Olen parikymppinen naisen alku, elän vakitusessa parisuhteessa ja olen vakituisessa työssä jossa tienaan sen verran että elämä sujuu ja jää vähän ylimääräistäkin, eli kaikki on toisin sanoen hyvin mutta ne ystävät...niitä ei ole..."paras"kaverini jonka olen tuntenut kolmannelta luokalta asti on kaikonnut tavalla jota epäilin jo nuorempana..hän on löytänyt elämänkumppaninsa ja hänen elämään ei muuta mahdukkaan enään...eli kuulen hänestä hyvin harvoin ja silloinkin minä otan yleensä yhteyttä häneen...eli olen hyvin yksinäinen..ei ole niitä ystäviä joiden kanssa silloin tällöin hömpöttelisi ja parantaisi pimeinä iltoina maailmaa kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Ei ole sitä ihmistä jota yllättää hauskoilla ja omaperäisillä lahjoilla syntymäpäivisin tai jouluaattoina...vaikka rinnallani onkin avopuolisoni niin silti sitä kaipaisi sitä naispuolista ystävää...olen pohtinut tätä asiaa monelta kantilta ja puhunut puolisoni kanssa asiasta...olen koittanut saada ystävia kirjepalstojen avulla,turhaan..työnkään parista en ole sitä ystävää saanut...olen jo lakannut hakemasta sitä ystävää, ehkä minun on vain tyydyttävä tähän mitä minulla jo on...
Tosellisia ystäviä,onko heitä?
minä vain...
7870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama juttu,on perhe yn.muuta mutta silti niin yksin.en löydä ihmistä joka olis tosi ystävä aina niitä tuttuja riittää.ei voi luottaa kaikkiin oon vanhempi kuin sinä mut en todellakaan mikään kalkkis.haluaisin tosi ystävän joka hyväksyy sinut virheineen päivineen.ps.lapsuuden ystävät häviää taivaan tuuliin aika muuttaa ihmistä.
voi olla todellisia ystäviä!vaikka mulla ikää on nyt vasta 14 tunnen kokeneeni liikaakin...ja ystävät kun kerran pettävät niin mitä jää...no suosittelisin hankkimaan uusia,vaikka ne eivät vanhoja heti korvaakaan...aikuis-iällä se on vaikeampaa,mutta alahan ravata erilaisissa tapahtumissa niin kyllä sieltä ainakin kavereita saa!!!
Sama juttu munki kohdalla,ystäviä ei todellakkaan oo paljoa,asun pienellä paikkakunnalla jossa olen asunu pari vuotta avomiehen kanssa,tuntuu että se on mun ainoa ystävä mutta eihän se sekään oo oikein.Jos haluat vaihtaa ajatuksia mun kans, pistä mailia osotteeseen [email protected]. :)
Minäkin olen parikymppinen tyttönen joka kärsii yksinäisyydestä. Minulla on pienehkö ystäväpiiri, jossa kaikki olemme tunteneet toisemme lapsuudesta saakka. "Ystäväpiirissämme" puhutaan paskaa toisten selkien takana ja nyt tällä hetkellä nämä ainokaiset ystäväni ovat alkaneet seurustella vakavasti joten emme enää tapaa läheskään yhtä usein saati sitten soittele samalla tavalla kuin ennen. Olen muutenkin huomannut erkaantuneeni heidän maailmastaan, alkanut katsoa eritavalla asioita eli ns. kasvanut heistä erilleen. Olen harkinnut lähtöä toiselle paikkakunnalle vuodeksi, opiskelemaan. Osittain siinäkin toivossa että löytäisin kokonaan sen uuden ystäväpiirin ja ennenkaikkea sen yhden tosi ystävän joka ei hylkää, tuomitse ja jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut.
Hei!
Itse koen myös olevani yksinäinen, ei ole kenen kanssa lähteä vaikka kauppoihin tai joihinkin tapahtumiin tai lähes minne vaan, kelle vois soitella ja muuta sellaista. Poikakaveri on joka on tosi kultainen. Mutta naisystävää ei oikein ole en juo enkä polta enkä ole juuri käynyt ravintoloissa.
Kuulostaapa tutultä nimimerkki erj. Minullakin on avomies, jonka kanssa asustellaan yhdessä, mutta yhtään naispuolista ystävää ei ole. Jotenkin ystävien hankkiminen on tuntunut entistä vaikeammalta, koska minäkään en käytä alkoholia enkä juurikaan käy ravintoloissa. Sen vuoksi en esim. aikoinaan innostunut mukaan koulun "juhliin" ja kaverit jäi saamatta uudella opiskelupaikkakunnalla.
voisitko jättää oman sähköpostiosoitteesi (omassani on koko nimeni, enkä viittis sitä tänne levittää!), koska ollaan aika samas tilantees, oon 19 vuotias opiskelija, vakituises suhtees ja kavereit on vähitellen vaan kaikonnu ympäriltä!!olis kiva jos olis joku, jolle jakaa surut ja ilot, vois käydä lenkil, bilettämäs ja shoppailemas =)