Heipä hei. Itselläni on sellainen tilanne että olemme seurustelleet tyttökaverini kanssa nyt 10kk ja asuneet yhdessä 3 kk ja jo ensimmäisen viikon jälkeen yhdessä asumisen jälkeen huomasimme tyttökaverini olevan raskaana ja nyt hän on viikolla 15. Itse olen 21-vuotias ja tyttökaverini 23-vuotias. tyttökaverini päätti jo heti kättelyssä että pitää vauvan, mutta minua asia jäi vaivaamaan, koska en halunnut näin nuorena isäksi. Asiaa olen käsitellyt tässä jo jonkin aikaa ja oikeestaan lapsen saaminen alkaakin tuntua mukavalta ajatukselta varsinkin kun nyt kummankin osapuolten vanhemmat ja lähipiirit tietävät asiasta. MUTTA silti on joitain päiviä että en ole sataprosenttisen varma ja pyörii kaikenlaista päässä että mitä se tuo tullessaan. Suurin ongelma tässä varmaan on se että itse olen kovin menohaluinen ja tyttökaverini taas on ihan toista maata. olemme niinkuin yö ja päivä. tarvis vähän kokemuksen ääntä näissä asioissa. Uskon että kun lapsi syntyy nii menohalutkin vähenee. Miten sitä malttaa mennä jos on syntynyt jotaki mikä on itestä lähtöisin. en tiedä, mutta onkohan kellaan samanlaisia kokemuksia?
Nuorena isäksi
bonnn
323492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kuule menot loppuvat kun lapsi syntyy ja sitä naiset haluavatkin eli otan osaa
Kyllähän olitte liian vähän aikaa yhdessä ennen lasta. Nyt olette yhdessä lapsen takia. Todella raskaan tien valitsit!
Erot ja kaikki edessä:( Sori kun sanon mkuten asiat on...sun pitää vaan ottaa vastuu ja kestää kuin mies.
Meidän lapsi 5kk, olimme ehtineet seurustella puoli vuotta ennen kuin tyttöystäväni tuli raskaaksi. Hän on kanssa rauhallinen kotikissa, mutta on antanut minun mennä edelleen kaupungilla. Toki olen myös ihan omasta tahdostani vähentänyt menojani ja ollut perheen kanssa kotona. Kyllä niitä ihmisiä eroo vaikka olisivat olleet ensin 10 vuotta yhdessä ja sitten tekisivät lapsia, siinä ajassahan on voinut jo ehtiäkin toiseen kyllästyä.
Onhan niitä, mutta harvassa. Tuollaisia ehkäisytaudottomia sensijaan on runsaslukuisemmin!
Koita jaksaa!!
VOI VOI VOI Nuori mies huijattu ERO on 100% varma se on vaan ajan kysymys.
Iso virhe korjataan isommalla virhellä
Ei menohalu lapsen myötä laannu. Itse olin innokas maapallonkiertäjä ennen kuin tapasin vaimoni ja päätimme tehdä heti lapsen. Syntymän jälkeen luulin, ettei minun enää tee mieli kierrellä, mutta nyt vakityössä, 2 lapsen isänä en osaa muuta ajatella kuin että pääsisi lähtemään passi takataskussa huolettomana kohti uusia maita ja mantereita. Turhaa haaveilua. Lasten harrastukset koulu painavat päälle ja asuntokin pitäisi hankkia Tällaista tämä isän elämä on!
Oho, koko kirjoituksen pointti unohtui. Olin 29-vuotias kun tulin isäksi ja olin liian nuori isyyteen. Vasta nyt kolmevitosena osaan nauttia isyydestä vaikka kaukokaipuu aika-ajoin vaivaakin reissumiehen mieltä.
