten Isän kodissa ja ei minulakaan ole enää täällä aikaa kovin monta vuosikymmnetä, vaikka iäkkääksi eläisinkin.
Toisaalta parempi ajallinen loppu, kun saa olla loppuun saakka tajuissaan ja ei tarvitse virua ja hourailla vuosia dementikkona laitoksissa. Tämä lohdutti tätini tilanteessa.
Voimia ja siunausta teille kaikille!
Tsemppiä sinulle
Olen pahoillani tästä uutisesta. Omalla kohdalleni tuli tilanne, jossa ystävälläni todettiin haimasyöpä ja toimin hänen tukihenkilönään loppuun asti. Oli todella vaikeaa hyväksyä se, ettei mitään voitu enää tehdä. Hänelle tarjottiin sädehoidon mahdollisuutta, mutta hän ei sitä halunnut, oli jo niin huonossa kunnossa, ettei lyhytaikainen jatko elämälle ollut enää mielekästä. Ystäväni elämä päättyi 6 kk sairauden toteamisen jälkeen. Toivotan voimia Sinulle, lämmin ajatus isällesi.
Kävin tänään isää katsomassa ja hän oli aivan sekaisin lääkkeiden ja kivun takia. Puhumaan hän ei paljon pystynyt. Istuin hänen vieressään 45min ja silitin päätä ja kättä. Kerroin rakastavani häntä ja myös sen,etten ikinä olisi voinut parempaa isää saada. Tällä hetkellä toivoo vain,että isä pääsisi pian pois,eikä joutuisi enää yhtään kärsimään. Meillä toivoa ei annettu juuri ollenkaan,kun viikko sitten syövästä saimme kuulla. Oli levinnyt niin pahasti. Tiedämme,että kyse voi olla tunneista tai sitten vielä kahden viikon päästä isä vielä sinnittelee. Tänään vain huomasi sen,ettei isä koskaan enää ole oma itsensä. Raskasta tämä on,mutta se totuus on vain kestettävä,että kohta minulla ei enää isää ole. Tsemppiä sinulle ja voimia,niitä tulet tarvitsemaan
;/// tämä on hirveeetä! en voi muuta sanoa. Itse asun eri paikkakunnalla kuin vanhempani, joten eikö olekkin oikein jos otan sairaslomaa ja lähden isäni tueksi? Koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, ja haluan olla lähellä isääni kokoajan.
Ota sairaslomaa,jos siltä tuntuu. Nauti isäsi seurasta,kun hän vielä on siinä. Itselläni tilanne hyvä,koska kotona olen lasten kanssa, pääsen isää katsomaan sairaalaan ihan koska vaan. Itse olen sen nyt tajunnut,että kaikki se aika minkä nyt voin isäni kanssa vielä olla,on sitä parasta aikaa. Iskästä ei kauheasti seuraa ole,kipulääkkeet ja rauhoittavat väsyttävät häntä,mutta tärkeintä on vain istua vieressä ja silittää.. Ja hän tietää,että olen hänen vieressään..
Ja tänään tuli tulokset koepalasta.. Hoitoja ei iskällä aloiteta,koska niistä ei enää hyötyä ole.. Nyt on niin paha olla.. Sydän itkee,mutta jaksaa tarvii lasten takia. Onneks omistan maailman parhaat ystävät ja perheen,yksin en jää. Nyt nautitaan hetkistä,jotka isän kanssa saa viettää ja onneksi sydän on muistoja täynnä
Sinun on tehtävä, niinkuin sisimpäsi sanoo. Työt voivat odottaa, isäsi ei. Itseäni ei pidättelisi mikään, jos tietäisin rakkaani elävän viimeisiä aikojaan.
Mene ja puhu hänen kanssaan kun siihen vielä on mahdollisuus. Oma isäni kuoli 6kk toteamisen jälkeen ja on niin huono omatunto kun en päässyt häntä kunnolla hyvästelemään ja sanomaan kuinka tärkeä ja rakas hän on minulle ollut. Tästä on aikaa jo 3 vuotta ja olin tuolloin vasta 15v joten en silloin edes osannut ymmärtää että tällaista saattaa tapahtua.
Nyt tekisin mitä vain että saisin hänet tähän ja sanottua kaiken mitä jäi sanomatta...
Toistaalto jo syöpä on pahasti levinnyt ja haimasyöpä vie varmasti, niin on parempi että ei tarvitse riutua monia kuukausia. Voimia teille jota vielä jäätte tänne.
