Leimu

Mikset tarttunut hetkeen
ikuiseen retkeen
kun sulle sen teen
aikaan jo menneeseen?

Energiamme kohtaa, jos ei tässä maailmassa, jossakin muualla.
Tälläinen energia ei voi vaan kadota, vaan se siirtyy toiseen olomuotoon...uskon näin.
Kylvemme puutarhan sielunkylvyssä yhdessä...missä ja milloin se tapahtuukaan... ei voi ihmisen aivoituksilla sitä koskaan ymmärtää...mutta se tapahtuu...tiedän.

Joskus
kylvemme
saman puutarhan sielukylvyssä....
satojen vuosien päästä
tunnistamme toisemme
jossain
ja
kuljemme ohi
taas
aina
aina

Täällä vastaminen on turhaa, menetin hänet tuolla tositodellisuudessa jo. Toivon tosin sielukylpy kohtaamista tulevissa, toivon että aikasempi vastaaja kierroillaan saa haluamansa myös. Nyt vain suren ja vuodatan pimeintä tuntiani tänne tuntemattomille.
Kaikille tuntemattomille : Tämä on paras väylä kadottaa rakkautenne, tikareita täynnä. Puhukaa niille jotka ovat sielunne liekkejä.

Satojen vuosien päästä tapaan sinut, lintuna oksalla, karhuna metsässä, kalana vedessä... mietin, olemme jossakin kohdanneet.. tunnut tutulta, sielunystävältäni.. silloin vasta on hyvä olla. Saamme toisemme.
Jaksan odottaa...

kuoro laulaa
kaisla taipuu
hämärässä
hiipuva kaipuu

Kaikki kaipuu ei ikinä taivu, taipuvat ihmiskaislatkin vain harvalle.

Tuntemattomille
kadotan
sieluni liekit.
Läksyni kovat
koulineet ovat,
sen myöhään vain opin
nyt teenkö kopin
sen jonka kerran
menetin vain
hetken verran.

Päästä se lentoon.
Älä pakota, ahdista
Se sattuu syvälle
sieluun niin hentoon.

mutta tiedä että' perhonen on hengissä yhä ja sinulle hymyilee!