Toisaalta, kun lapsesi on aikuinen, sinä olet vielä nuori menemään. Ehdit silloinkin matkustaa ja todennäköisesti on ehkä enemmän varaakin matkustaa. Itse sain ensimmäisen ja varmaan viimeisen lapsen 39-vuotiaana, olen tosin matkustellut ja mennyt sitä ennen aika paljon, joten nyt ei haittaa olla rauhallisemmin. Mutta, kivempi se on lapsellekin, että on nuoret vanhemmat - jos olisin voinut valitan niin olisin valinnut sen tien, minkä te olette valinneet. Nuorena sitä myös huolettomammin uskaltaa lähteä matkaan myös lasten kanssa, vanhemmiten alkaa miettiä liikaa käytännön asioita, usein turhaan. Minä en aborttia suosittele, kyllä te pärjäätte, päättäkää, että ennen kuin lapsi on kolme vuotta, ette eroa vaikka mikä olisi! Eräs ystäväni sanoi, että laissa pitäisi lukea noin :) Se on siis rankkaa aikaa juuri siksi kun kaikki pyörii lapsen ja lapsen aikataulujen mukaan pakostikin. Tsemppiä!
Voi voi on niitä paljon nuorempiakin isiä kuin sä :) Ja itse olen huomannut tämän piirteen nuorissa isissä että osaavat olla lapsen kanssa paljon paremmin kuin esim. 30v isät jotka ovat saaneet esikoisen.Meilläkkin mies leikkii ja touhuaa lasten kanssa kaikkea kivaa ja samoin kaikki tuttuni/ystäväni jotka ovat tulleet alle 20v isiksi jo ja huomioivat lasta paljon paremminkin ehkä juuri sen takia että ovat samalla tasolla lasten mielen kanssa :) Ja menemään pääsee aina kunhan on tukiverkosto kunnossa.
Minun havainto on se, että alle 30v ei isäksi sovi, kun oma
kehitys kesken, menojalka vipattaa jne. Lapsenkasvatus on
- vastuullinen sellainen- muutakin kuin leikkiä!?
- Taisi olla nyt teinimammalla toiveajattelua eron edellä, kun on nuorena elämä pilattu!
Niin, tarkoitat varmaankin menohaluilla illanviettoja pubeissa ja ravintoloissa, kaveripiirissä bailaamista.
Jos tarkoitat menohaluilla matkustelua, niin sehän on vaikkapa autettavissa ammatin valinnalla, reissutyössä voit matkustella.
100% varmuudella sinä jätät tyttöystäväsi yksinhuoltajaksi, kun vauva-arki käy "liian raskaaksi". Baarit ja kaverit vie voiton.
Että se siitä pentuisistä.
Kannattaisi hieman pohtia mitä liika vauhti voi saada aikaiseksi.
Eroneuvokeskuksen sivustoilla löytyy pohdittavaa.
http://www.lskl.fi/neuvokeskus/ajankohtaista/visio_2022_-verstas_erovanhempien_asemassa_paljon_korjattavaa.2485.news
------------
On muuten tosi, että hulluati tuossa käy!
Älkää heti tuomitko ja sanotko nuorelle isälle, että noin tuossa käy ja ero tulee!! Hyvänen aika!! Toinen omaa normaalit epäilykset, jotka kuuluvat tulevalle isälle! Mitä itse mietitte silloin, kun lapsenne saitte??
Menojalka saattaa hyvinkin vipattaa, vipattaa se vanhempanakin! Itse olen 33-vuotias nainen, odotan toista. Ja voisin sanoa, että välillä tekis mieli käydä jossain ja muuta, mutta ei henno/raaski. (Nyt ei voi). Ukko käy 36 v. ja vasta muutama vuosi sitten hän rauhoittui... Mutta toki oli kaikenlaista keskustelua, rankkaa aikaa ja muuta ennenku alko tajuamaan asioita. Voisin sanoa, että perheen isänä ei juuri mitään vikaa, huonompikin isä ja mies mulla vois olla kun lähipiiriä katsoo.
Antakaa pojalle mahdollisuus kokea se, millaista isäksi tulo on! Aloittaja: Pystyttehän avovaimosi kanssa avoimeen keskusteluun? Mikään ei ole nyt tärkeämpää, kuin se, että olet vaimosi tukena (kun kroppa muuttuu ja seksuaalisuus muuttuu yms) ja huomoit häntä. Kannattaa mainita tunteistasi ja peloistasi suoraan hänelle. Reaktio voi olla kyllä tosi paha, mutta älä säikähdä sitä. Nyt, kun hän on raskaana, hänenkin täytyy ajatella sinun kantaasi ja sitä, että myös sinä painit samojen asioiden kanssa kuin hänkin. Vaikka olisi kuinka kotihiiri, nuorena menojalka vipattaa varmasti enemmän ja vähemmän. Ei se äidiksi tulo ole sen helpompaa kuin isäksi tulo. Monesti sanotaan, että nainen kasvaa äidiksi raskauden aikana (joopa joo, ei se mulla itestään ainakaan käynyt). Tosiasiassa raskaana tulee välttää tiettyjä asioita, kuten alkoholi ja tupakka yms, eikä se ole äidiksi kasvamista vaan tiettyjen asioiden välttämistä. Kuten raa-an kalan tms. Toisin sanoen, tekis mieli mutta kun ei saa. Ja kun vauva on syntynyt ja imetys ohi, voi äitikin mennä silloin tällöin... Ja jos ei ole sinut äitiytensä kanssa, voi se ero tulla akankin puolelta.
