Elikäs otsikko valoitata jo jonkin verran tilannetta, olemme eroamassa mieheni kanssa. Meillä on 10kk ikäisen lapsen yhteishuoltajuus ja nyt eron hetkellä mies on ajamassa minut yhteisestä vuokra-asunnostamme ulos ja sanoo, että tekee kaikkensa, etten tule saamaan poikaamme itselleni.
Tällä hetkellä tilanne on se, että mies on ollut kesälomalla ja pitänyt isäkuukautta
minun lähdettyä kuukausi sitten töihin.
Tästä hän on saanut lisäpontta haukkua minut huonoksi äidiksi, vaikka hän vaatimalla vaati saada pitää isäkuukausi koska itse ei halua olla töissä.
Mieheni on ollut kova alkoholinkäyttäjä jo ennen pojan syntymää, odotusaikanani mies ei montaa selvää päivää kesälomastaankaan nähnyt.
Tämä jatkui myös pojan syntymän jälkeen, oli mahdollisuus pitää isyysloma joten hän sen ajan käytti hyväkseen juomalla. Minä olen saanut tästä harrastuksesta jo tarpeeksi ja sen ilmoittaessani mies ryhtyi sotajalalle.
Hän sanoo, ettei juo humaltumistarkoituksena vaikka tissutteleekin lähes joka päivä.
Niinä päivinä kun minä olen iltavuorossa, hän ei ota kuin korkeintaan pari mutta minusta sekin on liikaa.
Kaiken tämän lisäksi miehelläni on aiemmista "liitoistaan" lapsia, jotka on tunnustanut sosiaalihuollossa omakseen. Toisen omasta tahdostaan, toisen pakon edessä.
Näihin lapsiin hän ei pidä minkäänlaista yhteyttä, ei maksa elatusapuja (paitsi ulosoton kautta), eikä halua yhteyksissä ollakkaan.
JA NYT HÄN SITTEN KUVITTELEE KUUKAUDEN AJALTA OLEVANSA NIIN HYVÄ ISÄ, ETTÄ PYSTYY VIEMÄÄN MINULTA LAPSEN.
Tässä asiassa ei minulla ole ketään puolellani, koska en ole asiasta ulkopuolisislle puhunut.
En tiedä miten selvitä tästä ja miten ylipäänsä edetä.
Mieheni äiti on täysin poikansa puolella ja tukee tätä kaikissa asioissa.
Hän uhkaili minua jo ennen pojan syntymää sosiaalihuollolla, koska hän tuntee sieltä ihmisiä joilla on asioihin vaikutusvaltaa (puhun siis anopistani tällä hetkellä)
Tämä uhkaus siitä syystä, että olin jättämässä miestä koska hänen päihteidenkäyttönsä minun odotusaikanani oli runsasta ja hän meni ja tuli miten tahtoi. Anoppi vaan totesi, että teille on tulossa lapsi, ajatelkaa lapsenne parasta ja sopikaa riidat. On kuulemma minun vikani, että mies käyttäytyy miten käyttäytyy ja minun kuuluisi mennä hoitoon koska en hyväksy mieheni päihteidenkäyttöä ja olen niin omistushaluinen jne jne...
Olen niin syvällä epätoivossa ja pelossa tällä hetkellä, etten tiedä mitä tehdä.
Liekö täälläkään avautuminen kovin fiksua mutta olen peloissani siitä, että todella menettäisin elämäni tärkeimmän asian ja ihmisen tuolle\noille ihmisille.
Tällä hetkellä tilanne on se, että mies on ollut kesälomalla ja pitänyt isäkuukautta
minun lähdettyä kuukausi sitten töihin.
Tästä hän on saanut lisäpontta haukkua minut huonoksi äidiksi, vaikka hän vaatimalla vaati saada pitää isäkuukausi koska itse ei halua olla töissä.
Mieheni on ollut kova alkoholinkäyttäjä jo ennen pojan syntymää, odotusaikanani mies ei montaa selvää päivää kesälomastaankaan nähnyt.
Tämä jatkui myös pojan syntymän jälkeen, oli mahdollisuus pitää isyysloma joten hän sen ajan käytti hyväkseen juomalla. Minä olen saanut tästä harrastuksesta jo tarpeeksi ja sen ilmoittaessani mies ryhtyi sotajalalle.
Hän sanoo, ettei juo humaltumistarkoituksena vaikka tissutteleekin lähes joka päivä.
Niinä päivinä kun minä olen iltavuorossa, hän ei ota kuin korkeintaan pari mutta minusta sekin on liikaa.
Kaiken tämän lisäksi miehelläni on aiemmista "liitoistaan" lapsia, jotka on tunnustanut sosiaalihuollossa omakseen. Toisen omasta tahdostaan, toisen pakon edessä.
Näihin lapsiin hän ei pidä minkäänlaista yhteyttä, ei maksa elatusapuja (paitsi ulosoton kautta), eikä halua yhteyksissä ollakkaan.
JA NYT HÄN SITTEN KUVITTELEE KUUKAUDEN AJALTA OLEVANSA NIIN HYVÄ ISÄ, ETTÄ PYSTYY VIEMÄÄN MINULTA LAPSEN.
Tässä asiassa ei minulla ole ketään puolellani, koska en ole asiasta ulkopuolisislle puhunut.
En tiedä miten selvitä tästä ja miten ylipäänsä edetä.
Mieheni äiti on täysin poikansa puolella ja tukee tätä kaikissa asioissa.
