Pistetään pieni galluppi pystyyn: Kuinka paljon olisit valmis maksamaan siitä, jos saisit varmasti yhden hyvän ystävän? Kerro samalla vähän rahallisesta tilanteesi, koska on ihan eri asia olla työkyvyttömyyseläkeläinen, lääkiksen opiskelija, pienipalkkainen duunari tai huippujuristi.
Vastaan itse sitten kun olen miettinyt asiaa vähän tarkemmin.
Vastaan itse sitten kun olen miettinyt asiaa vähän tarkemmin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tjaa, ehkä voisin antaa..puolet sydämestäni..vitsi, vitsi. Rahalla ei ystävyyttä ja rakkautta harmi vaan voi ostaa, eikä se ystävä tai rakas välttämättä olisi siinä muuta kuin sen rahan tähden, jos sille ehdottaisi maksusta ystävyyttä...vai mitä tuolla tarkoitit?
Ystävä ansaitaan tekemällä työtä aivan samoin kuin tehdystä työstä saatu palkka. Ystävyys on ansaittava se ei ole ostettavissa. En siis maksaisi vaan yrittäisin muuten ansaitsemalla olla ystävän arvoinen...
En tarkoittanut mitään maksettua "ystävyyttä" vaan sellaista ajatusleikkiä, jonka tarkoituksena on selvittää kuinka paljon täällä olijat arvostaa ystävää rahassa.
Jatkan vielä, että onhan niitä maksullisia deittipalveluitakin. Moni on valmis maksamaan niistä, vaikkei kumppanin löytymisestä ole mitään takeita. Kuinka paljon täällä olijat maksaisi siitä, jos hyvä ystävä löytyisi varmasti?
Miksi kaikki aina pitää mitata rahassa en ymmärrä. Rahalla saa tavaraa, mutta miksi sillä pitäisi mitata ystävyyden tai rakkauden arvoa, kun ne ei ole mitattavissa rahalla. No joo, mielummin olisin tuo deittipalvelujen pitäjä, joka nyhtäisi hyväuskoisilta ihmisiltä rahat pois kertomalla, että "takuuvarma saanti"...siis ystävän saanti :D
Nytkin olen suomi24 maksuttomalla yksinäisten palstalla ja jaan ilmaista jakamatonta ystävänpalveluani tänne ilmaiSEKSI...siis ilmaiseksi hmmm...pitäisikö tästä alkaa ottaa maksu, kun kuitenkin vakkariystävänä täällä kaikille olen itseäni jakamassa siis antamassa huomiotani Ö?
*selaa hintoja*
tehdä välillä jotain muutakin, kuin vain roikkua täällä 24/7.
Se oikea elämä on kuitenkin paljon parempaa, kuin tämä
"hyödytön" chattailu. Mihin tämä johtaa? Ei mihinkään!
Kukaan ei uskalla ketään tavata, vaikka olisi yhteystietojakin
tarjolla. Viiskymppisiksi asti taitaa moni istua koneen äärellä
ja huomata sitten, että tässä se elämä oli.
Tuskin kukaan koneella istuu vain täällä surffaillakseen. Ainakin minä teen ohessa töitä ja käväisen Suolessa muutaman kerran päivässä kun kerran muutenkin on pakko olla sisällä ja netissä.
Enkä miellä tätä sellaiseksi paikaksi, jonka kautta olisi tarkoitus tutustua ihmisiin livenä. Olen täällä vain keskustelemassa.
kukaanhan täällä olijoista ei voi tunnusta sitä, että seura kelpaisi.
Niin tyypillistä suomalaista, ollaan yksin vaikka viiskymppiseksi asti,
kun ei uskalleta mihinkään tarttua, "katellaan vaan".
On se jännä juttu!
Tunnustan, että seura kelpaisi, mutta en ole varma kelpaisiko mun seura kenellekään :)
Suomalaiset ovat suomalaisia, joten on vähän hankala "tarttua" yhtään mihinkään. Voi kun se olisikin niin helppoa, kuin joskus lapsuudessa "moi, ollaanko kavereita, joo ollaan vaan".
maa täynnä, miksi tähän paskamaahan on edes syntynyt,
kun ei ulospäinsuuntautuneena sovi tähän
mörököllien täyttämään maahan, jossa kaikki murjottavat
ja haluavat olla hiljaa itsensä kanssa.
Eläkepäivinä on sitten hyvä kiikkustuolissa murjottaa
ja miettiä, että tässä se minun elämä sitten oli.
Pitäsiköhän tässä päättää päivänsä?
No, se ainakin on hyvin "suomalainen" ratkaisu...
"Miksi kaikki aina pitää mitata rahassa en ymmärrä."
Millä muulla sitä sitten mitattaisiin? Oravannahoilla, lumpeenlehdillä vai kenties ruoskaniskuilla? Olisiko parempi kysyä, kuinka kauan kukakin olisi valmis kylpemään muiden oksennuksessa, jos sen avulla saisi ystävän?
"Rahalla saa tavaraa, mutta miksi sillä pitäisi mitata ystävyyden tai rakkauden arvoa, kun ne ei ole mitattavissa rahalla."