Eli nyt tärkeä ohje on se, että kuuntelet avovaimoasi ja kysyt häneltä hänen mielipiteitään ja näkemyksiään asioihin. Pyrkikää keskustelemaan ainakin näistä:
1) Raha-asiat
2) Vauvan hoito
3) Omat odotukset vanhemmuudesta - mitä odottaa toiselta ja mitä itseltään
4) Mikä pelottaa ja huolettaa
5) Ennen kaikkea huomioikaa toisianne!
Yritä muistaa, että tee parhaasi. Ennen ei kannata erota koskaan. Lapsi on lahja, sitä oppii arvostamaan vasta myöhemmin. Pyri luomaan suhde syntyneeseen lapseesi (vaikka jo ennen syntymääkin) niin näet, että tätä aidompaa rakkautta kuin omalta lapseltasi saat, ei ole olemassa koko maailmassa.
Paljon onnea teille tulevasta perheenlisäyksestä!! Kyllä se siitä!!
Ei tuo ap:n yhtälö toimi. Liian vähän aikaa yhdessä ja suhteesta puuttuu elementit sen jatkumoon. Pojan kannattaa erota NYT, koska se on edessä varmuudella. Vastaavia tapauksia on liikaa!
En ymmärrä miksi eivät käytä hkäisyä tai oidä housujaan jalassa?
Onhan siinä vähän haastetta enemmän kuin sellaisilla pareilla, jotka ovat olleet yhdessä 5-10 vuotta ja tekevät sitten sen lapsen.
Mutta kaikki on silti mahdollista, ei pidä lyödä hanskoja tiskiin ennen kuin mitään on edes tiedossa.
Lapsen tulo muuttaa suhteen, on sitten oltu yhdessä vuosi tai 10. Kumppanista paljastuu AINA uusia piirteitä lapsen tulon jälkeen, vaikka olisi katsonut samaa tyyppiä pitkäänkin. Sekä naisesta, että miehestä. Sanotaan, että perheessä on kahden eri kulttuurin edustajat riippuen omasta kasvatuksesta ja perheoloista lapsena.
Meillä esim. on ollut todella hankala yhtälö: Mun äiti on hoitanut kaikki lapset kotona ja voit kuvitella, miltä tuntui, kun mun piti lähteä töihin ja viedä lapsi hoitoon. Melkosta syyllisyyttä tunsin. Molemmilla, mulla ja lapsen isällä, on perheen isä hoitanut tienestit ja isän malli koostuu tästä. Paitsi että meillä oli isä joskus kotonakin, miehen isä oli viikot pois eikä lastensa kanssa ollenkaan, jolloin isän malli puuttui täysin. Tämmöisestä yhtälöstä kasautuu erinäisiä paineita ja odotuksia... siis minä odotan, että hoidan kaiken itse ja mies odottaa, että niin hoidankin, Burn out valmis. Tässä nyt vain yksi esimerkki.
Pojalla on halu olla isä, ei hän muuten tänne kirjoittaisi.
Vanhemmaksi tulon jälkeen vain yksi asia on varma: Lapsesta pitää huolehtia. Sen tekee yleensä aina äiti biologisistakin syistä. Ja mies tekee, mitä haluaa, sekin on varma. Tämä on se syy, miksi parit eroavat. Jos mies ei halua sitoutua perhe-elämään, on ongelmia taatusti edessä. Ei lapsen äiti voi kahlita kumppaniaan ja kieltää tätä menemästä. Tai toki voi kieltää, mutta mies tekee silti, niin kuin haluaa. Eikö?? Velvollisuuden tunteesta täytyy pitää kiinni.