Hän uhkaili minua jo ennen pojan syntymää sosiaalihuollolla, koska hän tuntee sieltä ihmisiä joilla on asioihin vaikutusvaltaa (puhun siis anopistani tällä hetkellä)
Tämä uhkaus siitä syystä, että olin jättämässä miestä koska hänen päihteidenkäyttönsä minun odotusaikanani oli runsasta ja hän meni ja tuli miten tahtoi. Anoppi vaan totesi, että teille on tulossa lapsi, ajatelkaa lapsenne parasta ja sopikaa riidat. On kuulemma minun vikani, että mies käyttäytyy miten käyttäytyy ja minun kuuluisi mennä hoitoon koska en hyväksy mieheni päihteidenkäyttöä ja olen niin omistushaluinen jne jne...
Olen niin syvällä epätoivossa ja pelossa tällä hetkellä, etten tiedä mitä tehdä.
Liekö täälläkään avautuminen kovin fiksua mutta olen peloissani siitä, että todella menettäisin elämäni tärkeimmän asian ja ihmisen tuolle\noille ihmisille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin, jos sinä olet hyvä äiti, tarkoittaa siis sitä että pystyt pitämään huolta lapsesta ja antamaan tälle turvallisen kasvuympäristön ymym, ei kukaan sinulta lasta vie.
Toiseksi, nykyään ainakin meilläpäin nostetaan isiä jalustalle, oli sitten minkälainen isi tahansa. Ymmärrän tämän siinä mielessä, että isiä on poljettu aina, nyt opetellaan ymmärtämään, että myös isät voivat, haluavat ja osaavat pitää lapsista huolta. Tarkoittanen siis sitä, että et varmastikaan voi marssia vain sanomaan tälle isälle, että lapseen ei ole mitään oikeutta.
Myöskään vuokra-asunnosta hän ei voi sinua ulos ajaa, jos olette tasavertaiset vuokralaiset. Sen toki varmasti ymmärrät itsekin. Ja ainakin joissain paikoissa lapsi on yleensä se jolle asunto jää, ja lapsen mukana sitten se vanhempi, jonka kanssa lapsi asuu.
Kysymys: Miksi olet sellaisen miehen kanssa? Jos hän todella on tuollainen kusipää kuin annat ymmärtää, ja on ilmeisesti aina ollut kun ei aikaisempiakaan lapsiaan tapaa?
Ota yhteys perheneuvolaan ja keskustele asiastasi siellä. Jos sinulla ei ole ketään ulkopuolista jonka kanssa jutella ja saada neuvoja. He auttavat sinua eteenpäin.
Jos isän juominen on tosi, ei lasta saa missään nimessä jättää asumaan hänen kanssaan kahdestaan.
Ja avautuminen on aina fiksua. Unohda ne anopin puheet ja hae neuvot ja apu sieltä mistä niitä saa. Alkoholistit monesti uhkailevat sillä, ettet saa lapsia ja ottavat joitani pieniä tikkuja joilla alentavat toisen samalla korostaen yhtä pientä tikkua itsessään. Kokonaisuutta ei näe anoppisikaan. Ei me vieraatkaan. Siksi sinun pitää kysyä neuvoja sieltä mistä niitä saa.
Isä saa yleensä huoltajuuden, jos ne ongelmat ovat äidillä. Jos kummallakaan ei ole ongelmia. Asuminen joko sovitaan lastenvalvojalla tai käräjöidään oikeussalissa.
Juominen ei vaikuta mihinkään, ellei ole todisteita juomisesta. Sekään ei vaikuta että on ennestään muita lapsia eikä se että on pakon edessä joutunu tunnustamaan jonku lapsen. Silläkään ei ole mitään merkitystä jos elarit on ulosotossa.
Oikeastaan ainoa mikä merkitsee on se että hän on mies ja kaikki sossut on naisia jotka on hakeutuneet alalle pitämään naisten puolta.
Varmaan paljon mukana pelottelua, tosi voisi olla eri.
Ota kuitenkin peloksi ja yritä kerätä "todisteita" miehen epäkorrektisuudesta. Ota valokuvia kaljan juonnista kun on lapsen kanssa.
Itse en antaisi lasta kenellekään hoitoon jos joisi pari kaljaa samalla.
Äiti on normaalisti tuon ikäiselle niin korvaamaton että sinulle jäänee erossa jos menisi taisteluksi. Ainakin minulle sanoi lastensuojelu vantaalla pari vuotta sitten puolitoistavuotiaasta että jos muutat niin tottakai lapsi muuttaa mukanasi.
Mutta kuten joku kirjoitti, mikset jäisi lapsen kanssa siihen ja ukko etsisi uuden paikan. Toinen vaihtoehto on että etsit teille uuden asunnon. Jos teet sen ja ukko ei annakaan muuttaa lapsen kirjoja niin älä itsekään muuta kirjoja ennen kuin lapsen virallinen muutto on selvä koska muutoin sinulta menee mahdollisuus edelliseen kotiin; olethan siellä kirjoilla niin sinulla on siellä mahdollisuus olla.
Minuakin exä uhkaili vastaavilla ja muuttomme jälkeen hän uhkaili hakevansa lapsen pois. En antanut ennen kuin oli sovittu virallinen tapaamissopimus, koska todella pelkäsin etten lasta saa enää takaisin ja se olisi ollut lapselle katastrofi koska isänsä ei ollut häntä hoitanut juurikaan koko elämänsä aikana eli oli käytännössä katsoen puolivieras ihminen.
Hyvähän se on jos isä osallistuu lapseensa, kuten teillä, mutta jos ajattelet menneisyyttään niin siltä pohjalta voisi kuvitella ettei kiinnostus nykyiseenkään ole kovin pitkä. Varsinkaan kun tajuaa että sitten saa kaikki kaljottelu ja menot jäädä eikä omaa aikaakaan ole juuri koskaan.