Tyhjänpäiväistä soppaa taisi kapellimestarimme Esa-Pekka Salonen ruveta hämmentelemään. E-P.S. " ojensi" kulttuuriministeriämme Paavo Arhinmäkeä. Herättipä monenlaisia ajatuksia, mitkäs valtuudet hänellä on ministeriä ojentaa, taisi tulla kärpäsestä härkänen.
Rohkea heppulihan Arhinmäki on, ei osallistunut Savonlinnan 100-vuotis oopperajuhlille eikä Musiikkitalon avajaisiin, vaan valitsi jalkapallon omista syistään, onhan sekin kulttuuria, ruumiinkulttuuria.
Korkeakulttuuri onkin aika ikävä sana, elitistinen sana, vaikkei välttämättä enää sitä olisikaan.
Kesken kaiken: Korkeakulttuuri = klassinen musiikki, kuvataide, teatteri, klassisena pidetty kirjallisuus. Populäärikulttuuri = suositumpaa massoille suunnattua viihdettä, pop-ja iskelmämusiikki, elokuvat, TV:n viihdeohjelmat. Wikipediasta ylläolevat määritelmät. Taiteella ja viihteellä on omat tehtävänsä, nykyisin raja on kyllä epäselvä.
Salonen itse aiheutti ehkä turhaa hämminkiä, hän itse sotkee nyt politiikan kulttuuriin ja sanoi näin :
"Suomalaisen työväenliikkeen yksi perusoletus oli aikoinaan se, että työläisille pitää saada oikeus samaan korkeakulttuuriin kuin mitä yläluokilla oli. Hyvänä esimerkkinä tästä on räätäli Halme Pohjantähdestä", jyristeli Salonen. " ja tässä suomalainen työväenliike eroaa ruotsalaisesta työväenliikkeestä, jonka lähtökohta oli täysin toisenlainen. Korkeakulttuuri tuotiin yläluokan taholta, eli yläluokka ikäänkuin ihmisystävällisyyttään, antoi työväenluokalle tällaisia murusia, kun taas suomalainen työväenluokka näki sen taistelunarvoisena asiana.
Mielenkiintoisia, vaikka outojakin Salosen ajatukset, historia pitäisi kuulema ministerin muistaa...no onko meillä nykyisin enää edes jaottelua yläluokka - työläiset. Pitääkö politiikka, korkeakulttuuri ja työväenliikkeen historia nyt sekoittaa toisiinsa. E-P.S. on äkännyt, että korkeakulttuuria pidetäänkin elitistisenä. Sitähän se on tavallaan ennen ollutkin aina. Kapellimestari on murheellinen, että Suomen politiikassa on korkeakulttuurin vastaisia ryhmittymiä sekä oikealla että vasemmalla. Arhinmäki näyttää nyt esimerkkiä olemalla anti-intellektuelli ja anti-korkeakulttuurinen. Niinkö on, onko siis A. epä-älyllinen, älytön siis, jos intellektuelli määritellään älyköksi, älylliseksi.
Korkeakulttuuria, yäk tuo sana, ei kuitenkaan jaotella vain oikeistomielisten tai vasemmistomielisten harrastukseksi....enää. Vuosikymmeniä sitten sitä voikin pitää elitistisenä. Nythän ovat mahdollisuudet aivan toiset, kuka hyvänsä voi harrastaa kk.a, on radiot, televisiot jne, vain pääsylippujen hinnat esim. sinfoniakonsertteihin, teattereihin estävät vähempituloisia sitä harrastamasta.
Voi räätäli Halmeen pieksut, miks tällasta rupesin kirjottamaan, no en poiskaan enää vedä.
juu olen toki itsekin yllin kyllin nauttinut korkeakulttuurista, silloin kun se tuntui ehdottoman välttämättömältä liittyä elämääni, kaikista sen tuomista mahdollisuuksista nautin. No, vieläkin silloin tällöin, muttei se enää tunnu niin tärkeältä, en edes muista, milloin olisin käynyt sinfoniakonsertissa, edes kuunnellut Sibeliusta. Mutta nyt sen annin antama aika on kutakuinkin ohi, olen mieltynyt myös populääriin kai kylliksi saaneena ns. korkeammasta kulttuurista. Ihan kiva näin. kirjallisuuttakin täynnä tunnen olevani, joten lukutaukoakin on ollut pitkään.
