Olen harkitsemassa sukupuolenkorjausleikkaukseen menemistä ja yleiset käytännön asiat mietityttää. Olen jo muuten prosessin käynyt läpi.
1. Miten sukupuolenkorjausleikkaukseen (MTF) pitää valmistu Suomessa ja mitä tapahtuu sairaalassa ennen leikkausta.
2. Miten leikkauksen jälkeen eli esim. missä vaiheessa aletaan nousemaan jaloilleen jne.
3. Miten yleensä kotiin pääsyn jälkeen jälkihoito ja kannattaako siihen jo etukäteen varautua jotenkin.
1. Miten sukupuolenkorjausleikkaukseen (MTF) pitää valmistu Suomessa ja mitä tapahtuu sairaalassa ennen leikkausta.
2. Miten leikkauksen jälkeen eli esim. missä vaiheessa aletaan nousemaan jaloilleen jne.
3. Miten yleensä kotiin pääsyn jälkeen jälkihoito ja kannattaako siihen jo etukäteen varautua jotenkin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Kannattaa pitää yleiskunto hyvänä ja vaikka vähän kuntoillakin. Varsinkin jalkoihin kannattaisi kerätä puhtia ennakkoon koska pitkä makaaminen sängyssä vie jaloista voimat.
Sairaalassa tapahtuu normaalit esitoimet kuten missä tahansa leikkauksessa. Ensin otetaan labrakokeet ja anestesialääkäri haastattelee allergioista ja kyselee miten edelliset leikkaukset on sujunut (jos on ollut leikkauksia). Jos asuu lähellä Helsinkiä, tämän jälkeen voi vielä lähteä kotiin, mutta leikkauspäivän aamulla pitää olla hyvin aikaisin takaisin sairaalassa huolellisesti peseytyneenä ja paastonneena edellisestä illasta saakka (helpointa on olla yön yli sairaalassa). Sairaalasta saa tarkat kirjalliset ohjeet hyvissä ajoin ennen leikkausta.
2. Leikkauksen jälkeen ollaan noin viikko sängyssä spinaalipuudutuksessa (jalat ei toimi). Tuo aika ollaan nesteruualla. Noin viikko leikkauksesta ( - vuorokausi) aletaan nostamaan pystyyn ja alussa kävely on hyvin epävarmaa. Kotiin pääsee keskimäärin 10 vuorokauden kuluttua ellei ole mitään komplikaatioita.
3. Jälkihoitoon annetaan ohjeet ja sairaalassa käytettyjä välineitä voi pyytää mukaan "ensiapuun". Suomessa ei saa sairaalasta dilatointivälineitä joten kannattaa ostaa ennakkoon muutamaa kokoa olevia perusdildoja, näillä ei ole kuitenkaan kiire koska leikkaushaavojen pitää antaa parantua hyvin. Alkuvaiheessa istuminen on hankalaa, jotkut ovat hankkineet avuksi peräpukamaleikkauksen jälkihoitoon tarkoitetun reikätyynyn. Kotona kannattaa olla apua koska alkuvaiheessa on melko voimaton olo. Noin viikko kotiutuksesta on yleensä ensimmäinen haavapolikäynti jossa tarkistetaan että leikkaushaavat ovat paranemassa hyvin. Haavojen kotihoitoon kannattaa hankkia sidetarpeita, aseptiseptisesti pakattuja haavalappuja (puhdistukseen) ja haavanpuhdistukseen vaikkapa Betadine-liuosta.
Tuossa edellä olikin jo hyvin vastattu, mutta laitan tähän vielä oman lisäykseni.
Kannattaa miettiä, haluaako leikkausta: se on melko lailla lopullinen, koska paluu vanhaan olisi monen hankalan korjauleikkauksen päässä eikä vastaisi koskaan entistä kehoa.
Leikkausta varten voi valmistautua tosiaan kuntoilemalla (kannattaa aloittaa jo ainakin puoli vuotta aikaisemmin, jotta sillä olisi merkitystä). Sairaalaan mennään edellisenä iltana ennen leikkausta ja sekä omahoitaja että kirurgi tapaavat sinua vielä ennen leikkausta. Sairaalassa voi olla epämiellyttävää, etenkin, jos joutuu yhteishuoneeseen. Vierustoveri voi udella syytä sairaalassaoloosi, kannattaa miettiä etukäteen, haluaako kertoa omasta leikkauksestaan vai ei.
