Kysyisin mielipidettänne, että miltä tämä teistä kuulostaa..
täytän syksyllä 21 (poikaystäväni täyttää pian 20) ja olemme kihloissa.
syksyllä tulee 2v. seurustelua täyteen ja olen varmaan onnellisempi kuin koskaan. arki sujuu hyvin ja tiedän että haluan lapsia hänen kanssaan.
hänellä alkaa siviilipalvelus marraskuussa ja minun pitäisi valmistua syksyn aikana merkonomiksi. sen jälkeen kaikki on avoinna. poikaystävälläni on vakituinen työpaikka.
ja minulla on aivan älytön vauvakuume ja en tunne olevani liian nuori äidiksi. ( kaikki baarissajuoksemiset on juostu)
kysyisinkin että olisiko nyt hyvä aika lapselle ( omasta mielestäni olisi, poikaystävääni vähän pelottaa että olemme liian nuoria/hätäilemme ja tottakai minuakin vähän)
tiedän myös että haluan lapset nuorena (ensimmäinen viimeistään 25v.)
Ajattelin myös että jos meillä on jotain ongelmia saada lasta, olisi hyvä ehkä aloittaa jo nyt, eikä vasta sitten 25v koska voihan siihen kulua monta vuottakin.
Tiedän että ei ehkä ole järkevintä kysellä tämmöisiä täällä, mutta haluan vain kuulla mielipiteitä muilta.
Olemme poikaystäväni kanssa keskustelleet asiasta ja syksymmällä todennäköisesti jätän pillerit pois.
:)
täytän syksyllä 21 (poikaystäväni täyttää pian 20) ja olemme kihloissa.
syksyllä tulee 2v. seurustelua täyteen ja olen varmaan onnellisempi kuin koskaan. arki sujuu hyvin ja tiedän että haluan lapsia hänen kanssaan.
hänellä alkaa siviilipalvelus marraskuussa ja minun pitäisi valmistua syksyn aikana merkonomiksi. sen jälkeen kaikki on avoinna. poikaystävälläni on vakituinen työpaikka.
ja minulla on aivan älytön vauvakuume ja en tunne olevani liian nuori äidiksi. ( kaikki baarissajuoksemiset on juostu)
kysyisinkin että olisiko nyt hyvä aika lapselle ( omasta mielestäni olisi, poikaystävääni vähän pelottaa että olemme liian nuoria/hätäilemme ja tottakai minuakin vähän)
tiedän myös että haluan lapset nuorena (ensimmäinen viimeistään 25v.)
Ajattelin myös että jos meillä on jotain ongelmia saada lasta, olisi hyvä ehkä aloittaa jo nyt, eikä vasta sitten 25v koska voihan siihen kulua monta vuottakin.
Tiedän että ei ehkä ole järkevintä kysellä tämmöisiä täällä, mutta haluan vain kuulla mielipiteitä muilta.
Olemme poikaystäväni kanssa keskustelleet asiasta ja syksymmällä todennäköisesti jätän pillerit pois.
:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
ehdottomasti vaan lapsen tekoon jos molemmat on samaa mieltä asiasta... niihän sitä sanotaan et nuorena jaksaa :) olen itse 19 vuotias ja 2-vuotiaan pojan äiti ja toista yritetään :) ja voihan siihen vielä mennä aikaa ennen kun tulet raskaaksi tai sit tulet ensikerrasta :) onnea yritykseen :)
Mielipiteitä tietenkin saa kysyä vaikka itse olisikin jo varma omasta kannastaan.
Olen kuitenkin sitä mieltä että jos nettipalstoilta kaipaa vakuuttelua, niin EI ole tarpeeksi varma asiastaan ihan vielä. Antakaa asian muhia kunnes poikaystäväsikin on varma (TÄYSIN varma ei tietenkään voi olla koskaan! =) )
Hoitakaa nyt ensin siivilipalvelus ja valmistuminen pois alta, kaksi huolenaihetta vähemmän. Ikä ei sinänsä ole ongelma, olette olleet jo jonkin aikaa yhdessä ja haluatte viettää loppuelämänne toisen kanssa.