Äidinkin tekis mieli heittää hanskat naulaan 1000 x päivässä, ei vaan voi, kun on velvollisuuksia. Niin kuuluukin olla ja ajatella. Miesten pitäisi tajuta tämä: ei aina ole kivaa, mutta kun on pakko ja vastuuta. Pikku hiljaa, kun alkaa helpottaan yövalvomisten yms. osalta, vähenee tämä halukin "karata kaikesta" välillä ja sitten huomaakin, kuinka uskomattoman onnellinen sitä onkaan ja onnekas, kun on perhe ja kantanut vastuunsa. Sitä kasvaa ihmisenä ihan kaikessa, kun lapsi tulee. Jos on tarpeeksi viisas tehdäkseen näin.
Lisäys (jatkoa) vielä AP:lle ja neuvo:
Eli suomeksi sanottuna, suosittelen kantamaan vastuun. Lapset on vain kerran pieniä. Kyllä sä ehdit sitten myöhemminkin mennä ja touhata kaikenlaista. Melko piankin pääsette yhdessä ja erikseenkin aina silloin tällöin, jos vain joskus saatte lapsenvahdin. Mutta myös parisuhteesta on tärkeä pitää huolta!!!
Nykyään vallitseva trendi on se, että tehdään lapset kun on omakotitalo, koira, kaks autoa ja varma työpaikka, ensin vähän luotu uraa kuitenkin. Sitä on äkkiä yli 30-vuotias ja huomaa, että ei se lapsen teko ookkaan niin helppoa. Miksi joka viides suomalainen on tahtomattaan lapseton?? Kun ennen tehtiin lapset ap:n ikäisenä, sitä jaksoi vanhempana olonkin paremmin.
Mä kyllä menin nuorena vähän liikaakin ja itsekkäänä vähän alle 30-vuotiaana esikoisen odottajana oli tosi vaikea heittää omat tavat ja tarpeet sivuun ja huomioida vain lapsen tarpeet. Ei käynyt heti. Mutta kaikkeen tottuu ja oppii arvostamaan niitä elämän oikeita asioita. Jos jonkun mielestä se on elämää, että saa krapulan joka la ja su ja on tullut harrastettua yhden illan suhteita, niin ok. Matkustaminen on sekin ihan ok, mutta joskus opiskelijoilla tuntuu tähän olevan kova tarve mutta ei rahaa. Kyllä sitäkin saa tehdä sitten myöhemmin. Kaikkea ehtii tehdä, oman elämäntilanteen mukaan. Tsemppiä vielä, luota itseesi ja siihen, että susta tulee hyvä isä kun vain haluat sitä itse!
Mistä tulee tuo urbaani legenda, että lapsenteko vaikeutuu kun tulee 30v plakkariin? Missähän se näkyy? Lueppa lapsettomuuspalstaa, niin kyllä ne lapsettomat on nuorempia nykyisin. En tiedä sitten onko niin, että vanhemmat eivät asiasta ota pulttia, vaan ajattelevat että "ok, meille ei tule lapsia ja etsitään sisältö muusta elämään", mutta kyllä lapsettomuus vaivaa nuorempia. Varmaan paljon hoidetaan lapsettomuutta turhaankin, kun on niin malttamattomia nykynyoret.
Ja se elämänasenne, suorittaminen ja kaikki mitä ne touhuaa, niin ei ole ihme kun ei lapsia tule. -Toisaalta voihan olla niinkin, että ihmismassaa on maanpäällä liikaa tai ne nuoret on henkisesti epäkypsiä lapsiin, niin joissakin tapauksissa se pääkopan nuoruus aiheuttaa lapsettomuutta?
Meillä tehtiin kuopus oltuamme molemmat 35v, ja meidän kaveripiirissä se on ollut 35v aika sellainen raja, mutta vanhelmpiakin naisia on ollut ensisynnyttäjinä - ja ihan natuna! Lapsettomuushoitotapauksiakin on, mutta tietämästäni kolmesta on kyse n. 25 vuotiaasta pariskunnasta ja yhdessä liki 40v, mutta heillä toisella on epilepsia ja toisellakin jokin perussairaus.
