Minulla on vanha Sigma DL 75-300 mm putki joka on ostettu 1980-luvulla. Sopiiko tämä mihinkään digikameraan. Ja jos sopii niin miten sen saadaan sopimaan. Olisin kiinnostunut saada vähän lisä tietoa tästä.
Mikä kameraksi
Perhekunnan
5203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täytyy sanoa, että en tuota putkea tunne. Sen kuitenkin tiedän, että ennen kuin sopivuudesta voidaan sanoa yhtään mitään pitäisi tietää millä bajonetilla putki on, eli minkä merkkisen rungon kanssa sitä on käytetty?
Ja toisaalta, ennen kuin antaa vanhan objektiivin liikaa vaikuttaa kameramerkin valintaan, kannattanee selvittää myös putken laatu uusiin vastaaviin verrattuna ja paljonko ne uudet nykypäivänä maksavat...
Jos tuossa on Canon sovite niin ei.
Jos joku muu niin ehkä.
Jos siinä on K-bajonetti niin kyllä
1980-luvun ja tämän päivän optiikassa ei liene sanottavia eroja.
Mekaniikassa ja elektroniikassa on. Jos vanhan objektiivin saisikin periaatteessa toimimaan nykykamerassa, voi joutua tulemaan toimeen ilman valotusautomatiikkaa (s.o. säätämään aukon käsin).
Tiettyjen runkojen ja tiettyjen ”villien” objektiivien à la Sigma välille on tarjolla sovitteita – sellaisiakin, joilla valotusautomatiikka saadaan toimimaan. Ehkä tuossa Sigmassasi on sovite jollekin tietylle runkotyypille jo valmiina?
Automaattitarkennus tai pikemminkin sen puuttuminen on sitten oma lukunsa.
Tuo polttovälialue 75–300 mm merkitsee aika ahtaita kuvakulmia, etenkin halvemmissa ns. croppikennoisissa (APS-C) järjestelmäkameroissa. Terävyysaluekin jää kapeaksi. Useimmissa kuvaustilanteissa tarvitsisit siis joka tapauksessa lyhyempiä polttovälejä. Jos saat sovitettua Sigmasi uuteen runkoon, on se sitten ylimääräistä plussaa telepäähän. Kamerarungon valintaan en antaisi tuon objektiivin liiemmin vaikuttaa.
Itse hävitin viime vuonna 1980-luvun filmikalustoni kokonaisuudessaan (pilahintaan) ja ostin tilalle tämän päivän kameratekniikkaa puhtaalta pöydältä (suolaiseen hintaan). Mielestäni kannatti.
"1980-luvun ja tämän päivän optiikassa ei liene sanottavia eroja."
On paljonkin: 80-luvun jälkeen on objektiiveissa yleistyneet asfääriset linssit, korkean taitekertoimen ED-lasit, heijastuksia vähentävät kalvopinnoitteet ja kuvanvakaimet. Lisäksi uudet objektiivit tarkentavat yleensä nopeammin ja ovat tarkennuksessa hiljaisempia.
Kuvanvakaimet ja tarkennusautomatiikat ovat lähinnä elektroniikkaa ja mekaniikkaa.
Tarkoitin optiikalla nimenomaan optiikkaa ja se on tänään hyvinkin samaa kuin 30 vuotta sitten – asfääriset linssit, kalvopinnoitteet jne. olivat käytössä jo silloin. Eroa yleisyydessä toki on – eilisen high-end-hienoudet löytyvät nyt jo tavallisen kuluttajankin kukkarolle tarjolla olevasta lasitavarasta.
1980-luvun parhaiden objektiivien piirto on yhä ylivoimaista tämän päivän halpoihin massaobiskoihin verrattuna.
Mitä tarkennukseen tulee, niin tarkensin 1980-luvulla vielä täysin manuaalisesti. Ostin automaattitarkenteisen kameran ensimmäistä kertaa 1987 – 10-vuotissynttärilahjaksi pojalleni, taisi olla Canon AF35M (kompakti filmikamera). Siinä mielessä 30 vuotta toki merkitsee paljonkin.