Miksi ajattelet, että tässä mitataan ystävyyden arvoa? Omasta mielestäni tässä on tarkoitus verrata ystävyyden ja rahan arvostusta keskenään. Jotkut arvostaa ystävyyttä niin paljon, että olisi valmis elämään loppuikänsä miljoonaveloissa ulosoton armoilla, kun taas joku muu ei ole halukas luopumaan luksuselämästä ystävyyden takia.
Miten tämä hyvä ystävä toimitettaisiin minulle? Kai Posti huolehtisi siitä että ystävä säilyy kuljetusten ajan ehjänä. Joudunko maksamaan itse postimaksun? Missä tämä ystävä on valmistettu? Ei kai sen valmistuksessa ole käytetty lapsityövoimaa?
Niin ja onko siinä palautusoikeutta ?
Maksan juuri sen verran kuin koen sopivaksi maksaa haluamastani lemmikistä.
Monirotuisia koiria saa halvemmalla kuin rotukoiria.
Ihmisestä en maksaisi mitään, koska ihmiset ovat arvaamattomia ja liian hankalia otuksia, jotta niistä kannattaisi maksaa mitään. Olisi vaikea uskoa, että se ystävä on siinä vierellä jos siitä on jotain pitänyt maksaa. Huorakin häipyy maksun saatuaan, ja ulkopuoliselle maksaminen olisi taas orjan ostamista, ei hyvä sekään.
Oikea ihmisystävä löytyy jos on löytyäkseen, ja viihtyy lähellä jos on viihtyäkseen, kaikki muut saavat suksia vittuun.
Jaa, ja koiratko eivät ole hankalia ja arvaamattomia? Sanoisin, että luotan kyllä ihmiseen enemmän kuin koiraan.
Olet oikein ihmisystävllistä rotua kultainen noutajani, pysyn uskollisena vierelläsi vaikka suksillasi hiihtäisit vittuun saakka :D
Tokiossa voi vuokrata ihmisiä, jos on yksinäinen. Outoa.
On meilläkin vuoravälitys. Vara-aviomies palvelusta saa miehen mihin tarpeeseen vaan. Samoin vara aviovaimo tulee leipomaan sulle pullat ja katsomaan leffaa sun kanssa kädestä kiinni pitäen
....pitäisikö alkaa vara-avovaimoksi ja pulittaa kahvinkeitosta ja piirakasta muutama satku..
*pohtii alaa ja hintoja*
Tuskin monikaan maksaisi suorana rahana, mutta erilaisina lahjoina yms. ei itselle ole hintalapulla juuri väliä.
Oikeastaan tuo pätee kyllä enemmän läheisemmässä tapauksessa. Ei niinkään sellaisessa tilanteessa jossa toinen tyyppi olisi vain kaveri/ystävä.
Väkinäinen rahan tuhlailu ei silti kannata, vaan vain jos sillä saa jotakin mukavaa. Ystävyyden ei pitäisi myöskään perustua rahojen varaan vaan muihin seikkoihin.
Tunnustan, että seura kelpaisi, mutta en ole varma kelpaisiko minun seurani edes rahasta kenellekään :D
Olisi noloa tyrkätä jonkun käteen rahaa ja kysyä, että alatko ystäväkseni maksan sulle,..siinä voisi olla kaverin naamassa näkemistä, kun se juoksisi karkuun ja huutaisi perään, että pidä rahasi mä en ole vielä niin puutteessa :)))
Et kai sä nyt niin kamala ole?
Kuule mun on tähän helppo vastata. Kun on työtön, varaton ja jo rupsahtanut vanha akka niin ei kelpaa edes ystäväksi kellekkään.
Kyllä sä vielä jollekin epätoivoiselle kelpaat, kun vielä vanhempiakin näkyy liikuskelevan etsimässä seuraa ja hyvin näyttää "kauppa" käyvän :D
Sellaisiakin miehiä on olemassa, joille se sisäinen kauneus ja sieltä tuleva ihanuus merkitsevät enemmän kuin se aikanaan rapistuva ulkokuori. Mies on onnellinen, kun hän saa olla vapaa, eikä kenenkään naisen talutusnuorassa oleva koira tai toimia oikuttelevan naikkosen toivomuskaivona, jossa miehen pitää täyttää kaikki naisen toiveet..
En maksaisi mitään, koska se ei olisi aitoa ystävyyttä.
Seurustelustakin joutuu maksamaan joten miksei ystävästä. Tuskin kukaan nainen ottais miestä jolla ei ole rahaa.
Eikä kukaan täyspäinen mies naista, joka on työtön. Minä en ainakaan ottaisi työtöntä naista tai huomattavasti pienempi palkkaisempaa. Niin raadollista se vaan on.
Kyllä mä voisin ottaa vaikka työttömäkin naisen. Kalliiksihan se tulisi itselle, mutta on se pillu kyllä kaiken sen arvoinen.
Kai ajalla voi maksaa? Kyllä henkilön antama aika on arvokkaampaa kuin raha. Maksaisin antamalla suurimman osan vapaa-ajastani ystävälleni ja voisin tehdä tilaa vähentämällä muihin juttuihin menevää aikaa.