Nuorina lapsia tehneet jäivät pois piireistämme, koska niitä ei oikeasti jaksanut kuunnella sillon reilu 10 vuotta sutten, kun koko ajan yrittivöt muillekin tuputtaa lapsia. Nämä nuorempina lapsia tehneet ovat eronneet ja ei se touhu mennyt kuten Strömssöössä. Ja eräs pariskunta teki 30v hujakoilla tuoreeseen suhteeseen, niin ne kyllä vielä kituuttaa ison asuntolainan ja lasten edun nimssä kusisseissaan, ja kun sukulaiset odottaa. Seksitön ja tunteeton liitto heillä.
Niin, että itse sanoisin että 30v ja 10 vuotta vähintään suhdetta takana, niin sitten lapsia, vaikka muut mitä painostaisivat kun eivät ole itse sitä sotkua sitten siivoamassa jun touhu kusee 99% varmuudella!
Ei se oo urbaanilegenda, vaan naisten hedelmättömyys lisääntyy ja lapsenteko vaikeutuu, kun tulee n. 30 mittariin. Se on biologinen juttu. Miehethän nyt voi tehdä lapsia vaikka olisivat yli 70-vuotiaita, mutta naisten kohdalla asia on toisin. Ja nyt ensisynnyttäjien keski-ikä on n. 30 , kun se joskus kymmeniä vuosia sitten oli 20 . Se on tilastollinen asia. Ihmisten elintaso on noussut ja halutaan tietyt perusasiat elämään ennen lapsia, jolloin voi olla jo myöhäistä tehdä niitä lapsia. Ja työelämän kuormittavuus ja arjen suorittaminen tuo oman stressinsä asiaan, ja stressi lisää lapsettomuutta. Tämäkin on totta.
No anyways, tähän on montaa mielipidettä, milloin lapset tulisi hankkia. Itse olin 27-vuotias esikoista odottaessani ja kyllä en olisi aiemmin voinut lapsia tehdäkään - olin aika epäkypsä luonteeltani ja vasta nykyään tunnen itseäni enemmän enkä ole niin "vietävissä". On tärkeää tietää kuka on ja mitä haluaa, kun vanhemmaksi ryhtyy.
Eli ap:n kannattaa miettiä omat arvonsa elämään. Jos rakastat tätä avovaimoa ja te olette muutenkin hyvä pari yhdessä, niin siitä vaan. Mutta jos koet, että lapsen takia jäät parisuhteeseen, niin asia on hyvä miettiä läpi. Viikolla 15 ei enää onnistu lääkkeellinen abortointi Suomen lakien mukaan, vaan lääkkeellinen keskeytys tehdään alle 13-viikkoiselle sikiölle.
Tuolla edellä joku ehdotti aborttia. Jos teidän olisi pitänyt abortoida nyt, avovaimosi täytyisi synnyttää tämä lapsi kuolleena tai joutua suorittamaan todella raskas kaavinta. Nyt toista odottaessani sain selville, että raskauden keskeytys onnistuu viikolla 24 0, jos sikiöllä todetaan merkittäviä rakennepoikkeavuuksia tai kromosomihäiriö. Tiedätkö, että me jouduimme ihan oikeasti miettiä näitä vaihtoehtoja, sillä meillä oli suuri riski lapsen kromosomihäiriöihin ja siihen, että lapsemme olisi vammainen? Olemme joutuneet ison prosessin läpikäymään ja olen suunnattoman, suunnattoman helpottunut ja onnellinen siitä, että lapsemme kromosomit ovat terveet eikä sydämestäkään löytynyt mitään vikaa. En voi uskoa, kuinka onnekas voin olla!
Joidenkin ongelmat ovat oikeasti ongelmia, lapsen tulo ei ole ongelma, jos siitä ei tee väkisin sitä. Älä kuuntele ympäristöä, äläkä kysele täältä mitään neuvoja. Tee niinkuin sydän sanoo! Oli se niin tai näin.
Pakolliset isän velvollisuudet ovat kuitenkin ne, että voit vain maksaa elatusmaksut ja osallistua lapsesi elämään, miten haluat. Sinulla on valinta, mutta avovaimosi on päättänyt jo, että pitää lapsen (raskaushan todettiin aika myöhään... vai kuinka...?) ja sitoutuu huolehtimaan tästä.