Leikkaus on pitkä, kestää noin 4-5 tuntia. Kun herää, voi olla pirteä, mutta lääkitys vaikuttaa vielä parikin päivää. Selkäydinpuudutus pitää kivut poissa, mutta joillakin se saattaa irrota, eikä sitä yleensä laiteta tällaisissa tapauksissa takaisin vaan silloin joutuu syömään kipulääkkeitä, jotka eivät tehoa yhtä hyvin kipuun. Toimiessaan selkäydinpuudutus on erittäin hyvä kivun poistaja.
Viikon pituinen makaaminen voi ottaa koville. Kannattaa ottaa kaikenlaista ajanvietettä mukaan sairaalaan ja läheisiä kannattaa kutsua käymään. Ruoka on todennäköisemmin etovaa kuin hyvää. Makuuajan joutuu syömään vain nestemäistä ravintoa, joka voi erityisesti alkaa etoa. Kun pääsee liikkeelle, saa kiinteää ruokaa.
Suihkussa ei voi käydä, kun on makuuhoidossa. Viidenkin päivän aikana alkaa tuntua jo ikävältä, vaikka hoitajat pesevätkin sängyssä pesulapuilla. Suihkuun pääsee sitten myös makuualustalla ja ensimmäinen hiustenpesu tuntuu ihanalta.
Kymmenen päivää menee sairaalassa, jos kaikki menee hyvin ja ilman ongelmia. Kannattaa varautua siihen, että komplikaatiot pidentävät sairaalassaoloaikaa. Kävely ottaa aluksi koville ja istuminen ei onnistu aluksi lainkaan. Mitä vähemmän aluksi istuu, sitä paremmin myös paranee, koska istuessa leikkausalueelle kohdistuu valtavasti painetta ja ompeleet ovat kovilla. Pari viikkoa täytyy olla istumatta kokonaan ja aloittaa vähitellen ja istumalla vain lyhyitä aikoja. Itse istuin aluksi vain silloin, kun kävin vessassa.
Pissaaminen ja kakkaaminen ovat edellytyksiä sille, että voi lähteä sairaalasta kotiin. Kipulääkkeitä joutuu tod.näk. syömään vielä kotonakin. Niistä kannattaa kuitenkin pikkuhiljaa irtautua, jotta tuntee paremmin, miten pitkiä aikoja voi olla pystyssä.
Paraneminen kestää kauan. Ensimmäiset viikot kaikki paikat ovat todella turvoksissa ja paikat näyttävät ihan kauheilta. Vasta kuukausien päästä ne alkavat olla sellaisia, että leikkaustulosta voi tarkastella. Tikit saattavat pistellä, koska tikkisolmujen päät jäävät näkyville ja niitä täytyy todennäkösesti ottaa pois joko haavapolilla tai itse, jos uskaltaa (esim. peilin kanssa, huom. hygienia!). Hoito-ohjeet annetaan aina sairaalassa ja niitä kannattaa noudattaa. Kaikkea, mitä ei tiedä, kannattaa myös kysyä sairaalasta. Sairauslomaa tulee noin kuukausi.
Kirurgi ei tapaa sinua, kuin hyvin kiireisesti ja nopeasti: hänellä on paljon töitä. Valmistautu siis vaikka kirjoittamalla sinua askarruttavat kysymykset vaikka kirjoittamalla ne paperille, koska muuten voit unohtaa kysyä tärkeitäkin asioita. Hoitajillakaan ei ole ihan ylettömästi aikaa yhdelle potilaalle, mutta hoitajilta on helpompi kysellä.
Paraneminen ei ole vain fyysistä. Totuttautuminen uuteen kehoon vie kaikilla ihmisillä eri ajan, mutta tottuminen uuteen kehoon voi kestää vuosia. Muutos, joka tapahtuu yhdessä leikkauksessa vie aivoilta ja mieleltä paljon kauemmin, vaikka olisikin tuntenut jo olevansa nainen. Omaan kehoon kannattaa tutustua ajan kanssa ja ihan omaa tahtiaan. Paranemiselle ja uuteen kehoon totuttautumiselle kannattaa antaa tarpeeksi aikaa, ihan niin paljon aikaa, kun sitten tarvitseekin.
Oma leikkauskokemuksesi on sinun kokemuksesi ja se tuntuu lopulta varmasti hyvin erilaiselta kuin etukäteen ajattelit tai muilta kuulit. Leikkauksessa sinusta voi lopulta tulla enemmän sellainen, kuin ajattelit, mutta täytyy kuitenkin varoa, ettei lataa liian suuria ja epärealistisia odotuksia leikkaukselle ja sen tuomalle muutokselle.
