Suututtaa että Sassi puheellaan yrittää pitää kynsin hampain kiinni lestadiolaisuuden yhdestä pahimmasta uhkakuvasta: usko muuttuu ulkoisten ja Raamatun mukaan tyhjänpäiväisten sääntöjen palvomiseksi ja hengellinen elämä ja kilvoittelu armossa unohtuu. Uskottomuus näkyy rakkaudettomuutena, mammonan palvomisena, ahneutena, itsekkyytenä. Milloin näistä saarnataan? Miksi lestadiolaisuus on mennyt siihen, että keskitytään ulkoisten sääntöjen palvomiseen sen sijaan, että pitäydyttäisiin Jeesuksen opetuksessa ja Jeesuksen antamissa neuvoissa?
Harmittaa, että uskovaisen kilvoittelu on sitä, saako kasvattaa parran, saako kihartaa hiukset, saako ehostaa, saako käyttää hajuvettä, saako ajaa hienolla autolla, saako käyttää merkkivaatteita, saako nyppiä kulmat, saako taivuttaa ripset, saako käydä kirkkokonsertissa, saako katsoa videoita... Tällaiset kysymykset toistuvat nuortenilloissa jne., vaikka hengellisen elämän ja uskon painopisteen pitäisi olla aivan toisaalla. Jeesus ei sanallakaan puuttunut arkipäivän valintoihin, vaan hänen mukaansa ihmisen valintoja ohjaa usko ja lähimmäisenrakkaus.
Milloin pohdittaisiin sitä, toteutuuko lähimmäisenrakkaus elämässä, kuten Jeesus meitä opetti?
Harmittaa puhujaveljet, jotka auktoriteettinsa turvin johdattelevat laumaa pois keskeisten kysymysten parista ja puuttuvat epäolennaisiin asioihin ja tuomitsevat naiseuteen luontaisesti kuuluvan turhamaisuuden huomaamatta sitä, miten he itse istuvat kravatti kaulassa, tukka suittuna tyylikkäissä vaatteissa ihmisten keskellä.
Harmittaa, että uskovaisen kilvoittelu on sitä, saako kasvattaa parran, saako kihartaa hiukset, saako ehostaa, saako käyttää hajuvettä, saako ajaa hienolla autolla, saako käyttää merkkivaatteita, saako nyppiä kulmat, saako taivuttaa ripset, saako käydä kirkkokonsertissa, saako katsoa videoita... Tällaiset kysymykset toistuvat nuortenilloissa jne., vaikka hengellisen elämän ja uskon painopisteen pitäisi olla aivan toisaalla. Jeesus ei sanallakaan puuttunut arkipäivän valintoihin, vaan hänen mukaansa ihmisen valintoja ohjaa usko ja lähimmäisenrakkaus.
Milloin pohdittaisiin sitä, toteutuuko lähimmäisenrakkaus elämässä, kuten Jeesus meitä opetti?
Harmittaa puhujaveljet, jotka auktoriteettinsa turvin johdattelevat laumaa pois keskeisten kysymysten parista ja puuttuvat epäolennaisiin asioihin ja tuomitsevat naiseuteen luontaisesti kuuluvan turhamaisuuden huomaamatta sitä, miten he itse istuvat kravatti kaulassa, tukka suittuna tyylikkäissä vaatteissa ihmisten keskellä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan ookoo avaus. Mutta. Mistä olen lukenut tämän aikaisemmin?
Hyvä avaus! Hyviä avauksia jaksaa lukea uudelleenkin.