...jaa, ei siellä aborttia kukaan maininnut, muuten kuin "ei suosittele sitä". No, ajattelin nyt kuitenkin ilmaista, että se olisi ollut jo myöhäistä. Ilmeisesti myös raskaus on todettu aiemmin ja olet miettinyt asiaa paljon.
En nyt enempää jaksa kirjoitella tänne... toivotan kovasti onnea tulevaan vain! Ja tsemppiä!
Tsemppiä tarvitaan varmasti..
Ihmisen elämä on muutakin kuin lapsenhankinta.
35 vuotiaana se naisen hedelmöllisyys alkaa laskea loivasti, mikäli kyse terveestä naisesta. Rapakuntoisen nykynuorison ei kannata lapsis tehdä, koska heillä elämä loppuu ennen 50-ikävuotta, koska elintavat on mitä on! Ihan hyvin lapsia yleensä saa ilman hoitoja 40 vuotiaanakin!
Ikinä ei ensisynnyttäjien keski-ikä ole missään päin maailmas ollut 20v, vaan kyllä se on 25- 30v haarukkasn kehitysmaissakin. Suomessa se on nousussa, mutta hyvä vaan, niin vältytään lieveilmiöiltä!
Lähdeviite tiedollesi???
Niinpä! Ihmiset on yksilöitä! Enemmistö sikiää 60- vuotiaanakin halutessaan, ja jotkut ei edes 25 vuotiaana, kun ovat rapakunnossa!
Hyvin mennee! olen itse juuri 20v ja ensimmäinen 1,5vuotta ja toinen tulossa joululahjaksi. Tottahan se on että menot karsiintuu mutta kun on motivaatiota ja nuorena energiaa niin jaksaa tehdä asioita tehokkaamminkin. Kun asenne on kohdallaan, niin enää tarvitaan ymmärrystä emännältä että voi hakea sitä kultaista keskitietä sen menemisen suhteen. Jokatapauksessa kunhan se vauva syntyy ja puolisosi on ollut 4seinän sisällä tarpeeks kauan niin alkaa meneminen hänellekkin maistua.
Sanoo "mies" joka 20v!! Tullaan kyselemään uudestaan kun olet 30 tai 40v, niin lyön vetoa että olet eronnut ja mahdollisesti juoppo tjtn.
Oot kyllä hauska vesseli-poika:)
Olette olleet niin vähän aikaa yhdessä että varmaan kannattaisi teettää isyystesti?
aika iso osa esikoisista on exän tai muun hoidon siittämiä.
jollei ehkäisy ole ollut käytössä niin nyt on myöhäistä rutistaa. Jos nainen sitä vastoin on kusettanut, eli väittänyt että ehkäisy on vaikkei sitä ole tai että ottaa jälkiehkäisyn muttei otakaan niin suosittelen antamaan kenkää välittömästi ja hoitamaan isyyden viikonloppuisänä.
Voittehan kokeilla miten yhteiselämä menee.
Mutta tiedätkö, siinä voi käydä niinkin että naisen menohalut oikein heräävät myöhemmin ja itse jäätkin kotiin hoitamaan parkuvaa lasta.
Et todellakaan voi noin lyhyellä yhdessäololla edes tuntea naistasi, joten et voi vielä tietää millainen hän on tai miten reagoi esim vauvaan. Monista naisista vauva on kiva pikku ajatus mutta sitten kun kroppa on lösähtänyt ja vauva parkuu vieressä niin ei se sitten kiinnostakaan enää, paitsi sukulaisten edessä kun pitää esittää äitiä.
Itse hommasin exäni kanssa lapsen kun olin parikymppinen, oltiin vuosi tunnettu. Lopulta ei tultu ollenkaan toimeen keskenämme ja parin lapsen jälkeen tuli kuitenkin ero.
Ihminen kasvaa ja kehittyy joten liian nuorena valittu kumppani ei ehkä olekaan sopiva enää 5-10 vuoden kuluttua. Parasta olisi etsiä kumppani vasta 25 ikävuoden jälkeen kun on oman elämän suunta edes vähän selvillä. Muuten voit jonkin ajan päästä huomata että sinulla on perhe aivan väärän ihmisen kanssa ja sitten kun kohtaat oikeanlaisen, joudut sopeutumaan uusperhekuvioon jossa heiluvat kaikkien exät ja lapsia käytetään aseina.
