Koska olen utelias, kysyn: mistä päin Suomea tämän palstan lukijat/kirjoittajat ovat? Onko populaatio painottunut pääkaupunkiseudulle? (Mietin vain, olisiko joku kotoisin samalta alueelta kuin itse ja mitä murretta kenenkin kirjoituksiin voi eksyä.)
Kysymys kaikille
peelo
12528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pohjois-kymenlaaksosta.
asustaa eteläisessä osassa Suomemme niemeä. Mutta "murteen" käyttöön suhtaudun skeptisesti. Minusta murteilla rehentely on suurimmaksi osaksi naurettavaa, eikä tämä mielipiteeni johdu siitä, että minulla sinänsä olisi mitään murteita vastaan. Kaunokirjallisesta tekstistä murteella vain ei tehdä hyvää. Mistä nimim. Peelo olet itse?
Minä olen pohjoisesta.
Suurin piirtein Satakuntaan kuulutaan. En osaa selittää tarkemmin... ja murteita käytän enimmäkseen vain huumorimielessä, kun en mitään erityisemmin taida. Tain noh; Pannaas kattoen, jos saaraan kenkät jalkaan...
Ja tarkemmin - nimenomaan mainitsemaltasi pääkaupunkiseudulta. Mutta helsinkiläinen en missään nimessä, vaikka siinä tuntumassa ja ko. kaupungin sisällä koko ikäni olenkin elänyt.
Tietääkseni en mitään murrettakaan tunnusta.
junamatkan päässä maamme pääkaupungista.
olen Länsi-Suomesta kotoisin.
Äsken mä olin vielä tampereelta, nyt perkele taas stadin kalliosta.
Tänne mä jään, saavat kantaa pois.
Jossa murre on miltein huomaamatonta, ja eksyy harvoin tekstiin. Korkeintaan sanan tai kaksi voin ujuttaa sopiviin kohtiin dialogia, tällä murteella en ole nähnyt painettua sanaa, kuka jaksaa lukea siitä kun mää ja sää mennään kylälle, ossuuskauppaan ostaan evväitä retkelle.
Toiset murteista eivät ole kauniita kirjoitetussa muodossa. Tietysti runoja voisi vääntää tälläkin, jopa hauskoja sellaisia, mutta itse pitäydyn kyllä yleiskielessä.
Radio Novassa voi kuulla murretta aika puhtaana Salovaaran ollessa liikenteessä.
Kuten n32 tiedät, ehkä-tulevan-romaanini vuorosanat ovat kymenlaaksolaismurretta, kun muu teksti on kirjoitettu yleiskielellä. On varmasti vaikeaa ja ehkä ikävääkin lukea murteita, mutta mietin omalla kohdallani murrekysymystä, ja päädyin sen käyttäjäksi. Ehkä teen virheratkaisun, mutta onhan asia vielä korjattavissa.
Syy murteen käyttöön liittyy romaanini profiiliin. Olen itse kokenut suuren osan kuvaamistani tapahtumista, ja on vaikea kuvitella juopuneiden päähenkilöiden puhuvan yleiskieltä. Koska teokseni on kovasti omakohtainen, en osaa kuvitella vuorosanoja henkilöideni suuhun muulla tavoin, kuin juuri puhutulla murteella.
Aika varmaan näyttää, miten allekirjoittaneelle kustannuspuolella käy. Voin hyvinkin joutua taipumaan painostuksen edessä, jos nyt ylipäätään saan heiltä minkäänlaista vastausta. Mutta sen sanon, etten sitä ihan heti ensimmäisestä kommentista tee.
-itsepäin härkä kymenlaaksost-
en sano että murteet ovat ikäviä, mutta tämä pohjoispohjanmaan murre sattuu olemaan poikkeus murteissa, jostain syystä tästä murteestä puuttuu se jokin joka savolaisilla tai turkulaisilla on.
Tottakai käytät murretta dialogeissa, en edes usko tekstisi tuntuvan uskottavalta ellet käyttäisi.
Murre kuuluu dialogeihin. Tietysti tämä on puhtaasti henkilökohtainen mielipiteeni, mutta lukiessani romaania joka on kirjoitettu alusta loppuun murretta kunnioittaen, tuntuu kuin joutuisin tarpomaan vaikean esteradan läpi. Vuoropuheluissa sen sijaan murre tuo henkilön persoonaa paremmin esiin.
Vaikka itse kirjoitan yleiskieltä, on muutamien henkilöhahmojen suuhun pakko ujuttaa murre sanoja, muuten teksti vaikuttaisi teennäiseltä ja valjulta. Murteella on paikkansa, ja juuri omaa murrettaan osaa parhaiten noissa kohdissa käyttää, joten kukin kirjoittakoon sielustaan ne tärkeimmät repliikit sillä murteella jonka parhaiten osaa. :)
Kustantajista jotain; luulen että meidän ensikertalaisten kohtalo on kirjoittaa romaanimme kahteen kolmeen tai neljään kertaan ja vankkumattomasti itse uskoa tuotokseemme.
Omalta kohdaltani huomaan kuinka keskeneräinen olen tuon ensimmäisen version jälkeen, ikävä puoli on se, että tietää mitä pitäisi korjata ja miten, mutta kun tekstin on lukenut neljäsataa kertaa ja jo korjannut neljäkertaa jokaisen lauseen, on vaikea löytää sitä hippusta itsekuria ja rankkaa tahtoa, käydä teksti vielä toisen mokaman kertoja läpi ja tehdä kaikki mitä sille on tehtävissä.
Toisaalta kun tietää ettei keskeneräistä kannata matkaan laittaa.... mutta jos idea on timangi myös arvioija näkee sen ytimen keskeneräisyyden keskelläkin.
Ja vaikka kuinka rakastaa omaa teostaan kuten allekirjoittanut, ei voi olla varma onko siinä ainesta suurempaan. Itku ja parku mutta periksi ei auta antaa :)
Olen Hyvinkäältä. Entäs ite?