Olen kolmatta kertaa raskaana, kaksi edellistä on päätynyt keskenmenoon. Tämä on vasta ihan alussa, kolmannen ja neljännen viikon vaihteessa. Melkein koko ajan vatsaa nipistelee ja vihloo, välillä kovastikin. Levossa helpottaa, aamulla on kaikki ok ja päivän mittaan pahenee.
Molemmilla edellisilläkin kerroilla on ollut samoja tuntemuksia ja sitten on ruvennut vuotamaan.
Kysynkin siis kokeneemmilta, että onko vielä toivoa vai onko tämäkin peli jo menetetty...
Molemmilla edellisilläkin kerroilla on ollut samoja tuntemuksia ja sitten on ruvennut vuotamaan.
Kysynkin siis kokeneemmilta, että onko vielä toivoa vai onko tämäkin peli jo menetetty...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mistä tiedät että olet raskaana jos olet vasta kolmannen ja neljännen viikon vaihteessa? Kohtahan sinun pitäisi vasta testata.
Itse olen rv 18, kaikki ok. Nipistelyä ja vihlomista on myös minulla toisinaan joten ei välttämättä tarkoita sitä että pelisi olisi menetetty.
Pidän peukut pystyssä! Tsemppiä!
...testin eilen illalla ja näytti plussaa.
ja kiitos vastauksestasi, hieman helpotti.
En oikein osaa mitään muuta ajatellakaan kuin mahdollista vauvaa. Minä kun olen niitä naisia joilla ei helposti tärppää, edellisestä on melko tarkalleen vuosi. Ja kohta loppuu aika kun alkaa olla jo ikääkin.
Kirjoittelen itse itselleni...
Selvennykseksi on pakko mainita noista raskausviikoista kun Mami niitä ihmetteli.
Ajattelin taas asian ihan pieleen kun en muista että se aloitetaan laskea edellisten kuukautisten alkamisesta eikä oletetusta hedelmöittymisestä, meneeks se nyt oikein jos luulen olevani viikon viisi lopussa?
Nyt lähden töistä kotiin ja haaleaan saunaan makoilemaan ja puhdistamaan sekavat ajatukseni.
Nyt ei voi muuta sanoa kuin että koita jaksaa... Nipistelyt ym. on alkuraskaudessa ihan normaaleja, vaikka en mikään konkari olekaan. Mut keskenmenojen jälkeen tietty kaikki pienetkin oireet on tosi pelottavia.
Mulla on menossa toka raskaus, eka meni kesken seiskaviikolla. Ja kuis sattuikaan, nyt on taas menossa seiskaviikko ja pelottaa ihan älyttömästi...
Mies sanoo, et yritä ajatella jotain muuta ja niin mä sanon myös sulle - mut tiedän kyllä hyvin, miten vaikeaa (jopa mahdotonta) se on.
Pahinta oikeestaan on se, etten osaa olla yhtään ilonen tästä raskaudesta, kun pelottaa niin. Tai siis tietysti olen iloinen, mutta vähän niinku lapsi, joka leikkii kaverilta pihistetyllä lelulla - koko ajan odottaa, et ilo loppuu lyhyeen. Sulla tän olotilan täytyy olla vielä pahempi...?
Lähetän sulle telepaattisesti voimia ja jaksamista. Kyllä se vielä hyväksi muuttuu!
Ja niin - mä ainakin oon ajatellu törsätä rahaa ja mennä yksityiselle ultraan. Sinne kai voi mennä jo 7-8 viikolla. Sais ainakin varmuuden, ettei tuulimuna oo... eikä tarttis odottaa 12 viikolle asti. Ehkä tästäkin olis sulle lohtua parin viikon päästä?
Tiedät täysin miltä musta tuntuu.
Välillä helpottaa jos on jotain "äksöniä" että ajattelee jotain muuta ja unohtaa koko jutun, sitten taas ihana/kamala olotila palaa mieleen ja joka vessassa käynti on paperin kyttäämistä ettei siinä vaan näkyisi punaista...
Voimia ja onnea myös itsellesi :)