Yksi vaihtoehto on että hyväksyt isyyden muttet naista, tunnustat lapsen ja teette tapaamissopimuksen. Jos ensi kerralla sitten käyttäisi ehkäisyä tai kysyisi miehenkin mielipidettä....
ja vielä, jos et ole valmis isäksi, niin ehkäisyn käyttö estää isäksi joutumisen. Että ihan pikku vinkki kokeneemmalta kaverilta.
Mauno puhuu asiaa. Teetä isyystesti ja toivo että se on jonkun muun vahinko...
Minkälainen "onnellinen isä" kirjoittaa "toivo että se on jonkun muun vahinko..." ???? :DD
EI jestas mitä vastauksia!! Kuinkahan moni näistä on oikeasti elämäänsä tyytyväisiä aikuisia miehiä? Harva!
Ap: Kaikki tuo mitä mietit on normaalia, silloinkin kun lapsi on suunniteltu ja harkiten tehty. Terveen merkki, sanoisinko :) Anna itsesi miettiä asioita kaikilta kannoilta ja MUISTA PUHUA TYTTÖYSTÄVÄSI KANSSA! Vaikka hän tekikin päätöksen heti, niin ei se tarkoita etteikö hän kävisi mielessään läpi samankaltaisia asioita.
Et ole ensimmäinen jolle noin on käynyt. Älä kuuntele noita aiempia vastaajia, vaan anna tilanteen kehittyä omalla painollaan. Se, että saa lapsen, ei tarkoita sitä ettet voisi enää "mennä". Tottakai voit ja pitääkin, vaikka joidenkin rajojen sisällä. Eron varmuudesta kukaan ei voi sanoa mitään. Niin voi käydä, mutta voi olla käymättäkin. Älä murehdi sitä etukäteen vaan koita nauttia parhaasi mukaan, elätte kuitenkin ainutlaatuista aikaa :) Olen aivan varma siitä, että tulet rakastamaan tulevaa lastanne, vaikka sulattelussa kestääkin hetki.
Täällä isien jutut puolella kirjoittelee useasti todella tyytymättömät "isät", joten täältä et saa realistista kuvaa isyydestä tai perhe-elämästä. Lapsiperheen arki ei ole sitä, että lapsi huutaa ja rääkyy, vaimo lihoaa ja seksielämä katoaa kuin hupsluikaus.
Vaikkei kaikki mennytkään niin kuin olit suunnitellut, niin se ei tarkoita sitä ettekö voisi nauttia tästäkin polusta :) Onnittelut vielä sulle tulevasta lapsesta :) Kyllä te pärjäätte!
Samoilla linjoilla edellisen kanssa, ehdottomasti. Tunnen useita nuoria pareja, jotka ovat saaneet lapsia tuossa iässä, ns. ei toivotusti. Hienosti ovat pärjänneet, vaikka alku onkin ollut epäröintiä. Eikä yksikään ole sanonut katuvansa. Lapsi ei ole riippakivi, mikä sitoo sinua loppuelämäksi samaan paikkaan tai estää elämisen. Voit jatkaa olemalla oma itsesi, kunhan muistat kantaa myös vastuun lapsesta ja parisuhteesta, mikäli sitä jatkat. En ole samaa mieltä siinä, että sinun kuuluisi ottaa nyt jalat allesi, koska tunnet epävarmuutta. Mutta ehdottamasti kannattaa miettiä, oletko nyt oikean naisen kanssa ja haluatteko yhteisen tulevaisuuden. Lapsi ei siis saa olla syy pysyä parisuhteessa, ainoastaan syy yrittää enemmän. Eroja tapahtuu paljon, riippumasta iästä, lapsien lukumääristä tai suhteen kestosta. Ole tyttöystävällesi avoin ja rehellinen, se lienee nyt viisain ohje mitä osaan antaa.
Minä kans tunnen useita nuoria isiä joilla noin pasca tsägä kuten sulla ja elämä pilalla. Kaikki eronneita ja onnettomia. Mutta kait se joskus voi mennä ihan ok, mutta harvoin. Jos onnistut, suosittelen veikkaamaan lottoa!