Moni käy srs:n jälkeen vielä yhdessä tai useammassa korjauksessa. Jotkut ovat tyytyväisiä yhteen leikkaukseen. Sinä näet oman tuloksesi reilut puoli vuotta leikkauksen jälkeen. Ensimmäinen mahdollinen korjaus tulee aikaisintaan noin vuoden päästä.
Kaikki menee lopulta varmasti ihan hyvin. Vaikka ongelmia tulisikin, asioilla on tapana järjestyä. Toivotan sinulle onnea ja hyvää matkaa uuteen ja toivottavasti oikeammalta tuntuvaan kehoosi!
Niitä hoitotarvikkeita saa jonkin verran mukaan sairaalasta. Minut ne kyllä kotiuttivat juhlapyhiksi ilman lääkkeitä.
Suomessa on yleistä ettei sairaalasta saa mitään lääkkeitä. Lähtiessä lääkäri kirjoittaa tarvittavat reseptit. Ellei kotona ole ketään käymään heti apteekissa (juhlapyhinäkin joku apteekki päivystää) voi pyytää taksin koukkaamaan apteekin kautta ja käydä itse hakemassa lääkkeet.
Kiitos erinomaisista ja tarkoista kuvauksista!
Toivottavasti sait uteliaisuutesi tyydytettyä ja jotain oikeaa tietoakin.
Aloittajalle vinkkinä että vielä tarkempia tietoja saa suljetuilta ja rekisteröintiä edellyttäviltä keskustelupalstoilta jotka on tarkoitettu vain transprosessissa mukana oleville tai sen aloittamista harkitseville. Tässä ketjussa on tullut tiivis "aloituspaketti".
Oikeastaan tuntuu että tässä tuli jo tarkemmin SRSstä kuin löytyy suljetuilta keskustelupalstoilta.
Ei tullut, tarkennuksia saa suljetuilla lisää.
Voitko sitten neuvoa jonkun sellaisen missä olisi infoa Töölön leikkauksesta enemmän kuin tässä?
Trans-tutkimusten loppuvaiheessa nämä selitetään. Sairaalaan pääsee käymään ja keskustelemaan.
Selitys on kylläkin paljon lyhyempi mitä tässä jo on ollut. Kirurgi kertoo ainoastaan leikkaustekniikasta ja mahdollisista haitoista.
Eli leikkauksessa poistetaan ensiksi kivekset, josta seuraa lopullinen steriliteetti, jos ei hormonit jo olleet aiheuttaneet. Esinahasta muodostetaan vagina, ja kivespussin ihosta vulva. Leikkauksessa tehtävä aukko menee hyvin läheltä suolta. Jos suoleen tulee leikkauksessa näkyvä reikä tämä voidaan korjata heti, jos tulee pieni haava jota ei huomata, niin tämä voi aiheuttaa vakavia tulehduksia myöhemmin. Ja leikkaus voi muutenkin mennä vähän niin ja näin. Pissa voi tulla jostain ihan väärästä paikasta jne.
Viikon sängyssä maatessa voi tulla verisuonitukos, jota pitää ehkäistä lopettamalla hormonit n. 1kk ennen leikkausta. Verisuonitukokseen voi kuolla (ja voi kuolla ihan siihen leikkauspöydällekin). On myös mahdollista että vagina pullahtaa ulos, kun se ei ole vielä kiinnittynyt ympäröivään kudokseen. Leikkausalue on turvonneena muutaman kuukauden ja paranemisessa kestää n. vuoden ja 1-2 korjausleikkausta voi olla tarpeen. Sitten srs:n pidempiaikaisista vaikutuksista ei ole olemassa mitään tutkittua tietoa.
Siis tuohon tyyliin.
No ei ihan. Jos tuo kertomasi on omasta kokemuksestasi, olet kunnellut vähän epätarkasti. Ei se leikkaus mene aivan esittämälläsi tavalla. Tässä juuri tulee esiin se että jollakin muulla suljetulla keskustelupalstalla kerrotaan asiat täsmällisesti, henkilökohtaisessa tapaamisessa vielä täydellisemmin. Lääkäri selostaa tietenkin potilaalle (=maallikko) asiat yksinkertaistettuna. Laajempaakin tietoa on saatavilla mutta niistä ei kirjoiteta tällaisella avoimella keskustelupalstalla jossa tekstejä voi lukea hyvinkin nuoria alaikäisiä henkilöitä.