Olen 34 -vuotias 11-vee tyttären etä-äiti. Meillä on exän kanssa yhteishuoltajuus,olemme eronneet n. kahdeksan vuotta sitten. Nyt on tilanne se , että lapseni äitipuoli haluaisi hakea oheishuoltajuutta tyttäreeni, lähinnä käytännön asioiden hoitamisen helpottamiseksi. Netistä löysin jonkun verran tietoa, en ole vielä ollut lastenvalvojaan yhteydessä, mutta ajattelin tehdä senkin ennen päätöksen tekoa.
Kiinnostaisi kuulla josko joku on ollut vastaavassa tilanteessa, ja miten on toiminut.
Mistä mahdollisesti luovun jos myönnyn oheishuoltajuuteen? Ja mitkä ovat hyvät puolet tilanteessa?
Asumme suht lähekkäin, bussimatkan päässä toisistamme, onko oheishuoltajuudessa mitään järkeä ylipäänsä? Tapaan tytärtäni n. kaksi kertaa viikossa säännöllisesti joka viikko.
Kiinnostaisi kuulla josko joku on ollut vastaavassa tilanteessa, ja miten on toiminut.
Mistä mahdollisesti luovun jos myönnyn oheishuoltajuuteen? Ja mitkä ovat hyvät puolet tilanteessa?
Asumme suht lähekkäin, bussimatkan päässä toisistamme, onko oheishuoltajuudessa mitään järkeä ylipäänsä? Tapaan tytärtäni n. kaksi kertaa viikossa säännöllisesti joka viikko.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Se lähi-isä voi ihan ite hoitaa ne lapsen asiat. Ei siihen oheishuoltajuutta tarvitse puolisolle.
Muistaakseni oheishuoltajuuden myöntämiseen on aika suuret perusteet syytä olla. Esim että toista vanhempaa ei ole ollenkaan tjms. Se että puoliso tahtoo hoitaa itse lapsen asiat ei kuullosta riittävältä syyltä.
Oheishuoltajuus tarkottaisi myös sitä että suurella todennäköisyydellä lapsen huolto uskottaisiin oheishuoltajalle jos lähihuoltaja sattuisi menehtymään tai muuten estymään.
Älä usko näitä tietämättömiä., vaan soitappa vaikka sosiaalitoimistoon/lastenvalvojalle, he osaavat sinulle asian selittää.
Ei sinun paikkaasi äitinä uhkaa kukaan!
Sosiaalitoimisto ei hoida oheishuoltajuutta. oikeus hoitaa!
Kukakohan on se tietämätön!
Kirjoitinko että ne tekee päätöksiä EN. Mutta neuvoa ne osaa. Ootko tyhmä vai etkö ymmärrä kirjoitettua ?
Sama kun käskis soittaa citymarkettiin saadakseen tietää mikä sää Lopella on..
On varmaan rankkaa olla vitun apina...ihmekkös että elämäsi on perseestä
Mun elämä on harvinaisen hyvää. Mulla kun on tapana hoitaa asiani sen tahon kanssa jolle ne kuuluu toisin kun sulla kun varmaan käyt gynellä näyttämässä hampaitasi et jos se osais auttaa..
Jos asut lähellä, älä misään nimessä tee tuota muutosta, lapsesi ei sitä ymmärrä vanhempana millään. Ole hänelle se yksi ja ainoa äiti kaikilla asiatasoilla.
Lapsi ei tarvitse oheishuoltajaa kuin ihan poikkeustapauksiissa, silloin täytyy äidin tai isän olla täysin kyvytön hoitamaan lapsen asioita. Älä suostu edes ajattelemaan, kiitä kauniisti tätä naista, mutta kerro ehdoton ei sana koko touhulle.
Se, että olet etä-äiti kertoo paljon....anna vaan oheishuoltajuus, onhan se hyvä että joku tahtoo olla äiti lapsellesi !
Kirjoittaisitko noin isällekin, joka tapaa lapsiaan säännöllisesti???
Ei hyvä äiti luovu lapsensa huoltajuudesta, jos ei oo ongelmia, narkki, alkkis, hullu!
Mites on hyvän isän laita...? Ja mistä ihmeestä olet tuollaista saanut päähäsi?
Pari vuotta sitten naapurin pariskunta erosi. Heillä on yhteinen lapsi. Äiti muutti lähemmäs työpaikkaansa, lapsi jäi asumaan isän kanssa, jotta säilyi lyhyt koulumatka ja kaverit.
Lapsi käy äitinsä luona säännöllisesti.
Ei äiti narkkis, alkkis tai hullu ole, vaan perhe etsi itselleen, etenkin lapselle sopivimman vaihtoehdon.
En ole luopumassa lapseni huoltajuudesta ...
Miksi etä-äitiä aina syyllistetään? Voihan äiti olla esim lentoemäntä tai muussa matkatyössä tai juuri pitää ajatella lapsen ystäviä ja koulua yms asioita eikä vain itsekkäästi "olen äiti joten lapsi asuu luonani, vaikka mikä olisi".
Mielestäni (olen lähiäiti itse) olisi todella hienoa jos oheishuoltajuuden hyväksyisit ja sekin asia on niin että jos mies ja uusikko ovat pitkään olleet yhdessä ja varsinkin jos heillä on yhteisiä lapsia niin oikeus joka tapauksessa myöntää oheishuoltajuuden vaikka kieltäisitkin asian.
Mekin olemme oheishuoltajuutta hakemassa, vastoin etä-vanhempien tahtoa. Kyllä kun lähinä hoitaa lasten asioita kumpikin vanhempi niin on lapsen parhaaksi että myös toinen asioita hoitava aikuinen on huoltaja ja läsnä myös lasta koskevassa päätöksenteossa. Mikäli varsinainen huoltaja kuolee, niin kyllähän nuokin mainitut perusteet(koulu, kaverit yms) on vielä olemassa.
Etkö antaisi lapsen asua oheishuoltajan kanssa vaan lapsi menettäisi vanhempansa lisäksi myös kotinsa, kaverinsa, koulunsa, harrastuksensa ja mahdollisesti myös rakkaan oheisvanhempansa sekä siellä päässä olevat sisarukset?
Moni äiti vain hokee, olen äiti joten se kuuluu minulle. Kukaan ei omista lasta, vaan mietit fiksummin asioita.
Kiitos asiallisista vastauksista :) Etä-äitiys ei ole niin paha asia kuin miltä se kuulostaa, meillä asiat on vain järjestetty toisinpäin kuin valtaosalla uusioperheistä, ja tämä toimii hyvin. Meillä on kaikin puolin hyvät välit, ja hoidamme lapsen asioita yhdessä.
Olen puhelinyhteydessä lapseeni päivittäin, ja tapaan häntä säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. On otettava huomioon myös se, että lapseni äitipuoli on kotona pienempien lasten kanssa, ja minä teen vuorotyötä olosuhteiden pakosta.
Lisäksi tyttäreni käy tietenkin koulua, ja päivät pitenevät viidennelle luokalle siirryttäessä.
Tapaamisten ja asioiden hoidon kannalta tämä on aika haastavaa, mutta siinä on toistaiseksi onnistuttu.
Veäydyn takavasemmalle mietiskelemään päätöstäni, hyvää loppukesää kaikille :)