Sä pärjäät kyllä. Mä muutin sua. Opetin sen minkä jokaisen on joskus opittava voidakseen elää muiden kanssa: toiselle ei voi tehdä mitä vaan. Pidä huolta että muistat sen. Muun voit meistä unohtaa. Mä potkin sua eteenpäin hellästi ja päättäväisesti. Ei ole asiani tehdä sen enempää. Tää on hyvä näin.
Uusi alku jännittää aina.
Pupuseni
31222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei mua jännitä yhtään, yhtä tylsää on ku ennenkin.
teen mitä haluan ja muut tekee sen minkä osaa,muista sinä se "pupuseni ".
Ihan sen takiako syytät häntä kun on perjantai?
jaahaas, maraton-aloittaja taas vauhdissa ;DDDD
on vamppyyri.nukkuu päivät ja valvoo yöt. ;)))
nii se väittää, mut onkin panemassa muita naisia, kun kuvittelet sen nukkuvan kotonaan..
Hei sinä mun mies tuleva kirjoittaja, Jos et sitten kelpuutakkaan häntä pitemmän päälle tiedän just sopivan henkilön sille joka on aivan samanlainen
opettelen hänen kaltaiseksi vamppyyriksi.miten suloista meillä onkaan päivät nukkua sylikkäin ja yöt valvoa katsellen kuuta..
Tuskin oot koskaan mitään hyvää kelleen tehnyt, kuten viestis osottaa.
Minusta tuntuu, että aloittaja on itse muuttunut? Hän kokee tulleensa loukatuksi ja on ilmeisesti kouluttanut,omasta mielestään, jotain henkilöä, jota ei kaiketi edes tunne, koska tänne kirjoittelee.
Ei se mitään. Hyvä että on itseensä tyytyväinen.
Olikohan opetus parhaassa tapauksessa kaksisuuntainen, jospa se toinen ihminen ei toiminutkaan kuten tahdoit. Harvemmin oletus ja todellisuus kulkevat käsikkäin jos asioista ei keskustella niiden oikeilla nimillä. Toisaalta miten moni laittaa itsensä likoon, varsinkin jos lähimmäistään ei tunne kunnolla.
Enimmäkseen ihmiset joutuvat toimimaan omin ehdoin. Toisen näkökulmasta asiat vaikuttavat yksinkertaiselta, mutta jokaisella on oma historiansa, sen tuoma painolasti, neuroosinsa, uskomuksensa, velvoitteet, oma moraali ja tavoitteet.
Tavallaan jokainen kohtaaminen muuttaa asioita. Jo pelkästään muistijäljen vuoksi. Tai oudon tunteen huomaamisen vuoksi. Välinpitämättömyyskin koskettaa. Siis oma...kin.
Kiitos "hellästä" palstapotkusta.
Hahhah. Et sä voi ikinä sanella, mitä muut ajattelevat, ressukka. Ehkä hän nyt tietää, että olet säälittävä juntti, joka itkee kun ei saa mitä haluaa. Ehkä hän näkee sinut entistä vastenmielisempänä, mutta siinä kaikki. Huutele sinä vaan muiden muuttumisesta silloin, kun elämä opettaa sua itseäsi. Ellet ole niin tyhmä, ettei opi.
roskapostispämmäilyt tänne, kun viikonloppu alkaa!!! Voi vittu, että täytyy ihmisen olla perin juurin vinksahtanut, että elää täällä olleen ja menneen parisuhteensa jälkimaininkeja!!!
päinvastoin olen ihan hakoteillä ,mihinkähän se mun järkeni katos :)
mutta ihan oikeasti...ettäkö ihan hellästi ja päättäväisesti potkit? hän on varmasti kiitollinen sinulle tuosta "avusta".
Kylläpä herätti katkeria kommentteja. Olette kyllä oikeassa. Asia ei kuulu minulle. Se on ihana tunne. Positiivisuutta elämään vain teillekin. Sen minä opin häneltä....positiivisuus kantaa eteenpäin.
pienet valkoiset valheet... niin ettei kukaan tarinan osapuolista suutu :)
En tiedä noista valheista. Minä en niitä harrastanut. Meidän tarinamme on ohi. Nyt on kaksi tarinaa, minun ja hänen. Me kirjoitamme niihin lopun. Minun ei perustu valheisiin. Hän saa tehdä oman tarinansa kanssa mitä tahtoo. Toivottavasti muistaa; toiselle ei voi tehdä mitä vaan. Mutta mä meen nyt kirjoittamaan jatkoa omaan tarinaani. Sain siihen uusia aiheita hiljattain. Ei tää nyt vielä ole tässä, toivottavasti ehdin vielä pari asiaa ennenkuin kello kilahtaa ja viimeinen erä on ohi.
Ei yhtään katkeraa kommenttia, hyvä robotti!
Oliko teillä yhteinen tarina? Missä?
kirjoitan tähän sen tuppukylän nimen??
Kirjoita pois vain.
Miten tarinoissa voi olla enemmän kuin 2 osapuolta? Mitä useampi kokki, sen surkeampi soppa? Valheessa on hyvä elää?
joissakin tarinoissa voi. Ehkä täydellisissä prinssi kohtaa prinsessan ja sen pituinen se tarinoissa ei. Mutta kertovatko ne sitten todellisesta elämästä.
Niin toisissa tarinoissa on iso liuta prinssoja ja jokunen kuningatarkin, joita prinssi viihdyttää Saduillaan. Jos mä uskoisin kaiken tämän, sanoisin, että en olisi sinua kohti kahdesti katsonut. Sylkäissyt ehkä. Mutta mä uskon vain osan ja sekin on riittävää. En edes sylkäise kohti. Sekin olis liikaa huomiota. Mutta ikävien muistelu pitää lopettaa. Positiivisuus jonka annan rakkaalleni ei saa tästä kärsiä. Kaikki eivät ole kuten sinä. Se on ollut helpottavaa todetA. Mä uskon yhä ihmisiin vaikka sinuun usko en. Mutta Sä pärjäät kyllä.
Ainakin omassa todellisessa elämässäni ei ole tarvittu ulkopuolisia, milloin kahden välillä on ollut aitoa kemiaa.
Tavallaan ymmärrän. Minkä sille voi kun ei pysty tyydyttämään toisen tarpeita. Kannattaa silloin hankkiutua seuraan, jolle kelpaa pienempikin. Tai no vähempi.
hyvä nyt lopetantko? älä tee mietiä enää.
Aika kornia sinällään, koska sä voit tehdä kuitenkin toiselle mitä lystäät ;)
Älä tuu mua opettaa.