Monella menee toisinpäin, vasta vanhempana innostuu kork.kulttuurista...vanheneeko sitten arvokkaamin, enpä tiiä.
Mutta nyt on ihan mukavaa jo olla vaikka ihan anti-kulturelli-elli, harrastuksetkin ovat ihmisläheisempiä, elämänläheisempiä.....ihmiset.
no tämän aamun uutisissa maininta väärinkäsityksistä, Arhinmäki joutuu selittelemään jalkapallofaniuttaan, kenties.
Rohkea heppulihan Arhinmäki on, ei osallistunut Savonlinnan 100-vuotis oopperajuhlille eikä Musiikkitalon avajaisiin, vaan valitsi jalkapallon omista syistään, onhan sekin kulttuuria, ruumiinkulttuuria.
Korkeakulttuuri onkin aika ikävä sana, elitistinen sana, vaikkei välttämättä enää sitä olisikaan.
Kesken kaiken: Korkeakulttuuri = klassinen musiikki, kuvataide, teatteri, klassisena pidetty kirjallisuus. Populäärikulttuuri = suositumpaa massoille suunnattua viihdettä, pop-ja iskelmämusiikki, elokuvat, TV:n viihdeohjelmat. Wikipediasta ylläolevat määritelmät. Taiteella ja viihteellä on omat tehtävänsä, nykyisin raja on kyllä epäselvä.
Salonen itse aiheutti ehkä turhaa hämminkiä, hän itse sotkee nyt politiikan kulttuuriin ja sanoi näin :
"Suomalaisen työväenliikkeen yksi perusoletus oli aikoinaan se, että työläisille pitää saada oikeus samaan korkeakulttuuriin kuin mitä yläluokilla oli. Hyvänä esimerkkinä tästä on räätäli Halme Pohjantähdestä", jyristeli Salonen. " ja tässä suomalainen työväenliike eroaa ruotsalaisesta työväenliikkeestä, jonka lähtökohta oli täysin toisenlainen. Korkeakulttuuri tuotiin yläluokan taholta, eli yläluokka ikäänkuin ihmisystävällisyyttään, antoi työväenluokalle tällaisia murusia, kun taas suomalainen työväenluokka näki sen taistelunarvoisena asiana.
Mielenkiintoisia, vaikka outojakin Salosen ajatukset, historia pitäisi kuulema ministerin muistaa...no onko meillä nykyisin enää edes jaottelua yläluokka - työläiset. Pitääkö politiikka, korkeakulttuuri ja työväenliikkeen historia nyt sekoittaa toisiinsa. E-P.S. on äkännyt, että korkeakulttuuria pidetäänkin elitistisenä. Sitähän se on tavallaan ennen ollutkin aina. Kapellimestari on murheellinen, että Suomen politiikassa on korkeakulttuurin vastaisia ryhmittymiä sekä oikealla että vasemmalla. Arhinmäki näyttää nyt esimerkkiä olemalla anti-intellektuelli ja anti-korkeakulttuurinen. Niinkö on, onko siis A. epä-älyllinen, älytön siis, jos intellektuelli määritellään älyköksi, älylliseksi.
Korkeakulttuuria, yäk tuo sana, ei kuitenkaan jaotella vain oikeistomielisten tai vasemmistomielisten harrastukseksi....enää. Vuosikymmeniä sitten sitä voikin pitää elitistisenä. Nythän ovat mahdollisuudet aivan toiset, kuka hyvänsä voi harrastaa kk.a, on radiot, televisiot jne, vain pääsylippujen hinnat esim. sinfoniakonsertteihin, teattereihin estävät vähempituloisia sitä harrastamasta.