Muista että vaikka ongelmia lapsenteossa saattaa tulla, voi myös tärpätä heti. Siihenkin on oltava varauduttu! =)
Itse oltiin mieheni kanssa kummatkin parikymppisiä kun esikoinen ilmoitti tulosta ja hyvin on menny,ollaan pysytty yhdessä jo 13 vuotta josta naimisissa 11 vuotta Kai se jokaista aluksi pelottaa että miten pärjää vauvan kanssa mutta luulisin että te pärjäätte hyvin onhan teillä jo yhdessä elettyä aikaakin takana.Itse olen hyvilläni että lapset on tehty nuorenpana(kolme)Kyllä sen itse tietää milloin on hyvä aika lapselle tai lapsille.Meillä isä hoitaa lapsia siinä missä minäkin ja lapsilla on hyvä suhde molenpiin vanhempiin.Eikun tsemppiä lapsentekoon jos niin päätätte!!!
siis tottakai.. itsehän me jokainen päätöksen teemme. mutta joskus sitä kaipaa hieman "tukea" kun ajatus on välillä tuntunut ihan hullulta.
sitä jo alkaa miettimään omaa mielenterveyttäänkin :)
Olen miettinyt myös vaihtoehtoa että menisin töihin ja hummailisimme vielä muutaman vuoden, mutta se tuntuu jotenkin "turhalle".. ja olisihan sitä sitten aikaisemmin jo "vapaa" niistä lapsista.. ja ehtisi sittenkin vielä elää ja nauttia vaikka siitä mummona olemisesta, kun vielä jaksaa eikä joka paikkaa kolota.
Heippa!
Oli ihan pakko ottaa kantaa tähän..
Itse aloin seurustelee Markuksen kanssa vuosi sitten juhannuksena,muutin hänen luokseen vantaalle.. ostettiin koira marraskuussa.
Markus sanoi heti minulle,että silloin kun minulle sopii,niin hankitaan lapsia. Sovittiin että myöhemmin, mutta päätimme lokakuussa että lopetan pillerit. Tulin raskaaksi heti,nyt viikkoja 36 2. Itse täytän marraskuussa 20vuotta ja Markus on 23vuotias.
Hänellä on töitten kanssa mennyt aika huonosti, nyt firma jossa hän oli töissä meni konkurssiin viime viikolla. Mutta onneksi hänet siirrettiin toiselle firmalle.
Ei se kyllä iästä ole kiinni.. Ja jos todella tuntuu siltä että nyt olisi sen aika,kannattaa kuitenkin harkita,että haluanko varmasti tuon miehen kanssa lapsen.
Mutta kannattaa miehen ekaksi käydä armeija!!
Vaikka mun ja Markuksen suhde on edennyt todella nopeasti,on tämä ollut ihanaa aikaa jota en vaihtaisi mihinkään muuhun!
Onnea teille todella paljon mitä sitten ikinä päätättekin..
Kyllä se siitä!
miehesi tosiaan käydä armeija. Musta oli aika kamalaa katseltavaa kun kaverini oli raskausajan kokonaan yksin kun miehensä oli armeijassa. En edes tiedä pääsikö/ehtikö synnytykseen mukaan. Eli tuollaiset asiat ensin pois alta. Minä ainakin tarvitsisin raskausaikana seuraa ja sitä joka tuijottaa yhdessä mahan kasvua ja elää mukana arkea! EN jaksaisi yksin!
Mutta tsemppiä vauva-ajatuksille!
T: kanssa-kuumeilija 25 v. (eli jo liiiiiian vanha?)
Et ole liian vanha.. missään tapauksessa. se on vain semmonen "rajapyykki" koska en halua olla 35v. ensisynnyttäjä.
tosiaan siviilipalvelus on hieman erilainen kuin armeija. siihen kuuluu se 1kk mittainen perusjakso ja sitten 12kk ihan töissä. en tarkalleen tiedä mihin paikkoihin sitä voi mennä suorittamaan, mutta eiköhän tuo selvinne ja se toimii aivan samaan tapaan kuin olisi töissä.(tosin ei saa palkkaa vaan päivärahaa) eli emme joudu olemaan viikkoja erossa, paitsi sen yhden kuukauden ajan, jonka hän on siellä etelässä. ja silloinkin vain viikot.
että sinänsä hieman ehkä helpompi homma, mutta katsotaan nyt tästä eteenpäin ihan kaksisteen mitä se elämä tuo tullessaan :)
Luulen että kaikki selviää nyt syksyn aikana, mutta toivon että se vauva saapuisi jo meillekkin.. tämä vauvakuume alkaa olla jo aika pahaa laatua ;)