Hienoja huomioita.Se että puututaan näihin epäolennaisiin ulkoisiin asioihin kertoo mielestäni vain ihmisen itsensä heikosta uskosta.Ihminen epäilee itse että oma usko on niin heikolla pohjalla että pienikin kiusaus johtaa harhapoluille!Uskomatonta pelleilyä.Jos usko on oikeaa sydämmestä löytyvää uskoa niin siihen ei ulkoiset koristeet voi vaikuttaa,ei meikit,korut tai hienot autot.Juuri nämä uskossaan horjuvat istuvat ravatit kaulassa tukka laitettuna ja alistavat esim.juuri mainittuja naisia arvostelemalla ja synniksi saarnaamalla naiseuden ja ulkoisen ehostuksen.Punapää ja meikattu nainen voi olla koruineen juuri samalla tavalla uskossa kuin se saarnaajien toivoma harmaavarpunen.
Pohjimmiltaan kysymys on siitä, perustuuko ihmisen vanhurskaus Kristus-uskoon, ...
... vai omaan korvasyyhyyn sopiviksi valittuihin lain tekoihin.
Toisin sanoin:
- Perustuuko vanhurskautemme Kristukseen, (mitä hän teki)
- vai perustuuko se meihin itseemme. (mitä me teemme)
Mikäli aiomme pelastua omien tekojemme perusteella silloin koko Jumalan pyhä laki on täytettävä, - vähempi ei riitä.
On hämmästyttävää miten pimeä tämä puoli (vanhurskauttaminen uskon kautta Jeesukseen Kristukseen) on lestadiolaisessa traditiossa, vaikka meillä on luettavana Raamatussa esimerkiksi Roomalaiskirje ja Paavalin kirje Galatalaisille, joissa nämä asiat kirkastetaan kirkkaiksi kuin päivä.
Room. 10:2-3 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, ...
_____
***) ... vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
____
Room. 10:4 Sillä Kristus on lain loppu, ...
***) ... vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
________________________________
Kaksi eri asiaa on sotkettu pahasti samaksi asiaksi.
1. Vanhurskaus joka tulee uskosta Kristukseen.
2. Tässä lahjavanhurskaudessa elävän hedelmät, jotka tulevat uskosta Kristukseen.
Ikäänkuin ihmisen jotkut teot, taikka tekemättä jättämiset (jotka seurakunta määrittelee), olisivat edellytyksenä vanhurskaaksi tulemiselle ja vanhurskaana elämiselle.
Tämä on itsevalittu tie, laki vesitetään Jumalan sanaa sopivasti vääntelemällä ja tulkitsemalla sellaiseksi, että sitä voi ihminen osittain täyttää, - tämä on saa'tanan kavala vale.
Jos nimittäin yksikin käsky laista tulee rikotuksi, silloin KOKO laki on rikottu ja ihminen joutuu kadotukseen.
Roomalaiskatolinen oppi jota lestadiolaisuus on hyvin paljolti, muun muassa seurakuntaopin ja rippikäsityksen osalta, opettaa niin että Jumalan armo yhdistettynä ihmisen hyviin töihin pelastaa. Tällainen opetus synergisestä vanhurskauttamisesta (kristus ja pelastettava yhdessä), on humpuukia.
Joko Kristus kokonaan, armosta ja lahjaksi, taikka sitten ei. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole olemassa.
Mitä tarkoittavat nämä elintärkeät sanat: "Alistua Jumalan vanhurskauden alle"?
Jumalan vanhurskaus vaatii EHDOTTOMASTI täydellisen Jumalan tahdon toteuttamisen.
Ihminen joka on alistunut Jumalan vanhurskauden alle, on nöyrtynyt ottamaan Kristukselta vastaan lahjaksi hänen täydellisen vanhurskautensa.
Vastakohtana on omanvanhurskauden rakentaminen, ja se perkele on valitettavasti pimentänyt monen lestadiolaisen silmät sokeiksi, erityisesti johtajat useimmissa ryhmissä ovat umpisokeita, koska heillä on perinneonnettomuuden (hajaannukset) vuoksi elinikäinen erehtymättömän paavin vakanssi Jumalan sijaisena. JOka sille paikalle pääsee sen on vaikea taipua ARMON alle lahjavanhurskauteen. Koska silloin on Jumalan sijaisen virkapaikka menetetty Jeesukselle Kristukselle.