Voi räätäli Halmeen pieksut, miks tällasta rupesin kirjottamaan, no en poiskaan enää vedä.
juu olen toki itsekin yllin kyllin nauttinut korkeakulttuurista, silloin kun se tuntui ehdottoman välttämättömältä liittyä elämääni, kaikista sen tuomista mahdollisuuksista nautin. No, vieläkin silloin tällöin, muttei se enää tunnu niin tärkeältä, en edes muista, milloin olisin käynyt sinfoniakonsertissa, edes kuunnellut Sibeliusta. Mutta nyt sen annin antama aika on kutakuinkin ohi, olen mieltynyt myös populääriin kai kylliksi saaneena ns. korkeammasta kulttuurista. Ihan kiva näin. kirjallisuuttakin täynnä tunnen olevani, joten lukutaukoakin on ollut pitkään.
Monella menee toisinpäin, vasta vanhempana innostuu kork.kulttuurista...vanheneeko sitten arvokkaamin, enpä tiiä.
Mutta nyt on ihan mukavaa jo olla vaikka ihan anti-kulturelli-elli, harrastuksetkin ovat ihmisläheisempiä, elämänläheisempiä.....ihmiset.
no tämän aamun uutisissa maininta väärinkäsityksistä, Arhinmäki joutuu selittelemään jalkapallofaniuttaan, kenties.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin, kun ajattlee, että Arhonmäelle hallituksen muodostamisen yhteydessä tuli Kulttuuri ja Urheiluministerin paikka, on se lähes selvää, että ristiriitaa syntyy.
Liika kiirekä tuonkin saneli. Arhimäki niin rehti mies kuin onkin oman aatteensa edustajana ja sopiva urheiluministerinäkin. sai nyt varmaan vettä yli päänsä:)
Esa Pekka Salonen on aivanoikeilla jäljillä, pahoitellessaan syntynyttä juopaa, ns. korkeakulttuurin ja poliittisten vastustajien tahon välillä.
Ymmärtääkseni kuitenkin kysymys on hallituksen tuleva ratkaisu rahoituksesta, mutta on tietenkin tahoja, jotka pitää aivan elitistisenä musiikkitaloa ja sen tavattoman hyvää akustiikkaa. Maailmalla taas on Suomi tunnettu niissä ympyröissä juuri lahjakkaiden säveltäjien ja kapellimestareiden lahjakkuudella.
En tiedä olko kovinkaan hyvä veto Arhinmäeltä laistaa 100vuotis juhlakonsertti Savonlinnan oopperajuhlilta, pikemminkin näen sen mielenosoituksena,
ja oman mieltymyksensä valintana.
Näinä eikoina olisi niin hyvä olla yhteinen näkemys taideaineiden tarpeellisuudesta koulumaailmassakin, jossa eri alojen lahjakkaat lapset löytäisivät kanavansa iloiten, kuka käden taidoista, musiikista ym.
Nehän yhdistää koko kansaa, valintaa on laidasta laitaan, kunkin vastaanottokyvyn ja mieltymyksen mukaan, ilman jaoitteluja ilahduttavia, ja kantaviakin voimia antaen, varsinkin vaikeina aikoina!
Niin no, ihannehan se olisikin, jos lapsella olisi mahdollisuus kokeilla mahdollisimman varhain kaikenlaista kädentaitoihinkin liittyyvää, samoin taiteellista luovuutta. Löytyväthän taipumukset kyllä sitten myöhemmin, mutta iloa tuottavaa olisi tietää taipumuksensa aiemminkin, ja nehän löytyvät kokeilemalla kaikenlaista.
Kaksi hauskaa esimerkkiä löytyi ihan meiänkin perheessä. Miehelleni selvisi vasta eläkkeelle päästyään, mitkä kädentaidot hänellä oli puukon käsittelyssä....höh, ettei väärii ajatuksii tulis, niin selvennän veistelyssä puukolla kaikenlaista.
samoin tää nuorin, ottotyttöin, hänkin sai kokeilla balettiakin, kuten ennen oli usein tytöille mahdollisuus antaa. Pieni kun oli vielä, tietysti tunneilla saivat äidit olla mukana. Jo toisella tunnilla selvisi, ettei hänestä ainakaan prima balleriinaa tulisi, jaloissa jäykkyyttä, venäläinen miesopettaja yritti väännellä väkisin jalkaterää. Kyllä tempasin äkisti tyttöin mukaani....ja se oli siinä sitten.
