Olen vain niin tupaten täynnä tätä maailmaa, elämää ja ihmistä.
Onneksi maailma on menossa hyvää vauhtia kohti globaalia talouskriisiä.
Jos en onnistu tappamaan itseäni, toivon, että näen sen päivän kun koko maailman talous romahtaa ja ihmiskunta ajautuu kaaokseen. Toivon sitä joka päivä. Haluaisin seurata sivusta kuinka ennen niin onnelliset ihmiset kynsivät viimeisiä ruuan rippeitä toistensa verisistä sormista.
Itse en tähän kamppailuun osallituisi. Minulla ei ole mitään menetettävää. Nauraisin vedet silmissä pari päivää ihmisten säälittävyydelle ja sen jälkeen tappaisin itseni.
Ironista kyllä, katastrofin iskiessä se olisi ne kaikkein onnellisimmat, jotka olsiivat eniten paniikissa. He putoaisivat korkeimmalta.
Minun ja kaltaiseni kohdalla kaikki nämä onnellisten ihmisten vaalimat kuvitelmat elämän ihanuudesta ja reiluudesta on jo tuhottu, joten suhtautuminen katastrofiin olisi sen mukaista. Ei millään ollut mitään väliä ennen katastrofia joten miksi tapella ruuan murusista?
Onneksi maailma on menossa hyvää vauhtia kohti globaalia talouskriisiä.
Jos en onnistu tappamaan itseäni, toivon, että näen sen päivän kun koko maailman talous romahtaa ja ihmiskunta ajautuu kaaokseen. Toivon sitä joka päivä. Haluaisin seurata sivusta kuinka ennen niin onnelliset ihmiset kynsivät viimeisiä ruuan rippeitä toistensa verisistä sormista.
Itse en tähän kamppailuun osallituisi. Minulla ei ole mitään menetettävää. Nauraisin vedet silmissä pari päivää ihmisten säälittävyydelle ja sen jälkeen tappaisin itseni.
Ironista kyllä, katastrofin iskiessä se olisi ne kaikkein onnellisimmat, jotka olsiivat eniten paniikissa. He putoaisivat korkeimmalta.
Minun ja kaltaiseni kohdalla kaikki nämä onnellisten ihmisten vaalimat kuvitelmat elämän ihanuudesta ja reiluudesta on jo tuhottu, joten suhtautuminen katastrofiin olisi sen mukaista. Ei millään ollut mitään väliä ennen katastrofia joten miksi tapella ruuan murusista?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin .
Oon mietteliäs .
Huhh .
No sinulla vielä sitten mitä odottaa. Ainakin tuo unelma.
Kaameeta, ku aivan kuin pahoista tapahtumista ja kohtaloista saisin apua, "hyvitystä" omiin psyykkisiin tuskiin sekä pelkoihin tulevaisuutta kohden. Kieroa, mutta rehellisesti sanottuna jotenkin noin se menee. Sikäli tajuan aloittajaa ihan hyvin. Hän on syvässä masennuksessa just kirjoittaessaan. Apuaaa!
Väistämättä näin käy. Mutta en usko, että kukaan nyt elävä tulee sitä näkemään. Pidä mielessä että kun kriisi iskee niin me rikkaat länsimaalaiset olemme viimeiisä jotka joutuvat kärsimään - vaikka olemme pahimpia syyllisiä maailman tilaan! Epäreilua eikö? Mutta jos vedestä, ruoasta ja energiasta aletaan sotia, on selvää, että ne jotka ovat jo nyt heikkoja, heidät ensimmäisenä tallataan.
Itsekin usein toivon että ihmiskunta katoaisi mahdollisimman nopeasti. Ainut toivonrippeeni on, että emme veisi koko planeetan ekosysteemia mukanamme. Jos ihmisten jälkeen jää elämää - kasveja, eläimiä, edes bakteereja - niin eikö voi tavallaan sanoa, että se on paluu paratiisiin? Ilman ihmisten ahneutta ja tuhovimmaa.
Ihana ajatus, ainakin minusta! Joskus JIM kanavalta tuli joku sarja "Ihmisten jälkeen" tai jtn. Siinä näytettiin kuinka maailma muuttuu, luonto valtaa kaupungin, vapaudenpatsas romahtaa ja näin edelleen. Ajattelin vain että kas, onpa ihanan harmoninen tulevaisuudenkuva!