Voimia sinulle vitun paska maailma niiin paljon
Iloveyoudad, toivon,että isäsi koepalan tulokset,olisi lupaavampia,kuin meillä.. Maksa-arvot ovat yli tuplaantuneet viikossa,eli ei tässä enää kauheasti aikaa ole isän kanssa olla. Hengittäminen on käynyt vaikeaksi ja yöllä tulevat hirveät kivut,mihin ei auta enää lääkkeetkään :( Lämmin halaus sinulle ja voimia tulevaan
Hei, pahoittelut ensinnäkin isäsi tilanteesta, menetin hiljattain oman isäni maksasyövälle joten tiedän mitä koet tällä hetkellä. Mutta, silmiini pisti maininta kivuista, nykyaikana ei kyllä ihmisen tarvitse kärsiä kipuja joten oletteko keskustelleet hoitohenkilökunnan kanssa? Ei ole oikein antaa ihmisen kärsiä joten siksi ihmetyttää eivätkö he anna isällesi tarpeeksi kipulääkettä. Oma isäni sai loppuajasta morfiinia useasti päivässä ja sen vuoksi hän olikin aikalailla sitten pois tästä maailmasta, tarkoitan ettei häneen saanut kontaktia. Mutta kipuja hänellä ei enää ollut ja se oli tärkeintä. Kovasti voimia teille
Niin ja käsittääkseni ihmisen voi myös nukuttaa mikäli kivut ovat sietämättömät. Kärsiä siis ei tarvitse.
mr kiitos,voimia tässä tarvitaankin
Eilisen päivän sain olla iskän kanssa,äitini lähti tyttäreni kanssa häihin. Iskällä oli tosi hyvä päivä,kävimme 3kertaa pihalla,söi hyvin ja jaksoi jutella. Meillä oli ihana päivä. Puhuimme ja katsoimme telkkaria,välillä isä halusi nukkua ja minä pidän häntä kädestä kiinni ja silitin. Tänään isällä onkin ollut huonompi päivä,ollut todella levoton,jonka takia rauhottavia lisättiin. Yrittänyt repiä katetria pois,kipupumpun meinasi myös repiä, kiipeilee sängyssään laitojen yli ja hetkeksikään häntä ei yksin ole pystynyt jättämään. Iskän muisti on alkanut reistailla,ei tuntenut sukulaipoikaa,joka on ennen iskälle ollut todella läheinen. Iskä on kuihtunut ihan olemattomiin ja jaloissa on kauheasti turvotusta. Nyt rupee tuntuun siltä,etten ehkä enää näe häntä,en enää koskaan saa hänelle sanoa,kuinka rakas hän minulle on,en enää koskaan saa halata häntä. Nyt on niin paha olla :(
Sunnuntai ja maanantai oli iskällä hirveitä päiviä. Iskä oli aivan sekaisin. Ma-ti yönä oli repinyt katetrin ja kipupumpun irti :( On varmasti tehnyt kipeää.. Nyt iskä on nukkunut melkein tiistaista asti,vähän vain jaksanut herätä syömään ja senkin äiti on joutunut syöttämään. Tänään olisi tarkotus siellä käydä vielä,mutta eniten pelottaa saanko pidettyä itseni kasassa. Meillä on iso perhe lapsia viisi ja lapsenlapsia 9, olemme tosi sukurakkaita,joten isä ei ole joutunut olemaan yksin ollenkaan, hoitajatkin ovat onnellisia isän puolesta sittä,että joku on aina siinä vierellä. Yksi hoitoja,joka on isää hoitanut viim. 3vko,oli eilen itku kurkussa kertonut äitille,ettei ole koskaan ennen vienyt töitä kotiin,mutta iskää hän miettinyt ja paljon, on saanut isästä suuri sydämisen miehen ja rakastavan ihmisen-kuvan ja minusta tuntuu ihanalta,että vaikka iskä on ollut tosi kipee,niin hän on pystynyt olemaan noin hyvin oma itsensä,että vento vieras ihminenkin huomaa,minkälainen isä on oikeasti. Nuorimmaisen kummisetä tuli Italiasta isän takia tänne ja oli eilen isän luona käymässä,hän oli itkenyt koko 1,5tunnin vierailun ajan ja pitänyt isää sylissä,sanonut isälle,kuinka paljon tätä rakastaa,jopa enemmän kuin omaa isäänsä. Tämä meidän suru ei ole vain meidän perheen välistä, isä on rakastettu mies koko suvussa ja työpaikallaan. Isä on samassa työpaikassa ollut yli 20vuotta ja hoitanut työnsä aina hyvin,jopa lomalla ollessaan hänellä on ollut työpuhelin päällä,koska kukaan muu ei pystynyt hoitamaan isän tehtäviä niin hyvin kuin isä. Hänen monet työkaverit ovat häntä käyneet katsomassa sairaalassa. Jopa hänen pomonsa oli alkanut itkemään,kun kuuli isän tilanteesta. Ja kyse on aika suuresta tehtaasta missä isä on töissä. Mutta niin kuin moni on sanonut,iskä ei jätä suurta tyhjää aukkoa meidän sydämiimme vaan myös tehtaaseen jossa on töissä ollut. Menipäs tämä taas turhaan höpinään,mutta tämä auttaa kirjoittaminen auttaa ja paljon.. Tässä vielä laulu,jota olen viime päivinä kuunnellut ja paljon.. http://www.youtube.com/watch?v=LpA_nlDo-v8&feature=share
Nyt se kauan pelätty soitto tuli,heräsin äsken puheluun,äitini soitti,että isä on kuollut. I love you dad,koita pärjätä,minä en enää täällä varmaan enää kirjoittele. Kiitos teille kaikille tuesta ja siitä,että olette jaksaneet lukea tekstiäni..
Otan osaa
Hei, jos tahdotte keskusteluseuraa niin minulle voi lähettää spostia tähän osoitteeseen: [email protected] Menetin tosiaan isäni kesäkuun alussa ja prosessi etenee hissukseen...