Arhinmäki on ilmoittanut antavansa tukea lasten- ja nuorisokulttuurille, mikä on oikea avaus, heistähän tulevat kulttuurin tekijät ja kuluttajat kasvaa. Meillä on viime aikoina satsattu ns. elitistiseen (mitä se sitten onkaan) korkeakulttuuriin, on Ooppera ja nyt uusi Musiikkitalo. Lippujen hintoja tuetaan, vaikka ovathan ne monelle saavuttamattomissa silti. Moni arvostelee aiheellisesti Helsinki-keskeisyyttä, toisaalta varsinkin kesällä on ympäri maata korkeatasoisia musiikkitapahtumia , tunnetuimmat Porissa, Kuhmossa ja Savonlinnassa, puhumattakaan lukuisista festareista ja kesäteatterien laulunäytelmistä. Maakuntien pääkaupungeissa on vahvaa kulttuuritarjontaa ympäri vuoden , enemmänkin kannattaisi tehdä retkiä sinne suuntaan. Helsingin kulttuurilaitosten parkkipaikoilla näkee aina valtavat määrät busseja maakunnista, suomalaiset ovat korkeakulttuurikansaa taustasta riippumatta. Minunkin tuli lähdettyä samaan esitykseen, kun vanhempani tulivat pääkaupungin teatteriin tai oopperaan. Pankki sponsoroi joskus niitä matkoja, Martat ja varsinkin eläkejärjestöt olivat innokkaita kulttuurimatkalaisia ja ovat vieläkin. Muutaman entisen työkaverin kanssa käyn monta kertaa vuodessa kulttuuririennoissa, porukalla on mukava elämyksestä sitten keskustella .
Arhinmäki on tosiaan huomattavan monasti pannut urheilutapahtuman merkittävän kansallisen musiikkitapahtuman edelle, Sibelius-Akatemian avajaisiin menonkin perui. Tietysti hän on nyt uransa alkupuolella tarkemmin syynissä, mutta siksipä olisi ollut syytä valita tasapuolisemmin. Vähemmän saa huomiota, missä hän on läsnä, kuin mistä hän loistaa poissaolollaan. Nuorisokulttuuritapahtumissa hänet on bongattu, hyvä sekin. Joskus huvittaa, kun poliitikoille ja muille isokenkäisille on niin tärkeää näyttäytyä kulttuuritilaisuuksissa, varsinkin tälläytyä linssiluteeksi. Lippuja sponsoroidaan ja usein on paljon hyviä istumapaikkoja tyhjillään, eiväthän mämä herra ja rouva Tärkeät joka paikkaan ehdi. Kulttuuri- ja urheiluministeri on aika vaativa yhdistelmä.
Pitääpä tutkia tarkemmin Yhteishyvä-lehden Tallinnan oopperamatka, edulliselta vaikuttaa ja S-ryhmä sponsoroi kympillä.
Se mikä ilahduttaa joskus on radio - ja televisoinnit hyvistä konserteista, joihin ei ole tilaisuutta mennä,..kotonakin omassa rauhassa saa eläytyä ihan askareidenkin lomassa kuunteliuun, puhumattakaan taltioinneista, missä muodossa sitten nykyään ovatkaan:D
Kesäiltoina mökillä kuuntelin usein ihan yksinkin mielimusiikkiani, ja joskus naapurit siellä osallistuikin portilla jutellen:D ohikulkeissaan.
Täällä en niinkään ulkona ole oppinut istumaan kuuntelemaan, kun naapurin piha on niin aidan takana heti, ettei se häiritse muita.
Vaikka vähänpä siellä tuntuu muut kuin pikkulapset polskivan altaassa lämpiminä kesäiltoina. Nyt on uusi trampoliini pojilla ja riemunkiljahdukset raikuu:D
Tuosta Paavo Arhinmäen kulttuuriministeriydestä, katson kyllä sen velvoittavan osallistumaan saavutuksiin korkeakulttuurinkin alalle.
teri oli Tanja Vienonen, järkkäsi silloiselle ukolleen elokuvataiteen professuurin. Suurteko olikin , koska Saarela on koulutukseltaan palomies.